Oli tuossa jokin aika sitten vene-lehdessä Sjöholmin Annen juttu tilan tekemisestä ruuhkaisissa satamissa. Yhdyn hänen näkemyksiinsä täysin. Käykääpä lukemassa juttu arkistosta. Milloinka Suomessa kylkikiinnitys toisen veneen viereen tulee normaaliksi. Miksi myöhään tulevalle ei tehdä tilaa (koska yleensä aina tiivistämällä sitä tulee keulanaruja passailemalla mm.)? Miksi ei limittäin keula kahden veneen perään kiinnitytä? Päinvastoin Suomessa katsotaan pitkään, jos joku yrittää "tunkea" em. tavoilla. Tällaisen tilanteeseen törmäsin mm. Helsingholmissa edelliskesänä. Laituripaikat täynnä. Odottelimme puolisen tuntia redillä, kunnes tuurilla saimme vapautuvan paikan. Myöhemmin illalla täyteen satamaan tuli yksi suht. iso vene, joka tuli keula kiinni laiturissa peräankkurissa olevien väliin. Tuntui hienolta, kun nämä "kylmästi" kehtasivat tulla ja tietenkin kysyä, että sopiiko kiinnittyä teidän perään. Myös monet muut redillä ankkurissa olisivat voineet kiiinnittyä samoin. Eli mielestäni Suomessa ollaan monesti tyytyväisiä, kun oma paikka on saatu. Muilla jälkeen tulevilla ei ole niin väliä. Siksi monesti tulee itsekin kiiruhdettua satamaan, ettei tarvitse stressattua saako paikkaa vai ei.
Tilan tekeminen
skiglaaja
291133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vene on koti, omaa reviiriä. Ei sinne haluta vieraita, edes kannelle kävelemään, ja siihenhän kylkikiinnitys ja "toiseen kerrokseen" kiinnittyminen väistämättä johtaisi.
Miksi oletat, että muut tekisivät sinulle tilaa? Miksi he haluaisivat sinut viereensä?
että Sinä tulisit myöhään satamaan ja haluaisit maihin! Eikös olisi kiva kun voisi "maan tavan" mukaan vetää kylkeen tai perään kiinni? Kaikki pääsisi maihin. Se perässä oleva osaisi käyttäytyä ja kulkisi hiljaa ja puhtain jaloin siitä yli. Sopu tilaa antaa.
Mä oon ihan samaa mieltä ton alkuperäisen kanssa, että näin tulisi toimia. Voisi oikeasti purjehtia ja tehdä matkaa, eikä tarvitsisi tähdätä 12-13.00 väliin laituriin jotta saisi sen ainoan vapaan paikan. Vietä siinä sitten puolesta päivästä kaljaa kitaten laiturissa ja odottele iltaa. Huh hemmetti!
Tai sitten lomapurjehdukset toukokuulle tai kesäkuun alkuun tai vaihtoehtoisesti elokuuhun!
Kyllä sopii suomessakin mennä kylkeen tai perään kiinni. Jos ensin kiinnittyneessä on ihmisiä paikalla,niin tietysti kysytään kohteliaasti lupa. Luvan kysyminen on kuitenkin vain muodollisuus - eihän yksikään veneilijä voi olla niin töykeä, että edes ajattelisi kieltäytyvänsä, saati että kehtaisi sen ääneen sanoa. Jos joku on erimieltä, niin pysytelköön luonnonsatamissa tai ankkurissa. Turhahan sitä on mennä paikkaan missä on ihmisiä, ellei ihmisistä pidä. Yhtään täyttä satamaa en ole Suomessa ikinä nähnyt, vaikka monia vuosia olen rannikkoa ja saaristoa kierrellyt! On todella harvinaista nähdä edes yksittäisiä toiseen riviin kiinnittyneitä paatteja. Lähinnä niitä näkee purjehduskilpailujen yhteydessä. Sopu sijaa antaa, ja sovuttomat pysykööt kaukana muista ihmisistä.
