Nykyään monesti niin tuttu sana "arvauskeskus " tuntuu pitävän ainakin osittain terveyskeskuksesta puhuttaessa paikkansa. En käytä sanaa terveyskeskuksista vaan terveyskeskuksesta, koska en halua missään tapauksessa yleistää kaikkien Suomessa olevien terveyskeskusten toimintaa. Kokemusta on vain täältä paikallisesta toimipisteestä. Nimittäin.... äitini pääsi kovan yskän ja nuhaisen olon vuoksi viime tiistaina paikalliselle terveysasemalle lääkärin vastaanotolle päivän sen jälkeen kun ajan oli tilannut.
Terveyskeskuslääkäreitä on nykyään vaikea saada matalahkon palkkatason ja pitkien vaativien työpäivien vuoksi palkattua muihin kuin yksityisille lääkäriasemille, joten terveyskeskuslääkärinä toimi ( oikeasti) kohta 70-vuotta täyttävä mieslääkäri. Kyseisestä lääkäristä liikkuu paikkakunnalla paljon mitä ihmeellisimpiä huhuja, mutta koska kyseessä on pieni paikkakunta, huhut milloin mistäkin asiasta ja henkilöstä pörräävät jonkin aikaa ja sitten tulee taas uusi aihe johon tartutaan kiinni. Joskus huhuilla on todellisuuspohjaa, useimmiten ei. Mutta asiaan.... Minulla ei kyseisestä lääkäristä ollut mitään käsitystä, ennenkuin äitini kävi hänen vastaanotollaan. Äitini on 76-vuotias ja kaikin puolin virkeä vanhus. Kävelee ja liikkuu paljon, vaikka kuulo vähän huonontunut, mutta muuten terveys ja ajattelukyky ok. Äidilläni ei ollut nyt lääkärille mennessä eikä sitä edellisinä päivinä kuumetta, ainoastaan yskää, nuhaista oloa ja pientä kurkkukipua. Itse asun toisella paikkakunnalla ( noin 30 kilometrin päästä) äidistäni, joten itse en töiden vuoksi päässyt tuolloin paikalle. Äitini oli ollut vastaanotolla ja sitten minulle soitetettiin.... Terveyskeskuksesta sairaanhoitaja ilmoitti ystävällisesti, lievästi hätääntyneellä äänellä: " Äitinne on viety ambulanssilla Keskussairaalaan, diagnoosina pneumonia." Suomeksi sanottuna Keuhkokuume.
Minulta aivan kirjaimellisesti leuka loksahti auki ja hämmästys oli melkoinen. Mistähän äiti nyt on yht´äkkiä melkoisen kuumeen hankkinut? Edellispäivänä kun vierailin hänen luonaan mitään kuumetta ei ollut. Ajattelin, no kyllä kuume nousee äkkiä vanhemmilla ihmisillä. Saati sitten kenellä vain, näinä sikainfluenssaan aikoina. Mielessäni tosiaan kävi jo sitten tuo pahinkin: Sikainfluenssa. Äidilläni on tapana kerran viikossa käydä muutaman ystäviensä luona, joiden sukulaiset ovat lähi-aikoina vierailleet ulkomailla tiiviiseen tahtiin työ-asioissa.
Onneksi olin jo päässyt sinä päivänä työstä, mutta kotona kaikelta tekemiseltä katosi puhti. Mahdollinen sikainfluenssako ? Olenko minäkin kenties tartuntavaarassa tai mahdollinen jo viruksen saanut ja tartunnan levittäjä .... Kirjaimellisesti minua huimasi. Olin "sinisilmäisenä" ja äärimmäisen luottavaisena ajatellut että saa flunssalääkettä ja pääsee kotiin. Soittelin keskussairaalaan ennen kuin lähtisin itse sinne ajamaan.
Äitini oli Keskussairaalaan Keuhkopolilla, kokeita oli tehty ja lääkärinlausuntoa odoteltiin. Asioista tietävä sairaanhoitaja ohjasti minua, "että tänne ei nyt kannata lähteä ajelemaan, voi olla että äitinne pääsee tänään kotiin tai paikkakuntansa terveyskeskuksen sairaalaan. Mutta soittakaa tunnin päästä."
