Tässä on herra jonka juttuja kuunnellessa tulee hyvä mieli. Kannattaa perehtyä tämän tohtorin näkemyksiin mielenterveysongelmista. Ne ovat tosi järkevän ja terveen tuntuisia tässä maailmassa jossa kaikki ongelmat yritetään ratkaista lääkkeillä. Aika idealistisiahan tämän tohtorin näkemykset ovat välillä ja ehkä joissakin asioissa jopa vähän realiteettien koskemattomissakin. Mutta mielestäni todella varteenotettavia näkemyksiä. Varsinkin tuo lähtökohta siihen mitä mt- ongelmat ylipäänsä ovat on jotenkin tosi fressi ja tervehdyttävä jo sinänsä. Kannattaa katsella muitakin tämän hemmon videoita jos niistä saatte itellenne jotain. Minä ainakin olen saanut paljon uutta ajateltavaa. Ehkäpä kaikessa onkin kysymys vain siitä miten näihin ongelmiin suhtautuu.
Tässä hän kertoilee näkemyksiään masennuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=rqh9wwghEe0&feature=channel
Terv. keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö
Tässä hän kertoilee näkemyksiään masennuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=rqh9wwghEe0&feature=channel
Terv. keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos tästä vinkistä! Mielenkiintoisia ajatuksia erittäin sympaattisen psykiatrin esittämänä.
En olisi osannut itse tällaista etsiä.
Jos aloittaja käy lukemassa: mistä löysit tämän?
Tässä Breedingin kotisivut. Hakuja voi tehdä googlesta tai youtubesta (Dr Jhon Breeding)
http://www.wildestcolts.com/john/john.html
Täytyypä lukea. Mistä sinä, Eveliina-täti sait kuulla tästä Mr Breedingistä?
Löysin Dr. Breedingin ihan sattumalta youtubesta.
Mielestäni on ihan mahtavaa että joku omaa praktiikkaa pyörittävä PhD.n omaava tohtorismies jakaa ilmaiseksi ammattimaista tietoa ja näkemystä netissä koko maailmalle. Tämä herra ei ainakaan rahasta ihmisten ongelmilla. Ja hän on myös käyttänyt selvästi paljon aikaansa ihan vain siihen että jakaa ilmaista ammattimaista tietoa ihmisille videoiden määrästä päätellen. Ja ennenkaikkea minut tämä herra sai ainakin kiinnostumaan koko mielenterveysalan ja psykiatrian historiasta ja näkemään asiaa vähän laajemmassa mittakaavassa. Sitä on helppo vain uskoa mitä psykiatri vastaanotollaan sanoo, on helppo uskoa lääkärin ammattitaitoon ja sisäistää olevansa "sairas" kun joku valkotakkinen niin kertoo. Kun vähän syvemmin perehtyy asioihin huomaa, että koko psykiatria on aika pitkälti loppujenlopuksi pelkkä uskomusjärjestelmä, ei muuta. Tämän vuoksi ihmisille jotka tähän asiaan havahtuvat, tulee huomattavasti enemmän liikkumavaraa oman ajattelunsa sisälle. Ja siihen miten omiin ongelmiinsa suhtautuu. Musta ainakin tuntuu siltä että nuo näkemykset joita Breedingi kertoilee antoi ihan uuden pohjan koko ajatukselle mielenterveysongelmista ja myös omista ongelmistani. Kun patologinen lähestymistapa poistuu, tilalle tulee ihan uusia fressejä tuulia. Heti tuli parempi olo. =) Ja vähän väliä alkaa hymyilyttää kun katselee tuon laihan Dumbledoren elehtimistä ja rentoa, humaania olemusta.
Tuo on toivoa tuova olento toi harmaa karvakasa tuolla ruudussa. Sil on viisaat silmät ja viisaita juttuja.
Toinen henkilö johon kannattaa tutustua on psykiatri, emeritusprofessori Thomas Szasz. Olen ymmärtänyt että ainakin Szaszilla on yhteyksiä scientologiaan, enkä suosittele tietystikään ketään mihinkään lahkoihin yms. liittymään. Mutta ainakin nämä näkemykset mielenterveysongelmista ovat minulle olleet jo itsessään tervehdyttäviä, jos noin vois sanoo.