Laki on se, joka tässä maassa määrää, mitä saa tehdä ja mitä ei, ei jonkun "veneilijän" tai porukan käsitykset.
Luvan kysyminen ei ole mikään muodollisuus vaan ihan yhtä olennainen juttu kuin silloin, jos haluat mennä jonkun asuntoon maissa. Ja jos lupa evätään tai paikalla ei ole ketään sitä myöntämässä, niin silloin naapurin veneeseen ei kiinnitytä eikä kiivetä. Vai ajatteletko sinä, että jos asunnossa ei ole ketään kotona, niin sinä saat mennä sisään ja asettua taloksi? Kylkeen kiinnittyminen ilman nimenomaista lupaa loukkaa veneenomistajan hallintaoikeutta ja on siten kotirauhanrikkomus, maksimituomio muistaakseni vankeutta.
Jos kerran et osaa olla muita ihmisiä häiritsemättä, pysy poissa sieltä, missä heitä on.
"Vai ajatteletko sinä, että jos asunnossa ei ole ketään kotona, niin sinä saat mennä sisään ja asettua taloksi?"
Onko mielestäsi todellakin veneen kannen kautta maihin kävely verrattavissa toisen asuntoon taloksi asettumiseen?! Mielestäni ovat aika kaukana toisistaan. Enemmänkin tuo olisi verrattavissa vaikkapa mökkipihan läpi perustellusta syystä kävelyyn. Laki varmaankin tiukasti luettuna kieltää, mutta yritäppä mennä itkemään poliisille siitä että joku kiinnittyi veneesi kylkeen!
läpi ei saa kävellä, se on kotirauhan piirissä. Onko todella noin vaikea käsittää, mitä Suomen laki sanoo? En jaksa nyt etsiä sitä vanhaa keskustelua, mutta muistan selvästi, että siinä jonkun viranomaisilta pyytämässä lausunnossa oli nimenomaan sanottu, että alus, myös sen kansi, on kotirauhan piirissä aivan täydellisesti.
On myös ikivanha merenkulun perinne, että vieraaseen alukseen ei kertakaikkiaan nousta ilman selvää lupaa.
Mikä olisi mielestäsi muka perusteltu syy kävellä mökkipihan läpi? Läpikulku tontille, jolle ei muuten pääse, ei kelpaa vastaukseksi, koska silloin kyse on rasitusoikeudesta, jota ei missään tapauksessa voi rinnastaa vene-ja-laituri -tilanteeseen. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että kieltokyltistä huolimatta on sallittua mennä pihaan koputtaakseen mökin ovelle (oma oikeustajuni tosin kyllä sanoo, että jos mökin rajalla on iso "painukaa v-tuun" -kyltti vaikka jollain ystävällisemmälläkin sanamuodolla, niin sitä pitää kunnioittaa ja olla häiritsemättä ko. mökin väkeä ilman todella painavia perusteita). Mutta se ei ole sama asia kuin läpikulku.
Minusta on suuri ero sillä, onko vene omassa kotilaiturissaan (jossa on vain vakipaikkoja) vai yleisessä vierasvenesatamassa.
Omassa kotipaikassa asia on niinkuin sinä kuvaat.
Vierasvenesatamassa asia on toinen. Siellä toimitaan niinkuin vieraissa yleensä - olla huomaavaisia ja joustavia muita kohtaan puolin ja toisin. Sallitaan esim. väliaikainen kulkeminen oman veneen kannen kautta jos toinen sitä oikeasti tarvitsee. Ja kannen kautta kulkija tietysti kulkee vain pakosta ja mahdollisimman vähän häiriten. Esim. olen joskus hankalassa rantautumisessa joutunut keulagastina kulkemaan toisen veneen kannen kautta laiturille.
Vierasvenesatamassa viimeinen sana siitä miten veneitä sijoitellaan lienee satamaisännällä. Jos hän on sitä mieltä että veneet käyvät kyljittäiin niin kippareilla ei liene muuta protestin mahdollisuutta kuin vaihtaa satamaa.
