Eli onko ketään teistä haukuttu yksinäisyyden, masennuksen tai kiusaamisen takia, potenttiaaliseksi kouluampujaksi? Jokelan tapauksen jälkeen kaverini sanoi minulle, että mun pitäis mennä ammuskelee ja koittaa pistää paremmaks(eli tappaa enemmän). Toki hän sanoi sen huumorilla mutta minusta se tuntui todella pahalta... Ja kauhajoen jälkeen oma isäni sanoi, että mun pitäis hankkia kavereita tai mulle käy samalla tavalla kuin kauhajoen ammuskelialle... Olen myös kuullut tapauksista, että jossain koulussa yksinäisiä/kiusattuja on syrjitty/kiusattu sen takia, että he ovat "potenttiaalisia kouluampujia"
Ja sitten vielä yhteiskunta luokittelee meidät potenttiaalisiksi kouluampujiksi, koska esim. Jos itse tulevaisuudessa kiinnostuisin ampuma harrastuksesta niin en luultavasti saisi asetta, koska olen vuosia käynyt terapiassa/psygolokilla kiusaamisen, yksinäisyyden ja masennuksen takia.(En tule koskaan hankkimaan asetta, käytin vain esimerkkinä.)
Mun mielestä on erittäin törkeää luokitella ihminen yksinäisyyden, kiusaamisen tai masennuksen takia "potenttiaaliseksi kouluampujaksi"
En ikinä kykenisi tappamaan ketään nii kyllä mua hieman raivostuttaa, jos joku väittää, että olen kouluampuja.
Ja sitten vielä yhteiskunta luokittelee meidät potenttiaalisiksi kouluampujiksi, koska esim. Jos itse tulevaisuudessa kiinnostuisin ampuma harrastuksesta niin en luultavasti saisi asetta, koska olen vuosia käynyt terapiassa/psygolokilla kiusaamisen, yksinäisyyden ja masennuksen takia.(En tule koskaan hankkimaan asetta, käytin vain esimerkkinä.)
Mun mielestä on erittäin törkeää luokitella ihminen yksinäisyyden, kiusaamisen tai masennuksen takia "potenttiaaliseksi kouluampujaksi"
En ikinä kykenisi tappamaan ketään nii kyllä mua hieman raivostuttaa, jos joku väittää, että olen kouluampuja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuollainen potentiaaliseksi kouluampujaksi leimaaminenhan on aivan törkeää ja kaikinpuolin idioottimaisuuden huippu. Kiusataan jo epätoivoista entistä epätoivoisempaan tilaan, ikään kuin heitetään bensaa liekkeihin. Ei ymmärrä miten jotkut voi olla niin epäinhimillisiä.
Olen itse ollut hyvin yksinäinen, koulukiusattu ja ujo, mutta nyt aikuisena elämä on aika mukavaa. Sitkeästi vain menemällä ihmisten pariin, vaikka kuinka olisi ujostuttanut, olen vapautunut ujoudesta. Jota tunnen ainoastaan enää sellaisten ihmisten (hyvin harvojen) parissa, joita erityisesti haluaisin miellyttää. Muuten juttelen ok, ja paskat välitän siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat.
Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etten pyrkisi käyttäytymään kaikkia ihmisiä kohtaan asiallisesti ja ystävällisesti, mutta totuus on, että vaikka vääntäisin itsesi kymmenelle solmulle, ja yrittäisin miellyttää, aina löytyy joku joka puhuu minusta paskaa ja ei tykkää minusta. Mutta tämä ei ole ongelma, koska minulle riittää, että muutama ihminen arvostaa minua omana itsenäni ja pitää minusta. Loput saavat ajatella mitä tahansa.
Nyt elämässäsi on vaikeaa, mutta usko pois, kaikki vielä valostuu! Koeta löytää elämässäsi pieniä ilon hetkiä, tartu siihen mikä sinua innostaa ja kiinnostaa, ja hakeudu rohkeasti sellaisten asioiden pariin. Joku hyvä harrastus esimerkiksi voi tuoda sekä kivoja tuttavia että iloa ja onnistumisen kokemuksia elämään. Hakeudu sellaisen harrastuksen pariin, missä on ystävällisiä ihmisiä, ei mitään juopottelevia koviksia.
Hanki vaikka koira, sitä ulkoiluttaessasi ja kouluttaessasi tutustut takuuvarmasti mitä moninaisempiin ihmsiiin!
Koiran kanssa ulkoillessa ei kyllä tasan varmasti tutustu ihmisiin sen paremmin kuin menemällä kaupungille etsimään satunnaista juttukaveria. Ei ainakaan kaupungissa, missä kaikki omistavat jonkin hiton seurakoiran, joka räyhää hihnassa kaikille ja kaikelle. Omistajista kertoo aika paljon.
Jotkut eivät vaan ajattele mitä suustaan päästävät. Voisitko puhua jollekin ammatti-ihmiselle tuostakin kokemuksesta, jos koulussa oot, vaikka kuraattorille tai terkalle? Sitä vartenhan he siellä ovat. Minäkin olen matkan varrelle puhunut paljon asioistani.
