On lähdettävä omakohtaisista kokemuksista, muutenhan se on jonkun toisen siteeraamista. Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että kuvataide oänn se lähinnä minua oleva, koska pieni reumanpoikanen keskeytti
pianonsoiton opiskelun.
Tänään on todettava, että musiikin kokeminen on vaivattominta, se avautuu ilman syventymistä, niinkuin sen kuuluukin. Se kun kykenee puhuttelemaan tunneherkkiä aistejamme mitä ihanimmin.Olettaen, että avaudumme sille.
Kuvataide puolestaan on laajentunut, seuraten myös musiikin lailla nykyaikaa. Näemme tilateoksia, jotka vaativat syventymistä, eivät aina avaudu lainkaan, ollen vain määrätyn piirin tajuamia.
Vuosia sitten oli Helsingin Ateneumissa italialainen näyttely, joka kiersi maailmaa.
Kävin katsomassa tuon kohutun näyttelyn, joka poikkesi kaikesta muusta, mitä olin siihen asti nähnyt.
Ehkä lukijatkin muistavat siitä kirjoitukset ja kommentit, jotka olivat pöyristyneitä. Muunmuassa mieheni, joka oli myös taidekriitikko, oli närkästynyt teoksesta.
Siirryn itse teokseen. Tila oli valittu keskeiseksi. Pieniä kuusenlatvoja heilui edestakaisin mekaanisesti aikaansaatuna. Näky oli vaikuttava. Kuusten lähellä pyöri tehosekoitin, jonka vierellä kyltti jossa ilmoitettiin tehosekoittimen sisällön olevan:
Spermaa
ulostetta
verta
teos oli jo viikon verran ollut esillä kun seisoin sitä tarkastelemassa. Oivalsin yhtäkkiä, noinhan se on! Siinä
kerrottiin missä pyörityksessä on mies tässä yhteiskunnassa. Kaikki hänestä otetaan irti siinä.
Keskustellessani mieheni kanssa teoksesta, emme päässeet yhteisymmärrykseen siinä. Hänen luonteeleen ei sopinut noin raju nykykieli. Se pysähtyi estetiikan aitaan.
Näin käy usein, oma raja tulee vastaan, varsinkin jos käsitellään asioita joita ei tunne. Taiteessa mennään eteenpäin, kuvakielikin avautuu ajattelijoille ja ennakkoluulottomille. Yleensäkin ennakkoluulot ovat rajoittavia! :D
pianonsoiton opiskelun.
Tänään on todettava, että musiikin kokeminen on vaivattominta, se avautuu ilman syventymistä, niinkuin sen kuuluukin. Se kun kykenee puhuttelemaan tunneherkkiä aistejamme mitä ihanimmin.Olettaen, että avaudumme sille.
Kuvataide puolestaan on laajentunut, seuraten myös musiikin lailla nykyaikaa. Näemme tilateoksia, jotka vaativat syventymistä, eivät aina avaudu lainkaan, ollen vain määrätyn piirin tajuamia.
Vuosia sitten oli Helsingin Ateneumissa italialainen näyttely, joka kiersi maailmaa.
Kävin katsomassa tuon kohutun näyttelyn, joka poikkesi kaikesta muusta, mitä olin siihen asti nähnyt.
Ehkä lukijatkin muistavat siitä kirjoitukset ja kommentit, jotka olivat pöyristyneitä. Muunmuassa mieheni, joka oli myös taidekriitikko, oli närkästynyt teoksesta.
Siirryn itse teokseen. Tila oli valittu keskeiseksi. Pieniä kuusenlatvoja heilui edestakaisin mekaanisesti aikaansaatuna. Näky oli vaikuttava. Kuusten lähellä pyöri tehosekoitin, jonka vierellä kyltti jossa ilmoitettiin tehosekoittimen sisällön olevan:
Spermaa
ulostetta
verta
teos oli jo viikon verran ollut esillä kun seisoin sitä tarkastelemassa. Oivalsin yhtäkkiä, noinhan se on! Siinä
kerrottiin missä pyörityksessä on mies tässä yhteiskunnassa. Kaikki hänestä otetaan irti siinä.