Tässä on aika lailla sama juttu kuin asuntovaunulla - jos se seisoo omalla tontilla niin kaikki kotirauhan säännöt ovat voimassa. Jos asuntovaunu on julkisella leirintäalueella, niin joutuu sietämään paljon lähempää kulkevia vieraita.
Kerrotaan nyt tämmöinen tarina osoitukseksi siitä, että muunlaisiakin ihmisiä on kuin nämä tämän palstan känkkärät:
Olin tänä kesänä, heinäkuun lopulla (olisiko ollut ti 28.7. illalla) menossa Uudenmaan virkistysyhdistyksen Stora Brokholmen -saareen. Saaressa on pieni laituri, johon käytännössä kannattaa mennä vain kylkikiinnitykseen koska laiturin vieressä on liian syvää peräankkuria varten. Laituri oli täynä, kaksi moottorivenettä kyljittäin kiinni, eikä muualla rannassa näkynyt purjeveneelleni sopivia rantautumispaikkoja. Miettiessäni mitä tehdä laiturissa olevan moottoriveneen kippari näytti käsimerkillä (oltiin sen verran kaukana ettei huuto kantanut) että 'tule vaan tämän veneeni kylkeen kiinni'. Kiitin tarjouksesta käsimerkillä, mutta menin kuitenkin vastapäiseen saareen.
Jos (muistaakseni tummansinisen) moottoriveneen kippari tunnistaa itsensä, niin kiitokset ystävällisestä toiminnasta!
"Onko todella noin vaikea käsittää, mitä Suomen laki sanoo?"
Ei ole, käsitän kyllä mitä laki sanoo, mutta käytäntö on toinen. Lakiuskovaisena varmaankin myös istut autossasi vaikka läpi yön punaiseksi jämähtäneissä liikennevaloissa?
"Mikä olisi mielestäsi muka perusteltu syy kävellä mökkipihan läpi?"
Jos vaikkapa muu kulkutie on tilapäisesti kulkukelvoton esimerkiksi tulvan tms takia.
Kotirauhan rikkomista koskeva lainsäädäntö on laadittu, jotta kotirauhaa oikeasti häiritsevään toimintaan voidaan puuttua. Lainsäädännön ei ole tarkoitus häiritä normaalia toimintaa vierassatamassa.
Satamaisäntä todella on se henkilö, joka voi viime kädessä määrätä asian, mutta ei kukaan muu. Siksi tuo vertauksesi vieraspaikkaan menee poskelleen. Katsos kun siellä ovat yhtä lailla vieraissa ne kaikki muutkin veneilijät. Ei heillä ole mitään oikeuksia toistensa veneiden suhteen, ei kulkuoikeutta eikä määräysvaltaa.
Ja tuollaiset jutut joustavuudesta ja huomaavaisuudesta voit unohtaa samantien. MINÄ päätän, miten minun reviirilläni eli minun veneessäni toimitaan ja jos se ei sinulle kelpaa, niin se on voivoi.
Jos menee kylki kiinni sellaiseen paikkaan, jossa viereen mahtuu toinen tai useampi vene, niin on melko selvää, että viereen voi mennä. Näin ei tosin aina ole muuallakaan. Mm. Valdemarsvikissä tänä kesänä kun saavuimme sinne, satamakapteeni opasti meille mahdollisia kiinnityspaikkoja ja sanoi, että on myös mahdollista kiinnittyä toisen veneen kylkeen. Yhtään venettä ei sinä yönä ollut vierekkäin. Tässä kiinnitystavassa tosin on aina olemassa aikaisen herätyksen mahdollisuus, jos laiturissa kiinni oleva päättää lähteä aikaisin.
Sitä vastoin keulakiinni laiturssa olevien veneiden perään ei mielestäni pitäisi mennä kysymättä tai ehkä ollenkaan. Varsinkin, jos perään tulija ei saa poijua vaan tulee ankkurilla. Muutenkin saattaa olla, että aiemmin tulleessa veneessä halutaan nukkua häiriintymättä. Kannella käveleminen häiritsee aina.
