Aurinkoiset päivät tuntuu pahalta. En tiedä miksi inhoan aurinkoa. Olen väsynyt koko ajan, mutta jos jään vain sänkyyn, tulee huono omatunto. Toisaalta aurinko aktivoi ja pitää touhuta jotain vaikkei saisi mitään aikaan. Olen pystyssä vain noin kuusituntia kerrallaan. Iltapäivällä on pakko levätä ainakin kolme tuntia. Odotan aamusta asti iltaa, jolloin on pimeää, silloin vasta alan elää muutamaksi tunniksi.
Sateisina ja sumuisina päivinä on parempi. Ihmiset eivät ymmärrä miten joku voi inhota aurinkoa.
Onko jollain muullakin samoja oireita?
Sateisina ja sumuisina päivinä on parempi. Ihmiset eivät ymmärrä miten joku voi inhota aurinkoa.
Onko jollain muullakin samoja oireita?
Vastaukset 27
Vanhimmat
olen kuullut että muilla on samaa häikkää.
itse olen ollut kevät ihminen.
miekin haluisin elää ees 2 tuntia/vrk.
Itselläni iski yli 15v. sitten syvä depressio, se alkoi keväällä juuri kun luonto alkoi heräämään talven jälkeen. Vihasin myös aurinkoa ja sen tuomaa valoa, mielummin laitoin verhot kiinni ja olin pimeässä, jos oli pakko mennä jonnekin menin vasta illalla. Tämä toistui monena keväänä mutta jouduin kyllä syvän depression tähden syömään masennuslääkkeitä. Nyt olen onneksi päässyt sen yli ja osaan nauttia keväästä, auringosta, kevään tuoksuista se aika on vuodesta kuitenkin niin lyhyt että yritän ottaa kaiken irti siitä minkä vaan saan.
Toivon että sinäkin voisit tehdä samoin!
Kun kevätaurinko lakaa paistaa niin olonhan pitäisi parantua. Jatkuvat masennusoireet voivat silloin tuntua erityisen raskailta.
Tämä auringon tuoma ahdistus menee mielestäni ristiin kun aina puhutaan että valo auttaa masennukseen, vai koskeeko tämä vain näitä kroonillisia masenustapauksia? Olisiko Psykiatrilla selvitystä tähän asiaan?
Ei kaikki mistä puhutaan suinkaan pidä paikkaansa. Luulen että useimmilla aurinko parantaa mielialaa ja voi helpottaa ns elämään kuuluvaa masennusta. Masennus-sairaudessa tätä ilmiö ei välttämättä toistu ja voi näkyä päinvastaisena.
Esim itse olen energisin syksyllä ja kevätaurinko lähinnä väsyttää.
Se kai liittyy siihen, (siis kevatajan masennus ja itsemurhat) etta hohkaava aurinko korostaa liikaa omaa pimeytta ja masennusta....."pitaisi olla niin energinen ja hauskaa", mutta ei olekaan.....
Noinhan se menee...! Aurinko "paistaa". Olen jo vuosia kärsinyt masennuksen aktivoitumisesta nimenomaan kevään auringossa. Valo saa aikaan suunnatonta ahdistusta, joka ilmenee levottomana liikehdintänä. Tekisi mieli tehdä jotain, mutta ei kuitenkaan osaa keskittyä, eikä jaksakaan oikeasti tehdä mitään.
Ja kummallista tässä on sekin, että yöllä pimeässä en kuitenkaan osaa nukkua. Joudun käyttämään tässä vaiheessa aina unilääkitystä. Mutta siihen koetan aina luottaa, että tämä on mennyt ohi ennenkin, pakko tästä on selvitä nytkin!
Voimia sinulle, lepää hyvällä omallatunnolla ja odota leppeän vihreää kesää. Kyllä me tästä nousemme!!!
Siis todellakin ymmärrän! Mä oon aina inhonnu kevättä ja aurinkoa. Talvi on mun lempikausi ja yö on parempi kuin päivä. Mä vihaan sitä, kun aurinko sojottaa silmiin ja sokasee. Sit ihmiset tuijottaa, sä oot kuin valokeilassa, minne vaan meet. Bussissakin aurinko porottaa suoraan naamaan etkä nää eteen tai taakse. Mulla on myös diagnosoitu masennus, kaipa se sitten liittyy jotenkin siihen.