Soitin ja sain lisää infoa: "Äitinne on tullut tänne kotipaikkakuntansa terveyskeskuksesta diagnoosilla Pneumonia, täältä lähetämme häent nyt takaisin kotipaikkakuntansa terveyskeskussairaalaan diagnoosilla epäselvä diagnoosi. Kuumetta nimittäin ei ollut lainkaan, pikemminkin alilämpöä. Kuume oli mitattaessa ollut 35,8. Jollakin tavalla huojennuin ja hätäännys äitini Keuhkokuumeesta ( joka jo yksinään on vaikea sairaus, putosi pois ) ja nyt sitten sain jo elämäniloni takaisin ajatuksesta että pelätty, tappava sikainfluenssa olisi iskenyt. Tuumailin, ihan ok. Äiti on yön yli tai sen jälkeisen päivän terveyskeskussairaalassa ja sitten pääsee pois. Huh huh. Mielialani oli tasaantunut ja menin sen kunniaksi illalla vielä saunaan, hemmottelin itseäni hiusnaamiolla ja pienellä iltapalalla.
Illalla ennen Keskussairaalan vastausta diagnoosista, olin jo ehtinyt soittaa pääkaupunkiseudulla asuvalle äitini siskolle, että äidillä on nyt keuhkokuume ja puheet olivat menneet myös tuon tätini kanssa tuohon "sikaan" pelättyyn ja ei todellakaan toivottuun maailmanlaajuiseen influenssaan. Myöhemmin samana iltana sain sitten soitella ja todeta, että "uskon äidin pääsevän huomenna kotiin kunhan huilaa terkkarissa yön yli." Nyt viikko tapahtuman jälkeen, liikkuvainen ja elämäniloinen äitini on yhä sänkypotilaana terveyskeskuksen sairaalassa. Olen tyrmistynyt. Mitään vakavaa ei ole löydetty, sydänfilmi otettu, keuhkot kuvattu ja verenpaine ja veriarvot ovat hyvissä sallituissa lukemissa. Lisäksi kaikenlaiset muutkin kokeet eri sairauksien varalta on tehty - mitään ei ole löytynyt. Tulehdusarvo on ainoa, joka on ollut hieman kohollaan ja nyt sekin on laskenut normaalille tasolle.Olen tiedustellut miksei äitini pääse kotiin. Mitä tutkimuksia vielä tehdään? Terveyskeskusairaalan lääkäri on sama joka totesi äidissäni keuhkokuumeen
Terveyskeskuslääkäreitä on nykyään vaikea saada matalahkon palkkatason ja pitkien vaativien työpäivien vuoksi palkattua muihin kuin yksityisille lääkäriasemille, joten terveyskeskuslääkärinä toimi ( oikeasti) kohta 70-vuotta täyttävä mieslääkäri. Kyseisestä lääkäristä liikkuu paikkakunnalla paljon mitä ihmeellisimpiä huhuja, mutta koska kyseessä on pieni paikkakunta, huhut milloin mistäkin asiasta ja henkilöstä pörräävät jonkin aikaa ja sitten tulee taas uusi aihe johon tartutaan kiinni. Joskus huhuilla on todellisuuspohjaa, useimmiten ei. Mutta asiaan.... Minulla ei kyseisestä lääkäristä ollut mitään käsitystä, ennenkuin äitini kävi hänen vastaanotollaan. Äitini on 76-vuotias ja kaikin puolin virkeä vanhus. Kävelee ja liikkuu paljon, vaikka kuulo vähän huonontunut, mutta muuten terveys ja ajattelukyky ok. Äidilläni ei ollut nyt lääkärille mennessä eikä sitä edellisinä päivinä kuumetta, ainoastaan yskää, nuhaista oloa ja pientä kurkkukipua. Itse asun toisella paikkakunnalla ( noin 30 kilometrin päästä) äidistäni, joten itse en töiden vuoksi päässyt tuolloin paikalle. Äitini oli ollut vastaanotolla ja sitten minulle soitetettiin.... Terveyskeskuksesta sairaanhoitaja ilmoitti ystävällisesti, lievästi hätääntyneellä äänellä: " Äitinne on viety ambulanssilla Keskussairaalaan, diagnoosina pneumonia." Suomeksi sanottuna Keuhkokuume.
