ajassa taaksepäin, muistelen niitä vuosia, jolloin en tiennyt sinun olemassa oloasi, mietin kuinka tyhjiä ne loppujen lopuksi olivat. Näin kaikenlaista, koin kaikenlaista, tapasin uusia ihmisiä. En minä silloin tiennyt, että jotakin puuttuu elämästäni. Puututhan sinä edelleenkin konkreettisesti elämästäni, mutta siltikin. Elämälläni on joku viitekehys, jokin tarkoitus. Kun mietin vuosia taaksepäin. Niitä vuosia, jolloin emme vielä tunteneet, tunnen syvää kauhua. Vaikka silloin kaikki oli minusta hyvin, oli koko maailma valloitettavana. Ja ehkä juuri siitä syystä. Silloin halusin valloittaa koko maailman, menestyä. Kun törmäsin sinuun, kaikki sellainen jäi pois. Turhaat ja pinnalliset haaveet.
Kai se usein on niin. Kun elämään tulee jotain paljon kauniimpaa, tajuaa kuinka pinnallisia tavoitteita sitä on joskus ollut. En tiedä, tapaammeko koskaan enää, toivoisin niin. Toivoisin, että meillä olisi mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen, mutta silti voin sen sanoa, että kenties ilman sinun tapaamistasi, en olisi näin onnellinen, en ehkä käsittäisi sitä, mikä tekee ihmisen aidosti onnelliseksi. Vaikka sain rakkautta lapsena, se on silti kai löydettävä uudestaan aikuisena. Katson toisinaan säälivästi joitakin ihmisiä, jotka juoksevat maallisen mammonan perään. Toivoisin, että he löytävät joskus jotakin, mikä saa heidät ymmärtämään, kuinka vähän sellainen tuottaa onnea.
Kai se usein on niin. Kun elämään tulee jotain paljon kauniimpaa, tajuaa kuinka pinnallisia tavoitteita sitä on joskus ollut. En tiedä, tapaammeko koskaan enää, toivoisin niin. Toivoisin, että meillä olisi mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen, mutta silti voin sen sanoa, että kenties ilman sinun tapaamistasi, en olisi näin onnellinen, en ehkä käsittäisi sitä, mikä tekee ihmisen aidosti onnelliseksi. Vaikka sain rakkautta lapsena, se on silti kai löydettävä uudestaan aikuisena. Katson toisinaan säälivästi joitakin ihmisiä, jotka juoksevat maallisen mammonan perään. Toivoisin, että he löytävät joskus jotakin, mikä saa heidät ymmärtämään, kuinka vähän sellainen tuottaa onnea.
Vastaukset 17
Vanhimmat
itse joskus miettinyt samaa. Ennen haaveilin maallisesta mammonasta. Kun hän ilmestyi eteeni, muuttui ajatusmaailmani täysin :)
Ennen en haaveillut kuin hänestä; mutta kun en häntä saanut niin olen keskittynyt maalliseen mammonaan...jonkinlainen korvaava harrastus se. Ehkä joskus tulee joku toinen, who knows, kulman takaa ryntää ja tarttuu kädestä kii, vie mukaansa...
vähän samaan uskon itsekin. Nurkan takana odottaa joku.
En usko, että nurkan takaa ketään tulee, sanoin: ehkä... En ole ennustaja, en tiedä tulevaisuutta; yhtä en saa, muita en kaipaa, mutta, ehkä tulevaisuudessa kaikki on toisin...
tulevaisuuteen pitää uskoa joka tilanteessa, vaikka se ikävä ja rakkaus syö sielua. Ilman uskoa ja toivoa ei ole mitään. Mun mielestä:)
Ehkä joskus tulevaisuudessa uskon tulevaisuuteen.
Noin minäkin tunnen erästä miestä kohtaan.. En tosin ole koskaan ollut pinnallinen enkä materialisti. Hankin kyllä mielellään sellaisia asioita joita tarvitsen mut ei tavara sinällään minua onnelliseksi tee. Enkä edes halua mitään ylimääräistä roinaa nurkkiin pölyyntymään. Minulle hyvät ystävät, rakkaus ja hyvinvointi ovat niitä minulle tärkeitä asioita. Ja eläimet ovat myös lähellä sydäntä..
Jotain sellaista minäkin toivoisin.. Et meillä olisi yhteinen tulevaisuus. Se on itseasiassa enemmän kuin uskallan toivoa... Mut haaveilenpa kuitenkin. Miten joku voikaan viedä sydämen niin vain.. Ihan huomaamatta.
Hei,
Ajatuksissasi on kiistämättä se keskeinen ajatus onnesta. Olet ymmärtänyt tasapainoiseen ihmiselämään ehdottomasti tarvittavan onnen perimmäisen olemuksen. Ei maallinen mammona sitä tuo, se vain luo yhden elämisen perusedellytyksen kulmapaalun. Se edustakoon arkea ja sen ympärillä pyörivää konkreettista systeemiä. Mutta sen toisen ja paljon tärkeämmän peruspaalun luo rakkaussuhde toiseen ihmiseen. Sitä kautta löytää kukin itselleen sen todellisen, ihmissielua alati ruokkivan onnen. Kaikki pinnallisuus on turhaa ja katoavaa, sen ymmärtäminen vai vie joskus koko ihmiselämän, koska meidät on kasvatettu kilpailemaan paikasta tässä tietoyhteiskunnassa. Lapsuus, nuoruus, aikuisikä, kaikki nuo ajanjaksot ovat täynnä arkipäivän taisteluja siitä kuka on se menestyjä numero yksi. Luen ajatuksiasi kuin omiani. Sinun on hyvä jatkaa tästä eteenpäin. Olen sieluntoverisi.
Tunteikasta Syksyä!
kauniista sanoistasi, hauskaa syksyä sinullekin!
Kirjoititko tämän miehellesi?
Vilpittömästi ihmetyttää, millaiset ihmiset oikeasti luulevat kommunikoivansa täällä jonkun kanssa. Kuka tahansa voi olla kuka tahansa. Joku on jopa suuttunut jollekin tms. Kelle?
Eihän oikeista asioista nyt tänne kirjoiteta. Toivottavasti! Ja jos, niin miksi?
Voisitko kertoa, että mistäpäin Suomenniemeä nämä syvälliset sanat singahtivat ilmoille. Oletko mies vai nainen?
Vielä enemmän kuin rakkauden ja maallisen mammonan suhteesta, tämä kertoo sen tietyn vastakappaleen löytymisestä. Ihmisellä saattaa olla rakkaussuhteita ja arkipäivässään välittämistä, mutta kun juuri Se Oikea osuu kohdalle koko vallitseva todellisuus saa uudet kasvot. Vaatii herkkyyttä ja rohkeutta tunnustaa se, että joku on mullistanut maailman perin pohjin. Tällainen kohtaaminen muuttaa aina ihmistä, hänen arvojaan ja toiveitaan.
Toivon sydämestäni, että Sinä kohtaat Hänet joku päivä uudelleen. Samalla lausun oman vastaavan toiveeni ilmoille.
Etelä-Suomesta ja nainen. Kai siihen vain pitää uskoa, että joskus vielä kohtaamme, toivottavasti. Harvemmin tällaista sattuu kohdalle, toisille ei koskaan, joten olen onnekas siinä suhteessa. Onnea Sinullekin, toivottavasti vielä kohtaatte!
että kirjoitatko naiselle vai miehelle?
Joku on saanut minun tunne-elämän täysin raiteiltaan.
miehelle..
ai mulle vai?