Meille ei tänä kesänä tehty tilaa, vaikka laiturista lähti vene ja siihen tuli paikka. Lähtenyt vene oli meitä pienempi ja kun yritimme mennä ei kukaan viitsinyt siirtää keulaansa. Kunhan vain olivat pitämässä kaiteesta kiinni ja pyörittelivät päätään. Kun sanoin, että keuloja voisi siirtää, oli vastaus vain ölinää tyyliin, "pitäisi niin pitkältä asti antaa löysää ,ei se nyt mahdu" Jatkoimme matkaa ja jätimme Turkulaiset omaan rauhaansa. Niin, parin sadepäivän ja masasähköttömän sataman jälkeen olismme halunneet rankkasateessa maasähköt. Seuraavassa satamassa kakki oli toisin.
Mutta kertokaapa vielä, mikä hinku teillä on laituriin, jos myöhään saavutte?
"Mutta kertokaapa vielä, mikä hinku teillä on laituriin, jos myöhään saavutte? "
mikä on myöhään saapuminen?
Mä pidän myöhään saapumisena 21 jälkeen saapumista. Sen jälkeen mulla ei ole hinkua laituriin jos on mahdollista olla redillä
t. mie
oli pitkä ja varsin kuumasävyinen keskustelu joskus viime talvena. Keskusteluun vedettiin mukaan mm. kotirauhasäädökset. Jotkut väittivät, etteivät ne koskisi veneitä ja joku toinen oli kysynyt asiaa viranomaisilta. En muista tarkkaan, mutta niin se muistaakseni meni, että vene on kotirauhan piirissä.
Eli ei Suomen vesillä voi sanoa noin, että "on aika selvää, että kylkeen voi mennä". Monissa muissa maissa kiinnitys toisen veneen kyljelle on yleinen tapa, mutta ei täällä.
Itselleni tuo juttu on aika selvä: jos satama näyttää täydeltä eikä ole satamaisäntää tai jotain semmoista osoittamassa paikkaa, niin sitten ei mennä sinne. En minä ainakaan tiedä mitään perustetta, millä voisin vaatia laituriin pääsyä. Normaalioloissa siis, tietty kovalla kelillä asia on vähän toinen.
oli pitkä ja varsin kuumasävyinen keskustelu joskus viime talvena. Keskusteluun vedettiin mukaan mm. kotirauhasäädökset. Jotkut väittivät, etteivät ne koskisi veneitä ja joku toinen oli kysynyt asiaa viranomaisilta. En muista tarkkaan, mutta niin se muistaakseni meni, että vene on kotirauhan piirissä.
Eli ei Suomen vesillä voi sanoa noin, että "on aika selvää, että kylkeen voi mennä". Monissa muissa maissa kiinnitys toisen veneen kyljelle on yleinen tapa, mutta ei täällä.
Itselleni tuo juttu on aika selvä: jos satama näyttää täydeltä eikä ole satamaisäntää tai jotain semmoista osoittamassa paikkaa, niin sitten ei mennä sinne. En minä ainakaan tiedä mitään perustetta, millä voisin vaatia laituriin pääsyä. Normaalioloissa siis, tietty kovalla kelillä asia on vähän toinen.
myöhään on jotain esittämääsi tai myöhäisempää. Aikaisemminkin voi olla tarpeen jäädä ankkuriin.
Viime kesänä Kökarin satama oli kovin täysi ja satamaan tuli Targa 27 moottorivene. Itse olin kiinni ravintolan edessä olevassa tolpassa keula laiturissa (oma vene 42 jalkaa terästä, moottorilla). Kovasti oli ahdasta, eikä Targalle ollut tilaa keulan saamiseen laituriin asti.
Satamakapteenin pohtiessa tilannetta sanoin, että ajavat niin pitkälle kuin pääsevät ja voivat sitten kävellä meidän kantta laiturille.
Niinpä Targa kiinni meidän kylkeen... Pyysin kävelemään "kevein askelin" kannellamme. Siinä väki sitten tömisteli edestakaisin laiturille ja Targaan, katsellen vielä meille sisään. Meteli oli verrattavissa kiimaisten norsujen temmellykseen. Huomautin kertaalleen, että kävelkää kevyesti kun teräs johtaa niin hyvin ääntä - ei muutosta.