Minulta aivan kirjaimellisesti leuka loksahti auki ja hämmästys oli melkoinen. Mistähän äiti nyt on yht´äkkiä melkoisen kuumeen hankkinut? Edellispäivänä kun vierailin hänen luonaan mitään kuumetta ei ollut. Ajattelin, no kyllä kuume nousee äkkiä vanhemmilla ihmisillä. Saati sitten kenellä vain, näinä sikainfluenssaan aikoina. Mielessäni tosiaan kävi jo sitten tuo pahinkin: Sikainfluenssa. Äidilläni on tapana kerran viikossa käydä muutaman ystäviensä luona, joiden sukulaiset ovat lähi-aikoina vierailleet ulkomailla tiiviiseen tahtiin työ-asioissa.
Onneksi olin jo päässyt sinä päivänä työstä, mutta kotona kaikelta tekemiseltä katosi puhti. Mahdollinen sikainfluenssako ? Olenko minäkin kenties tartuntavaarassa tai mahdollinen jo viruksen saanut ja tartunnan levittäjä .... Kirjaimellisesti minua huimasi. Olin "sinisilmäisenä" ja äärimmäisen luottavaisena ajatellut että saa flunssalääkettä ja pääsee kotiin. Soittelin keskussairaalaan ennen kuin lähtisin itse sinne ajamaan.
Äitini oli Keskussairaalaan Keuhkopolilla, kokeita oli tehty ja lääkärinlausuntoa odoteltiin. Asioista tietävä sairaanhoitaja ohjasti minua, "että tänne ei nyt kannata lähteä ajelemaan, voi olla että äitinne pääsee tänään kotiin tai paikkakuntansa terveyskeskuksen sairaalaan. Mutta soittakaa tunnin päästä."
Soitin ja sain lisää infoa: "Äitinne on tullut tänne kotipaikkakuntansa terveyskeskuksesta diagnoosilla Pneumonia, täältä lähetämme häent nyt takaisin kotipaikkakuntansa terveyskeskussairaalaan diagnoosilla epäselvä diagnoosi. Kuumetta nimittäin ei ollut lainkaan, pikemminkin alilämpöä. Kuume oli mitattaessa ollut 35,8. Jollakin tavalla huojennuin ja hätäännys äitini Keuhkokuumeesta ( joka jo yksinään on vaikea sairaus, putosi pois ) ja nyt sitten sain jo elämäniloni takaisin ajatuksesta että pelätty, tappava sikainfluenssa olisi iskenyt. Tuumailin, ihan ok. Äiti on yön yli tai sen jälkeisen päivän terveyskeskussairaalassa ja sitten pääsee pois. Huh huh. Mielialani oli tasaantunut ja menin sen kunniaksi illalla vielä saunaan, hemmottelin itseäni hiusnaamiolla ja pienellä iltapalalla.
Illalla ennen Keskussairaalan vastausta diagnoosista, olin jo ehtinyt soittaa pääkaupunkiseudulla asuvalle äitini siskolle, että äidillä on nyt keuhkokuume ja puheet olivat menneet myös tuon tätini kanssa tuohon "sikaan" pelättyyn ja ei todellakaan toivottuun maailmanlaajuiseen influenssaan. Myöhemmin samana iltana sain sitten soitella ja todeta, että "uskon äidin pääsevän huomenna kotiin kunhan huilaa terkkarissa yön yli." Nyt viikko tapahtuman jälkeen, liikkuvainen ja elämäniloinen äitini on yhä sänkypotilaana terveyskeskuksen sairaalassa. Olen tyrmistynyt. Mitään vakavaa ei ole löydetty, sydänfilmi otettu, keuhkot kuvattu ja verenpaine ja veriarvot ovat hyvissä sallituissa lukemissa. Lisäksi kaikenlaiset muutkin kokeet eri sairauksien varalta on tehty - mitään ei ole löytynyt. Tulehdusarvo on ainoa, joka on ollut hieman kohollaan ja nyt sekin on laskenut normaalille tasolle.Olen tiedustellut miksei äitini pääse kotiin. Mitä tutkimuksia vielä tehdään? Terveyskeskusairaalan lääkäri on sama joka totesi äidissäni keuhkokuumeen
Vastaukset 1
Vanhimmat
No parempi noin päin.
Itse kävin kolme kertaa lääkärissä, ennen kuin tunnistivat keuhkokuumeen. Lapsesta sanottiin arvauskeskuksessa, että sillä on "lievää nuhaa", mutta oli niin paha keuhkokuume, että jouduttiin ottamaan seuraavana päivänä sisään keskussairaalaan.
Eli hyvä, että jossakin päin maata ottavat ihmisten tauteja vakavasti ja tutkivat.