Tässä on muutama Breedingin videopätkä jotka ainakin kannattaa katsoa jos ei jaksa kaikkia kahlata läpi:
http://www.youtube.com/watch?v=j-wMP2Q0Ifs&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=1n46ohBsrPI&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=kxCycQt5u5M&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=iAAYdQU34FA&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=glt1zdVYsE0&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=Cb5F58OFTis&feature=fvsr
http://www.youtube.com/watch?v=BdEVug33gEk&feature=PlayList&p=9E49CDC33259B615&playnext=1&playnext_from=PL&index=9
Höhhöh voisin laittaa noi kaikki mutta kahlatkaa ite loput youtubesta. ;)
Psykiatri, runoilija kansanedustaja Claes Anderssonin kirjasta Hulluudestamme ja hulluudestanne (kannattaa lukea) poimittu pätkä:
"Thomas Szaszin mukaan mielen sairauksia voidaan ymmärtää kielenä tai roolipelinä missä ihminen, joka ei ole muulla tavoin pystynyt ilmaisemaan ristiriitojaan ja ongelmiaan, turvautuu alkeellisiin ja huonosti artikuloituihin merkkikieliin - esim. hysteeriset oireet ja katatonia - joiden avulla hän vetoaa ympäristöönsä. Silloin kun ihminen ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi tavallisin keinoin, hän turvautuu erilaisiin "oireisiin". Szaszin mukaan näitä ilmiöitä on ruvettu nimittämään psyykkisiksi sairauksiksi. Sen sijaan että pyrkisimme ymmärtämään mitä ihminen käyttäytymisellään yrittää viestiä meille, rakenamme oireistojen tautioppeja ja uskomme näihin "syndroomiin". Oireiden muoto ja niiden valinta taas määräytyvät kunkin henkilön persoonallisuuskehityksestä hänen nykyisestä elämäntilanteestaan sekä vallitsevasta kulttuurista....
...Szasz myös kritisoi psykiatriaa sen pyrkimyksistä korvata entisaikojen uskonto kaiken kattavalla psykiatrisoinnilla. Kirjassaan Ideology and insanity hän kirjoittaa: "Nykyaikainen psykiatrinen ideologia on tieteellisen kauden sovellutus kristillisen teologian perinteisestä ideologiasta. Sen sijaan että ihminen syntyisisyntiin ihminen syntyy nykyään sairauteen. Kyynelten vaelluksen sijaan on tullut sairauksien vaellus. Kun Kohtalon aikakaudella ideologia oli kristillinen, teknologia klerikaalinen ja asiantuntija pappi, Hulluuden aikakaudella ideologia on lääketieteellinen, teknologia kliininen ja asiantuntija psykiatri.""
Aika mielenkiintoista settiä ja omasta mielestäni ihan totta. Vaikken mihinkään kristillisen maailmanselityksen aikakauteen haluaisikaan itse palata, niin kyllä tuo psykiatrian leviäminen yleiseksi "uskonnoksi" nykyaikana on totisinta totta. Psykiatrinen sanasto on tullut normiksi tavallisten ihmisten kielenkäyttöön, psyykiset sairaudet ja oireet sun muut oireyhtymät dominoivat ihmisten ajattelua ja jokainen ihminen josta ei pdä, on "sairas" jne.. Ihmiset on aivopesty kyttäämään sekä itsensä että toistensa psyykeä. Psykiatria on levittäytyyt vaivihkaa jokapuolelle.
Kiinnostavia ajatuksia. On todella tärkeää miettiä, mihin uskoo ja millä perusteilla.
Psykiatriasta on myös tullut erittäin suuri busines.