Targan väki asetti kenkien pyyhintä maton oman veneensä keulaan ja kulkivat siis paskaisin jaloin pitkin kanttani (sadepäivä) ja ennen omaan veneensä turkille astumista pyyhkivät jalkansa.
Seuraavana aamuna kun kerroin Targan kipparille lähteväni niin tämä vielä sanoi että "kiitos lankongista".
Tuntui kyllä kurjalle kun ventovierasta auttaa, niin tömistävät kannella, likaavat kannen ja vielä lopuksi
v-levat.
Tämänkin jälkeen on veneitä otettu kylkeen täysissä satamissa, mutta kyllä ne lähinnä ovat olleet ystäviä (jo entuudestaan) liikkeellä niin moottori- kuin purjeveneilläkin.
... olet sinä "teräsveneilijä". Ehkä on parasta, että hommaat jostakin muusta materiaalista tehdyn veneen, jos teräs johtaa liian hyvin ääntä. Vai onko eristyshommat tehty itse?
Miten muuten 27 Targaan mahtuu niin paljon porukkaa, että häiritsee? Teikäläisiä on kyllä Suomessa paljon...
Materiaali kuin materiaali, kannella kulkevat muistuttavat aina norsulaumaa sisällä olijoiden korvin. Tervetuloa vain vieraat minunkin kylkeeni tai perääni, kunhan käytöstavat muistetaan. Aivan päivänselvästi tuon Targan väki ei niitä hallinnut.
tuon teräsveneen kippari on vähän mielenvikainen. Vainoharhaisuuteen viittaa tuo "katsellen vielä meille sisään".
Itse olen aina mahdollisuuksien mukaan yrittänyt järjestää tilaa kaikille myöhemmin satamaan tuleville, koska olen itsekin (aika usein) saanut vastaavaa kohtelua.
Esimerkiksi tällä tavalla:
Viitisentoista vuotta sitten tulimme ruuhkaiseen Hangon itäsatamaan. Satamaopas tuli vastaan kumiveneellä ja kysyi veneemme leveyttä.
- Kolme-viisikymmentä.
Satamaopas pyörähteli hetken kumiveneellään ja vinkkasi sitten:
- Tässä on sopiva paikka!
Siinä oli noin metrin levyinen rako Folkkarin ja ruotsalaisen, ehkä 42-jalkaisen HR:n välissä. No, menetelmä oli tuttu: työnnetään keula hitaasti veneiden väliin ja tungetaan vähitellen eteenpäin.
Olimme noin puolivälissä, kun annoin käskyn keulagastille:
- Hyppää naapuriveneen (ruotsalaisbotskia tarkoittaen) kannelle ja vie keulaköysi laiturille!
Tässä vaiheessa Folkkarin ruffista nousi mies, joka ilmoitti:
- Täällä ei vanhat rouvat hyppele. Anna tänne se keulaköysi, minä vien sen laituriin.
(Jälkeenpäin emäntää hiukan harmitti "vanhat rouvat", mutta koska tarkoitus oli hyvä, hän antoi sen anteeksi.)
Kun oltiin jo kiinni laiturissa, ruotsalaisveneen kippari kömysi kannelle. Pyysin ystävällisesti (på svenska), että hän hiukan hellittäisi vasenta keulaköyttään ja poijuköyttään. (Ruotsalaisveneen oikealla puolella oli metrin verran tyhjää.)
Ruotsalaisveneen kippari ilmoitti, ettei hän siirrä venettään senttiäkään. Vasta kun sanoin kutsuvani sataman henkilökunnan siirtämään hänen venettään, hän - vastahakoisesti - teki työtä käskettyä.
Tässä siis osui kohdalleni samalla kertaa lähes ääripäät molemmista suhtautumistavoista.
Tarinastani saattaa saada sen käsityksen, että pienillä, huokeilla veneillä purjehtivat ovat ystävällisempiä kuin isojen botskien "ökyveneilijät", mutta totta puhuen olen tavannut myös päinvastaisia tapauksia.
