kun en edes tiedä muistatko mua enää ollenkaan.
Surullista
joku.
18383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onhan se surullista jos toinen ei muista lainkaan. Sen kanssa vaan pitää oppia elämään. Jollekin olet tärkeä. Kannattaa elämässä keskittyä hyviin asioihin, hyviin hetkiin, hyviin ihmisiin.
Jos toinen ei välitä niin eihän siinä muu auta kuin unohtaa ja vetäytyä.
itsestäni. Niin mä tein ja nyt mietin muistaako hän mua pahalla vai hyvällä. Mutta muistaa ainakin ;)
Edellinen kommentoi. Minä en kyllä uskaltaisi häiritä ihmistä.
mitä jos ei ole sitä ketään joka välittäisi? miten sitten jaksaa elää eteenpäin?
Elämässä on paljon mukavia asioita. Luonto, ihmiset, asiat,matkusta, urheile, ulkoile, tee töitä, opiskele, harrasta, ole aktiivinen.
Jonain päivänä löydät ihmisen joka on sinulle tärkeä ja jolle sinä olet tärkeä.
uskaltaa kertoa häiritsetkö vai et? Ethän voi tietää kokeilematta.
Ihmiset pelkää toisiaan niin paljon. Aikuiset ihmiset osaa kertoa, jos heitä jokin häiritsee.
odottaa, että tulee joku joka välittää. Yksinkertaista:)
En minä uskaltaisi tuollaista kysyä. En halua olla häiriöksi.
sun pitää olla olematta häiriöksi:) Jokainen kai tietää mitä tahtoo ja mitä on sen vuoksi valmis tekemään.
Elämä menee eteenpäin ajan virrassa, jaksatpa tai et, vaikkei kukaan välitäkään. Kokemus on osoittanut.
aloitinkin juuri opiskelut..saa vähän muuta ajateltavaa. Silti tuntuu joskus tosi yksinäiseltä ja vaikealta.
että joku tulee ja välittää.
Vaan aloittaa siitä, että itse välittää ihmisistä! Opiskelutovereista, vanhemmistaan, sukulaisista, ketä nyt kohtaakaan normaali elinpiirissään.
Olemalla ystävällinen toisille poikii aina jotain hyvää eteenpäin, tuo tuttavia, ystäviä ja jonain päivänä rakastetunkin.
oon liian surullinen ja masentava ihminen.
Totta on, että happamenoloinen ja alati masentunut ei hirveästi houkuta tutustumaan.
Mutta jo oman itsensä takia kannattaa psyykata itseään. Yrittää ajatella asioista optimistisemmin.
Kannattaa muistaa mielikuvan voima: jos ajattelen itsestäni "Olempa yksi luuseripaska, kukaan ei tällaisesta surkimuksesta voi tykätä" näkyy se huonona ryhtinä, ynseänä naamana, ei-luokseenhoukuttelevana olemuksena.
Mutta ajattelepa "Olen ihan hyvä omana itsenäni. Totta kai tästäkin selvitään!" on olo jo lähtökohtaisesti paljon reippaampi, ja näkyy arkipäiväisenkin naaman kaunistavana positiivisena hehkuna koko olemuksessa.
Ex-mieheni on juuri tällainen "ei tästä tule kuitenkaan mitään", "tästä tulee katastrofi", jnejnejne masentavuutta jatkuvasti. On uskomattoman raskasta kuunnella moista uikutusta, varsinkin asioista joihin uikuttaminen ei auta mitään tai jossa katastrofi ei ole lähimaillakaan. Hänkin voisi paljon paremmin jos oppisi pois tuosta negatiivisuudesta. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekoa jenkkiläisen kestohymyn kanssa, mutta ettei voimavaroja turhaan hukattaisi TURHAAN masenteluun ja negatiivisuuteen.
pienellä tekstiviestillä:) Toivottavasti edes joskus mua muistelee...
muistan jos tunetta mukana niin kyllä silloin muistaa:)
et lähde päästäni kulumallakaan. Vaikka ei nähtäis tulet mieleeni ensimmäisenä aamusta ja viimeisenä illasta ja kaikkea siltä väliltä. Hulluksihan sun kanssas tulee! Oo mun tai me pois mun päästäni pyörimästä!
Edellinen oli kuin olisin sen itse kirjoittanut.
Se ei mee pois! Päässä on ja pysyy.
http://www.youtube.com/watch?v=GSVEC_DbhL8