Dr. Breeding jossain videopätkässään, kauhistellessaan jonkun henkilön joutumista psykiatrisen koneiston imaisemaksi, sanoi että "Let her live her drama!". Hän näkee elämän draamana johon kuuluu oleellisena osana karmeita synkkyyksien jaksoja, joiden läpi ihmisen pitää SAADA elää. Draama ei ole draamaan ilman tragediaa. Draamassa ei ole syvyyttä jos se on pelkkää hilipatiheijaata. Silloin siitä tulee tylsä. Breeding käyttää paljon tätä self development- termiä (itsekehitys, ihmisenä kehittyminen) puhuessaan mielenterveysongelmista. Mielenkiintoinen tapa asennoitua kaikennäköisiin mielenterveyshäiriöiksi kutsuttuihin ilmiöihin. Syvät vedet pitää saada uida läpi.
Tämä psykiatrian patologinen lähestymistapa ihmisen psyykkiseen tuskaan tekee ihmisestä sairautensa uhrin. Se ehkä korkeintaan puuduttaa kemikaaleilla sen tuskan joka on tarkoitettu koettavaksi, jotta ihminen voisi päästä sen LÄPI ja kehittyä sen myötä. Ja myös päästä olemaan oman draamansa sankari. Breedingin näkökulmasta katsottuna patologinen lähestymistapa jollakin tavalla siis pysäyttää mahdollisuuden kehitykseen ja vähättelee ihmisen omia todellisia kykyjä ja voimavaroja. Kun niinsanottu mielenterveyshäiriöinen saa apua, eli puudutusainetta, joltakin tietyltä auttajalta, auttajasta tulee hänen elämänsä sankari. Häneltä ikäänkuin evätään oikeus olla itse oman elämänsä sankari, ja mahdollisuus myös kokea se selviytymiskokemus itse. Auttaminen on aina vallankäyttöä.
Toi nyt oli vähän pelkistettyä. Breeding menee aika pitkälle tuossa ajattelussaan koska hän näkee jopa skitsofrenian self development- näkökulmasta. Siitä nyt en ihan oo varma. Mutta ainakin näissä masennusdiagnooseissa tuo näkökulma tuntuu aika pirun rakentavalta. Jokainen ihminen kokee katastrofeja elämässään. Jokaiselta esim. kuolee läheinen joskus. Se on aina katastrofaalista. Samoin kuin sekin on katastrofaalista jos niitä läheisiä ei ole. Jokaisella on oma uniikki draamansa. Ihminen ei hajoa heti kun joutuu katastrofiin. Meidät on aivopesty kuvittelemaan ettei me itse pystytä mihinkään, eikä kestetä mitään. Ihminen kestää kyllä kun on pakko.
Auschwitzchin keskitysleirillä ei ollut mielialalääkkeitä tarjolla. Toivosta puhumattakaan. Mutta siitä huolimatta Herra Frankl kirjoitti kirjan kokemuksistaan ja näkemyksistään siellä, eikä se kirja ole ollenkaan toivoton. Hän kehitti myös noiden kokemustensa pohjalta logoterapian, jonka johtoajatuksena on se, että ihminen selviää äärimmäisistä olosuhteista parhaiten sillä että hänellä on jokin tarkoitus elämässään. Mielenkiintoista on myös se että franklin ihan oikeasti vertaa keskenään keskitysleirikokemuksiaan ja työttömyyttä! Mikä on muuten tällä hetkellä ajankohtainen asia aikas monille. Ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen että entinen keskitysleirivanki voisi nähdä jotain yhteyttä työttömän ja keskitysleirivangin elämässä. Mutta hän näkee niissä samuutta puhuessaan aikakäsityksen muuttumisesta. Hyvin mielenkiintoinen kirja, ja kannattaa lukea kaikkien jotka eivät ole lukeneet.
Kärsimys sinänsä ei ole itsetarkoitus. Ei ole mitenkään ylevää ja itsetarkoituksellista joutua vaikkapa kokemaan lapsensa kuolema tai muu äärimmäinen tragedia, halvaantua kaulasta alaspäin tai joutua jonkin muun sairauden runtelemaksi, joutua väkivallan tai muun riiston uhriksi jne. Mutta ihminen voi itse päättää sen millaisen merkityksen antaa omalle kärsimykselleen. Se on se mihin ihminen voi silloin vaikuttaa kun ei voi vaikuttaa olosuhteisiin. Koska ihminen on luova ja itseään ja maailmaansa ilmaiseva olento jos hänen annetaan olla sellainen, myös kärsimyksestä voi syntyä jotakin uutta ja kehittävää. JOTAIN kärsimyksestä syntyy aina. Se jo itsessään kertoo siitä että kehitystä tapahtuu aina johonkin suuntaan. Asiat eivät pysy ikuisesti samanlaisina. Kaikki menee ohi. Myös kärsimys ennen pitkää.