No, varsinkin kun perheellisillä tuppaa olemaan lomat heinäkuussa ja varsinkin heillä on tila(aavie)vimmat veneet.
Toki mukavuustaso on mennyt yli hilseen jo yksinpurjehtijoillakin. Enemmän isoja veneitä, enemmän ongelmia. En panisi pahakseni, jos vierassatamissa alettaisiin verottaa eri tariffia yli 3m leveiltä veneiltä, sillä koon kasvamisessa on ongelmansa. Näillä rahoilla laituriyrittäjä voisi sitten vaikka tehdä laiturin tai laajennuksen jonne 3m veneitä mahtuisi paremmin.
Mutta, sopu kyllä sijaa antaa ja onhan meillä paljon oppimista muun maailman kylkikiinnittymisistä. Itse olen jäävi pikkuveneilijä joten minulla ei toistaiseksi ole ollut ongelmia laitureissa.
Tilan antamisen vaikeudessa tai helppoudessa on kysymys siitä, että satamissa olevilla veneilijöillä on varsin erilaisia intressejä omaan toimintaansa. Autoesimerkki: Kadun varteen on pysäköity ferrari, jonka omistaja istuu viereisessä kahvilassa autoaan ihaillen. Koska auto on kunnioitettavan välimatkan päässä muista autoista, paikalle saapuva pikkufiatin kuski, jonka tarkoituksena on jättää nopesti lottokuponki viereiseen kioskiin, päättää pikapysäköidä autonsa viistottain ja osittain jalkakäytävälle ferrarin eteen ja vahingossa kolhaisee tätä. Onko odotettavissa että autoilijoiden välille syntyy yhteisymmärrys siitä, että kulkuneuvojahan molemmat vain ovat ja ainahan pellit vähän kärsivät kun pysäköidään. Kun saavut Maarianhaminaan, odotatko että Åss:n ravintolan eteen parkkeerattu jahti säätää köysiään, jotta mahtuisit sen perään ankkuriin. Kun luotsivene tulee avomerellä laivan kylkeen, olettaako laivan kippari ettei hänen laivansa kylkeen jäisi mitään jälkiä. Eli ihmisillä on täysin erilaisia suhtautumistapoja veneeseen ja veneilyyn. Toiset suhtautuvat rationaalisesti veneeseen; se on vain purjehduksen väline tai kulkuneuvo jolla voi retkeillä saaristossa ja käytön jäljet saavat näkyä. Toisille vene on harrastus myös kunnostusmielessä ja siitä halutaan pitää hyvää huolta. Ja varallisuudella ei mielestäni ole tässä mitään merkitystä, yhtä hyvin halvempi vanha vene voi olla omistajansa silmäterä ja uusia veneitä käsitellään suruttomasti.
aika hyvin asiaa. Niitä intressi- ja mielipide-eroja on vielä paljon muunkinlaisia. Eikä ole olemassa (lakikirjaa lukuunottamatta) sellaista välinettä, jolla ne voisi asettaa paremmuusjärjestykseen.
Jotkut puhuu tällaisissa yhteydessä siitä, että pitäis toimia enemmistön mielipiteen mukaan. Siinä on vaan se pikku juttu, että mistä porukasta se enemmistö milloinkin lasketaan? Ja toisaalta, miksi yleensä pitäisi niin toimia? Varmaan useimmat on samaa mieltä siitä, että porukassa, tai laumassa, toimitaan porukan sääntöjen mukaan. Mutta vaikkapa johonkin laituriin tulevat toisiaan tuntemattomat ihmiset tai sen puoleen jossain kapeassa väylässä kohtaavien erityyppisten veneiden kippait eivät ole mikään "porukka". Ei ne voi äänestää siitä, miten toimitaan. Tai voihan ne äänestää muttei se äänestys ketään voi mihinkään pakottaa.
Kyllä se vaan on niin, että paras on suhtautua tuolla niin, että kullakin on oma reviirinsä ja toisen reviirille ei mennä, ellei suorastaan kutsuta.