Keskustellessani mieheni kanssa teoksesta, emme päässeet yhteisymmärrykseen siinä. Hänen luonteeleen ei sopinut noin raju nykykieli. Se pysähtyi estetiikan aitaan.
Näin käy usein, oma raja tulee vastaan, varsinkin jos käsitellään asioita joita ei tunne. Taiteessa mennään eteenpäin, kuvakielikin avautuu ajattelijoille ja ennakkoluulottomille. Yleensäkin ennakkoluulot ovat rajoittavia! :D
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun menään tähä päivään on ilo todeta, vaikkakin Ameriikka on nukutaiteen kärkipäässä Ranskan jäädessä jo jälkeen, ovat meisänkin kuvataiteilijamme sijoittuneet siellä kärkipäähän.
Osmo Rauhala, ihanine peuroineen on tuonut sinnekin suomalaismetsien hienon alkukantaisuuden!
Tuo maanviljelijä, joka tahtoi ikuistaa kauneuden, jonka hän näki, ei voinut olla puhuttelematta ameriikan taideyleisöä ja kriitikoita. Vielä Risto Suomi jäniksineen ja ennenkaikkea Kai Stenvall Aku Ankan humoristisilla tauluillaan.
Muistan aina Kiasman näyttelyn, jossa viisikymmentä ämpäriä oli nurinpäin, kaikissa kravatti mukana kuvaamassa kansanedustajiamme. Mieheni oli närkästynyt. Eihän tämä KUVATAIDETTA ole. Eikö minä sanoin, eikö kaikki mitä silmillämme näemme ole KUVAA. Emme päässeet taaskaan siinä asiassa yhteisymmärrykseen :D
Sitten sanoin, käännetään yksi ämpäri, ja minä itken siihen pikkasen, niin hymyilihän kultani pikkasen.
Olen yhä sitä mieltä, että silmämme kertovat paljon enemmän kuin aina tajuammekaan. Asennot ilmeet, ryhti
vaikka mitä, eläimistäkin ymmärrämme, koska se kieli on yleismaallinen. Heippa...
NIINPÄ!
Taiteilija Teemu Mäki loi videoteoksen , My Way , a Work in Progres.
Teos on Kuvataiteen keskusarkiston kokoelmissa, eikä tällä hetkellä missään julkisesti nähtävissä.
Miksikö? Taideteoksessa esitettiin kissantappo kohtaus, missä eläin joutui kärsimään.
Lopuksi taitelija mastruboi kuolleen eläimen päälle.
Hän, taiteilija kertoo teoksistaan kotisivuillaan.
Mutta on nähtävä, että taidemaailmakin mahduttaa, niinkuin elämä yleensäkin myös rajoja rikkovia elementtejä.
En pitänyt aikoinani Hannu Salaman sika Kristuksestakaan, mutta jos nyt oikein muistan hän sai tuomion Jumalan pilkasta.
Muistan aina kun olin voittanut erään valtakunnallisen harrastajamaalareiden kilpailun, kuinka joku taiteen keräilijä soitti minulle,ja kehoitti tekemään jotakin repäisevää, jotta huomattaisi. Äsh, niin vastoin luonnettani kuin olla voi.
Jos niillä keinoin yrittää tehdä nimeä,on se minusta ihan tyhjänpäiväistä! Nimikö se on tärkeintä,--- ja kuuluisuus.
Ei onneksi, jos ei muuta annettavaa ole :D
kai maalasi sika-aiheita, Hannu Salama kirjoitti Juhannustanssi kirjan ja jumalan pilkasta oli syytettynä.
Olen ilmeisesti jotenkin niputtanut nuo yhteen, hieman kiinnostamattomina. Kohuhaentana. Kiva kun oikaisit.