Koska kärsimyksen (esim. masennuksen) näkeminen patologisena asiana, siis sairautena, uhriuttaa kärsivän ihmisen, merkitsee se aina myös sitä että on aina olemassa ne tahot jotka hyötyvät toisen uhriudesta.
Beauty is in the eyes of beholder
Mental illness is in the eyes of controller
Ei kannata ryhtyä sairaaksi. Kannattaa mieluummin olla vain masentunut, ja elää ja kokea se hirvittävä synkkyys ja epätoivo sellaisena mikä se on. Siitä oppii. Ja sitä voi ilmaista.
Siis piti vielä hehkuttaa tuota näkemystä psyykkisestä kärsimyksestä muodonmuutosprosessina. On paljon toiveikkaampaa ajatella että tämä vittumainen ahdistus ja masennus ja epätoivo, näköalattomuus ja muu negatiivinen on jonkinlainen tila jossa ihminen on keskellä mudonmuutosprosessia. Jotain muuttuu koko ajan minussa itessäni, kun elän vittumaisia ahdistuksen, epätoivon ja yksinäisyyden vuosiani. Kun ajattelee olevansa muuttumisprosessissa, mikä on sinäsnä helppo uskoa koska masennus todellakin on muuttanut ainakin minua, sitä on kuitenkin koko ajan liikkeellä jonnekin. En tiedä, ehkä vain kohti hautaa, mutta ehkä myös jonnekin muualle. Ja vaikka olisikin menossa vain kohti hautaa, sitä voi siltikin tästä matkan varrelta jäädä tästäkin surkeasta elämästä jotakin jäljelle, joka vaikuttaa jäljelle jääneisiin ihmisiin. Ihminen voi itse vaikuttaa siihen mitä jättää itsestään ja omasta draamastaan jäljelle. Ja jokainen kuolee lopulta kuitenkin joskus tavalla tai toisella.
Esim. Frankl oli takuulla epätoivoinen. Siitä jäi jäljelle kuitenkin paljon hienoja asioita lopulta. Hän oli myös aikansa ja sen yhteiskunnan, ja sen ihmisryhmän jota edusti, tulkitsija. Hän näki omasta vinkkelistään sen yhteiskunnan viat ja riiston jossa hän eli, juuri siksi koska edusti sen yhteiskunnan pohjasakkaa. Häntä vihattiin niin paljon että hänet haluttiin tappaa kiduttamalla, ja pyyhkiä pois maailmankartalta kokonaan. Suuri yleisö ei hitlerinkään saksassa tajunnut minkään olevan kovin pahasti pielessä. Suuresta massasta tulee sokeita omalle ajalleen ja omalle yhteiskunnalleen. Yhteiskuntien äärilaidoilla elävät näkevät oman yhteiskuntansa selvemmin kuin ne jotka elävät siellä huipulla tai keskivälillä, mitäänsanomattomassa keskinkertaisuudessa.
Minä voin olla tämän ajan, 2000- luvun suomen tulkitsija omalta kohdaltani kuten kaikki muutkin voivat omilta kohdiltaan. Olen pohjasakka, mielenterveysongelmaiseksi leimattu työtön syrjäytynyt ihminen. Halveksittu siksi koska olen nuori ja työtön. Suuri massa ei näe minua yhteiskunnallisen riistn kohteena, vaan laiskana tyhmänä ja saamatomana ihmisenä, joka ei ole ansainnut olemassaoloaan koska ei ole ansiotyössä, eikä ole tuottava yhteiskunnan jäsen. Minä näen asioita joita suuri massa ei näe. Tiedostan asioita joita suuri massa ei ymmärrä, kuten jokainen joka elää pohjasakan elämää.
Sen ei tarvitse olla pitkässä juoksussa ollenkaan paha asia.