Onneksi Suomessa on useimmiten sen verran tilaa, ettei tällaiseen vihoviimeiseen tunkemiseen tarvitse mennä. Vaikka ulkomailla käytäntö on yleinen, niin en todella toivo sitä tänne meille. Ruuhkaisimpina aikona en edes yritä iltamyöhään vierassatamaan, vaan jään suosiolla luonnonsatamaan tai ankkuriin jonnekin sopivaan paikkaan. Toivon muidenkin tekevän pääsääntöisesti näin.
Jos satama on täynnä, se on siis täynnä, ja silloin on hakeuduttava muualle tai odotettava vuoroaan. Et kai mene ravintolaankaan istumaan puoliksi toisen tuolille, jos paikka kerran on täynnä. Toinen asia on toki sellainen porukka joka parkkeeraa veneensä niin, että se vie turhaa tilaa. Esim. rantautuminen kahden veneen levyiseen paikkaan aivan keskelle ja keulaköydet niin kireällä, että kummallekaan puolelle ei pääse. Tällaista minäkään en ymmärrä.
Maarianhaminan itäsatama ja muut paaluilla varustetut satamat ovat siitä hyviä, että ne tarjoavat jokaiselle mukavan tilan ilman, että ollaan ahtautuneena fendarit soikeina.
Minusta koko veneilyn viehätys katoaa, jos ollaan piukassa kuin sillit suolassa. Minä ainakin haen mereltä vastakohtaa arkielämän kiireelle ja ruuhkille.
Itse olen aloittanut veneilyn silloin kun vierassatamia ei juuri ollut. Mitään tarvetta ei ollut päästä aina laiturille. Useat nykyveneilijät eivät yksinkertaisesti "osaa" rantautua, jos ei ole laituria. Ankkurinkin laskeminen on lähes mahdotonta, jos poijua ei ole. Itse en esimerkiksi koskaan kiinnity kolmanneksi poijuun ja jumiuta keskimmäistä, jos en ole 100% varma, että lähden ensimmäisenä pois. Silloin lasken ankkurin. Ei todellakaan suuri työ.
Yleensäkin kohtelias vierassatamakäytös on myös sitä, että ei aina odoteta muiden joustavan, vaan itse myös voi joustaa. En ymmärrä näitä "pois alta, minä tulen" veneilijöitä. Mutta ehkä edustankin sitä sukupolvea, jolloin vielä arvostettiin hyviä tapoja.
naulan kantaan ihan kerta humautuksella :) Tosin olen itsekin sellainen "nykyveneilijä", joka ei rantaudu muuten kuin laituriin. Ankkurointi on eri juttu.
Mutta siis sitä meinasin tässä, että nämä raivokkaat "tehkää tilaa, ottakaa muut huomioon, ei kai niin tylyjä veneilijöitä ole" veijarit eivät tosiaan huomaa hirttä omassa silmässä, vain pienen roskan muiden silmässä. Hehän ne yleensä niihin "hyviin tapoihin" ovat vetoamassa, mutta eivät ota huomioon, ettei heidän käsityksensä niistä ole sama kuin jonkun muun käsitys.
Se on varma, että yksikään silsavarvas ei mun tiikille jalkaansa laske. Uikoot vaikka maihin!
kiinnityin veneiden perään keskellä yötä. Oli siinä kapulla aamulla ihmettelemistä, kun kankkuspäissään tiiraili hytistään. Ukko alkoi möykkää, et mitä helvattia sä siin teet. Kaiken huipuksi alkoi irroittaa köysiä ja lopulta molskahti itse veteen.
Noh, ei auttanu kun noukkia ukkeli vedestä ja tarjota kalja pahan mielen karkoittamiseksi. Kyllä oli naapuriveneissä naurussa pitelemistä...
Tultiin sitten loppujenlopuksi juttuun...
tuntuu täällä kirjoittelevan. Kyllä oma vene on oma eikä toisten yhteinen!
Ei tule mun veneen kylkeen.