Siitä on niin kovin pitkä aika, kun tuo linja Suomessa sai jalansijaa. Nyt syksyn tullen halua nähdä, niin Kiasman kuin oman kaupukimme Emman näyttelyt, jotka kiinnostavat. Harmittaa, kun tuo Taide lehti on niin kallis ja elitistinen, etten sen kieltä enää tahdo ymmärtää. Mutta aion päästä jyvälle, missä mennään katsomisen avulla!
Käväsin tänään Hesassa ja palatessani sieltä bussilla Emman ohi ajattelin että sekin on liian lähellä, niin eipä siinekään huomaa lähteä, vanhuksena kai pääsis sisään alennuksella.
taidearvostelijana, minä kyllä maksoin, vaan eiköhän sielläkin ole eläkeläisalennukset. Sehän selviää puhelimitse.
Kannatta kuitenkin odottaa kun tulee suurempi näyttely, vaikkakin museon peruskokoelma on laadukas.
Espoon kaupunki on taannut suuret ja hyvät näyttelytilat Emmassa. Samoin on Keravalla entisen Nokian Kumitehtaan valtavat tilat on nykyään Klondyke, jossa on ollut kärkipään näyttelyitä, niin kauan kuin Aune Laaksonen oli vaikuttava taiteenystävä siellä. Nyt jo eläkkeellä, mutta Kaupugille jäi huomattava taidekokoelma,
kiitos Aune Laaksosen.
Valkosipulifestareilla hän keräsi kassaa kulkueillaan ja osti uusia huipputeoksia kokoelmiin. Kulttuuripersoona kaikenkaikkiaan.
eläkeläinen ilmaiseksi. En muista oliko siinä joku ikäraja.
Taiteesta puhuakseni, tuo kaikki jonka otitte esille, ( ei tarvinne toistaa) on ällöttävää ja epäesteettistä. Siinä tietysti tuodaan räväkästi esiin yhteiskunnan apäkohtia. Jotain sanomaahan niillä luulisi olevan. Hyi kuitenkin olkoon. Samoin kuin tuo suuri Vagina oli minusta fiasko. Siinä taiteilija vain halusi ja haluaa tuoda itsensä esille. Olihan siinäkin olevinaan syvällinen sanoma.
Näinhän lehtikuvasta myöskin tässä joku päivä sitten kävelevän peniksen. Taidettako sekin mahtoi olla ja mikähän mahtoi olla sanoma?
Esteettisyyttä ja harmoniaa minä kaipaam taiteelta. Hyvä mieli palkintona taidenäyttelystä palattuani on A ja O.
Nyt joku sanoo, että minulla ei ole tarpeeksi ymmärrystä nykytaiteelle ja niinhän se varmaan on.
Taide on aina ollut osa elämääni, kerännyt sitä, ja nyt olen pohtinut mihin
lahjoittaisi rakkaat 'hamstratut', koska jälkipolvi ei ole kaikesta kiinnostunut.
Jos sinulla on vaikka sellaisia saman tapaisia "teoksia" kuin Kiasmassa, eli ämpäreitä, niin minä kyllä ottaisin.
Pilvi kertoi, että alassuin olevat peltiämpärit tuottivat syvän taiteellisen "ahaa-elämyksen".
Olen kyllä enemmän tälläinen käytännöllinen tyyppi, ja laittaisin ämpärit räystään alle, että niihin kerääntyisi sadevettä. Sanotaan, että kun sadevedellä pesee tukan, niin siitä tulee pehmeä ja taipuisa.
olihan ne huvittavia ollessaan rivissä, eriväriset kravatit kaulassaan. Outi Niskasen kertovat teokset olivat kuvaavia. Hän kertoi elämästään alkaen vauvan peltisestä kylpyammeestaan.
On mahdotonta tässä löytää sanoja, jotka voisivat ilmentää, hänen kokemuksiaan Tiibetistä. Mutta vaikuttava oli se pitkä kaareva tavarajono joka sen kertoi. Nopeammin siinä pääsee kuin pensselillä työskentelemällä.