Sinä olet hyvä ihminen, et lainkaan paha. Onkin tärkeää ettei lähde pimeyden tielle, vihaamaan muita ihmisiä. Löytää rauhan omasta hyvyydestä ja rakkaudesta, ja pystyy jättämään kiusaajat omaan arvoonsa. Ymmärtää heidän oman pahan olonsa ja sen, että he purkavat sitä kiusaamalla. He jos ketkä ovat heikkoja.
huvinsa, tuollaisia idiootteja maa päällään kantaakin!!! Jotenkin jos saisi sanottua yhtä pahasti takaisin tuolle sanojalle, niin muistaisi loppun ikänsä....
Tee rikosilmoitus kunnianloukkauksesta tms. jos rupeevat väittämään perättömiä. Voit saada hyvät rahat. :D
Idiotosmin huippu sanoa jotakin tuollaista... Monet ihmiset saattavat oikeasti ruveta tekemään jotakin tuommoista jos heille tarpeeksi monta kertaa siitä asiasta mainitsee...
Ei niitä ystäviä saa kuin ajan kanssa ja kovan yrityksen kautta. Monesti tosin matto vedetään jalan alta jo niin nuorena, että itsetunto saattaa jäädäkin sille tielle. Liikaa myös huolehditaan siitä että onko niitä ystäviä vai ei (aivan kuin sen pitäisi olla jokin pakollinen normaaliuden mittari että tuntee tietyn verran ihmisiä ja on heidän kanssaan hyvissä väleissä).
Itse kyllä pystyisinkin tuommoiseen tekoon... Toisaalta en koskaan tappaisi "viattomia" ihmisiä. En kuitenkaan pitäisi ajatusta kovin hyvänä muutenkaan...
Parempi kun löydät itse oman suunnan ja yrität olla välittämättä näistä ihmisistä... Mielestäni ihmiset voi jakaa "kahteen kategoriaan". Niihin joihin voi vaikuttaa ja niihin "jotka on jo menetetty". Kaikkien kanssa ei koskaan voi tulla toimeen vaikka kuinka haluaisi... (tai he tietävät sinusta liikaa ikäviä asioita että koskaan voisivat olla kovin hyvissä väleissä kanssasi). Pitää vain löytää niitä uusia tyyppejä joiden kanssa voi tullakin toimeen.
Tuohon "tyypillinen kouluampuja" on uusi kiusaamistapa... Ehkä sekin osoittaa, että maailmasta löytyisi paljon ihmisiä jotka voisi hyvin ampua... On silti riskaabelia kenenkään lähteä tekemään tuommoista ratkaisua, koska usein sitä tappaa vain niitä "sivullisia". Eikä semmoisesta teosta ole kenellekkään hyötyä...
Ei siitä teosta olisi mitään hyötyä vaikka ampuisikin juuri ne "ihmiset jotka voisi hyvin ampua."
Jokelan jälkeen kuulin monien epäilevän erästä poikaa lapsellisista pilauhkauksista, joita ilmestyi vessan seiniin. En voinut ymmärtää, mitä sellaista he siinä pojassa näkivät. Minä en ainakaan yhtään mitään, en usko että hän koskaan kykenisi tappamaan. Eikä hän ollut edes kirjouttanut niitä uhkauksia.
Ja vieläkin kuulee vitsailua tuosta asiasta. Mitä niiden ihmisten päässä liikkuu?
Älä vain ota itseesi, pahemmin ei voisi loukata! Kaveriksiko sitä sanoit?
Mutta sanonpa vielä, että minusta nämä koulupsykologi ja -kuraattori jutut on tosi säälittävällä mallilla. Kuulin juuri, että meidän koulun psykologi on ollut koulullamme tasan kerran, eikä opinto-ohjaaja muistanut edes hänen nimeään. Kuraattorinhan siellä kai pitäisi käydä, mutta kukaan ei varmasti tiedä millon, missä ja miten hänen luonaan voisi käydä. Sitä paitsi, koko kuraattori tuntuu niin tabulta ettei sen luokse kukaan edes kehtaisi mennä. Näin ei saisi olla! Minusta olisi hyvä, että peruskoulussa jokainen oppilas kävisi yksin pienen keskustelun kuraattorin/psykologin kanssa, ihan samalla tavalla kuin terveydenhoitajankin luona käydään.
"Potenttiaalinen"
äidinkielen opettajasiko ampuisit?
Oikeinkirjoituksen arvo. Vaikutat idiootilta.
Minun elämäni on mennyt jo aivan liian pitkälle samaa kaavaa kuin esimerkiksi Sturmgeistin tapauksessa.
Julkinen kunnianloukkaus on rikos. Kannustan menemään poliisille puhumaan asiasta. Kiusaajille on näytettävä niiden paikka. Itse asiassa rikosilmoituksen voi tehdä netissä nykyään: https://asiointi.poliisi.fi/#main ja klikkaat siitä "Rikosilmoitus". Voit myös ensin kysyä poliisilta asiasta puhelimella tai kasvotusten, että kun tällaista on, niin miten asia kannattaa ilmaista rikosilmoituksessa jotta asia tulee ymmärretyksi. Sinulla ei ole mitään hävettävää, häpeä on kiusaajien! Kenelläkään ei ole oikeus leimata toista noin, ja kiusaajat eivät lopeta jollei heitä pakoteta siihen.