Pehmeät kätesi kylmän idän
isättä maailman ratapihojen varsilla
nostavat luomesi äiti Venäjän, uniripsillä yön
murheen vaihteen kääntävät valoksi iäisen aamun
Sylin kauneutta, rakas lapseni,
käärin kantoliinaan ihmisenpienen pilkottavan nimesi
silmien purjeet
värähtämättä elon liekkiin puhallan, pois pimeän
***
Joku aamuvirkku tässä harjoittelee kantoliinan käyttöä/kietomista aamuauringossa tuskin kuultava tuhina korvissaan. Tilanne muistuttaa jonkinlaista muumioitumista tai slaavilaisia hirttäytyjäisiä, sillä kompleksisessa monimutkaisuudessaan ja avaruudellista tilanhahmotusta huutavassa toimituksessa on käytössä jo lähes komiikan keinot.
http://www.youtube.com/watch?v=1Rd_YHXoDGQ
isättä maailman ratapihojen varsilla
nostavat luomesi äiti Venäjän, uniripsillä yön
murheen vaihteen kääntävät valoksi iäisen aamun
Sylin kauneutta, rakas lapseni,
käärin kantoliinaan ihmisenpienen pilkottavan nimesi
silmien purjeet
värähtämättä elon liekkiin puhallan, pois pimeän
***
Joku aamuvirkku tässä harjoittelee kantoliinan käyttöä/kietomista aamuauringossa tuskin kuultava tuhina korvissaan. Tilanne muistuttaa jonkinlaista muumioitumista tai slaavilaisia hirttäytyjäisiä, sillä kompleksisessa monimutkaisuudessaan ja avaruudellista tilanhahmotusta huutavassa toimituksessa on käytössä jo lähes komiikan keinot.
http://www.youtube.com/watch?v=1Rd_YHXoDGQ
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis hei...mä en tiedä, että pitäisikö onnitella vai mykistyä ? Ehkä mä onnittelen tietämättä tarinan
juurta :).
Elävästi on muistissa kantoliina-aika ja puoli vuotta kestänyt ympärivuorokautinen huutokonsertti.
Ihmistaimi on suloisuutta kauneimmillaan.
Huuto on taulu ja taikinassasi on hyvä juuri. Lapsi taas on niin pieni että katosi sitteriin. Kävimme tänään Tokoilla neuvolatätillä jossa puntaroitiin ja pohdiskeltiin elämää, opeteltiin tissinkäyttö ihan uusiksi. Aika oli lyhyt, mutta neuvolakäyrillä ennustettuna yhtä pitkä kuin äitinsä.
Käytävällä, siinä odotellessa ja hyssytellessä, tyttäreni tutustui maailmaan äänekkäästi. Hän on kuulema jäntevä, vahva ja valloittava persoona, äidin takia hieman laiha - kuin andalusialainen koira.
imworkingonit, ireallytuutuu
Sitäpaitsi jäi Sulle ainakin toinen käsi vapaaksi ja jokunen ajatuksenpätkäkin *ha ha*
Runosi on kyllä ihanuus !
Mulla on kuule ajatuksenpätkät kuin kolaroitua spagettia kassinpohjalla.
Me kun ollaan vaan tällanen dynamic-duo
Itse olet elegantti ihanuus. Jos mä jollekin olen mistään kade niin siitä sulle
=)