Mutta ne ovatkin hetken teoksia, puretaan ja viedään pois. Minulla on yli 600 pikkunukkea eri kansallisuuksia, joskus laitan ne näytille, nimeksi olen ajatellut:--- Alla kasvon kaikkivallan.---- Vielä ei ole kypsä tuo ajatus.
olihan ne huvittavia ollessaan rivissä, eriväriset kravatit kaulassaan. Outi Niskasen kertovat teokset olivat kuvaavia. Hän kertoi elämästään alkaen vauvan peltisestä kylpyammeestaan.
On mahdotonta tässä löytää sanoja, jotka voisivat ilmentää, hänen kokemuksiaan Tiibetistä. Mutta vaikuttava oli se pitkä kaareva tavarajono joka sen kertoi. Nopeammin siinä pääsee kuin pensselillä työskentelemällä.
Mutta ne ovatkin hetken teoksia, puretaan ja viedään pois. Minulla on yli 600 pikkunukkea eri kansallisuuksia, joskus laitan ne näytille, nimeksi olen ajatellut:--- Alla kasvon kaikkivallan.---- Vielä ei ole kypsä tuo ajatus.
Saatoit tarkoittaa taiteilijaprofessori Outi Heiskasta.
Hänhän on suuri Tiibetin rakastaja.
Outi Niskanen on kyllä tunnettu arkkitehti, ja voi olla, että hänkin on järjestänyt taidenäyttelyitä.
Vanhainkodeissa ottavat mielellään vastaan taideteoksia olen ymmärtänyt.
Olen pitänyt näyttelyn Kivelän sairaalassa, ja Sipoon terveyskeskuksen vuodeosastolla, ja vanhukset olivat onnellisia muistellessaan heinätöitä ja maalaiselämää, jota olin kuvannut.
Yleensä joutuu lahjoittamaan, koska sairaaloilla ei ole määrärahoja taidehankintoihin. Pääosan olen antanut Lasten Klinikalle pienten iloksi. Mietippä sitä, se ilahduttaa potilaita, joilla on niin vähän enää katseltavaa.
terveisin pilvi*
Olen pahoillani, tuo nimimuisti on ollut aina heikko kohtani :D
Annoin vanhainkodille huonekaluja, lamppuja ja tekstiilejä ym,
mitkä ilolla ottivat, mutta olen myös
kerännyt uskollisesti Tapio Wirkkalaa, opettajaani Kaj Franckia, muutamia huonekalumuotoilijoita, Outiakin löytyy grafiikan puolelta ja monenlaista muuta,
mitkä eivät oikein seinille sovi.
Sekun maintsemaa taidetta en ole hankkinut vielä, vaikka olenkin ulkomailta ostanut
monenlaista, sijoitusmielessäkin.
On nukkekokoelmakin sekä kammoissa ja silmälaseissakin löytyy.
Olen viehättynyt mytologiaan, oman kansamme Kalevalaan, mutta myöskin vanhjen kulttuurimaiden mytologiaan. Taruja, jotka kuvastivat, todella kuvan muodossa kertoivat ihmisten tuntemuksista.
Tänään olen jälleen kokenut tuon nousun kuin tuhkasta, josta ei ole kuin ylöspääsyä. Koin tuon tarun Feenix linnusta, jonka siivillä sain matkata hetken.
Se taru ob syntynyt samanlaisista tunteista jo satoja, ehkö tuhansia vuosia sitten, kun ihmisen mielikuvitus tuli hänen avukseen. Nuo henkiset ominaisuudet, jotka kykenevät irroittamaan ihmiskunnan tämän kaiken raadollisuuden yläpuolelle, ovat mittaamattoman arvokkaita.
Meillä Suomessa on tuo Vesa Matti Loirin iki-ihana Helisevä huilu, joka kertoo juuri saman asian.
Kun ollaan heittämässä kaikki epätoivon pohjaan,----silloin helisee huilu. terveisin pilvi*