Mulla on ollut samantyyppista......kaverit kutsuvatkin joskus vitsimielessa vampyyriksi.....en ole ihan varma miksi, mutta minakin joskus suorastaan INHOAN liian kirkasta aurinkoa.....olen kylla aurinkoherkka muutenkin, mutta ei kai se kaikkea selita. Itse asiassa rakastan hamaraa ja sadesaata......jopa myrskysateita.....
Kommentoin nyt tosiaan yli 10 vuotta vanhaan ketjuun, mutta ihan vaan fiiliksiä purkaakseni ja vaikka senkin varalta että joku muu sattuu toisen 10 vuoden päästä tämän löytämään. Suoraan asiaan; en voi sietää auringonvaloa. Ulkona tulee liikuttua jonkun verran eikä se haittaa siellä - varjoonhan voi aina mennä - mutta auta armias kun sisätiloissakin on 'ihanan kesäisen valoisaa'. Asun huoneessa jonka yksi seinä on pelkkää ikkunaa, ja aurinko armas paistaa sinne koko päivän aamua lukuunottanatta. Joo, pimennysverhot olisivat Se Juttu mutta saisin varmasti pulittaa niistä summan jota opiskelijalla ei nyt satu olemaan, ja vaikka olisikin niin saisinkohan asennettua niitä mielentilassa jossa ei jaksaisi edes hengissä pysyä, hehe! Yhtä päämäärätöntä valitusta tämäkin mutta valitetaan nyt vähän lisää; aurinko sumentaa mun ajatukset. Aurinko polttaa mun silmät ja mielen. Se kaupunkimaisema jonka ulos astuessani näen, ja jonka pitäis olla suomi-ihmiselle harvinaista herkkua, on mulle loputon aavikko jossa aurinko ei armahda. Eikä toisaalta polta elävältäkään - ikävä kyllä (-: hyvää ja aurinkoista mitä-tahansa-vuodenaikaa seuraavalle joka tänne eksyy.
Sama mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Joka kevät sama juttu, mitään ei saa aikaiseksi ja valoa ei pääsee pakoon! Syksyllä ja talvella on energiaa ja voimaa tehdä asioita toisin on keväällä jolloin ei jaksa tehdä mitään ja odottaa vain että tulisi välillä pilvisiä ja sateisia päivä. Pitäisi nauttia keväästä ja kuinka luonto herää mutta jatkuva auringonpaiste vie kaikken energian. Miksi se aina paistaa pitkiä jaksoja peräkkäin? Ihon pitää suojata ja samoin hiukset. Kamala suojavarustus päälle aina kun pitää mennä ulos. Eikä edes kotona pääsee sitä pakoon pimennysverhoista ym.huolimatta kun paistaa koko päivän suoraan sisään.
Vanha ketju mutta niin ajankohtainen... Oon jo vuosia kärsinyt hirveestä ahdistuksesta kesällä. Nyt kun alkanu taas tälle vuodelle ilmat viiletä ja päivät olla pilvisiä, on energiatasot noussu ihan uudelle tasolle. Jaksan tehdä, haluan tehdä, olen kiinnostunut tekemään asioita. Kesällä kaikki on jotenkin tukahduttavaa pakkopullaa, ei jaksa kunnolla siivota, puhumattakaan ruoanlaitosta, mikään ei vain huvita nukkumista lukuunottamatta. Ja ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset on kokoajan vouhottamassa miten ihana ilma, tehdään sitä ja tätä, nyt ei VOI olla sisällä kun on niin hieno päivä... Kiva kuulla etten ole ainoa tän kesäkammoni kanssa :D
niin paranet.
Minä allekirjoitan tän.olen ahdistunu aurinkoisina päivinä.rakastan syksyä❤
Samoin,nyt ahdistaa suunnattomasti ku aurinko paistanut jo monena pvänä.hyi.
Minä olen aina inhonnut maaliskuuta. Se voimistuva valon määrä, aamulla pakkasta, iltapäivällä lämpöasteita, liukasta, sohjoa, ja ahdistavin asia on auringon paiste, joka jatkuu, jatkuu ja nykyään suomessa mollottaa viikkotolkulla kesällä pilvettömältä taivaalta ja lämpöä aina yli 20! Hyi ! Syksy on parasta aikaa.
Mä inhoan kevättä ja myt asuntoani, kaikki lika näkyy joka paikassa, hyi helvetti tätä kämppää.
Sama minulla.Vielä syksyn kirkkaat päivät ahdistaa. 80v.
No nyt parempaan päin menossa päivät lyhenee.
Minulla kevättalvi vaikeinta aikaa. Aurinko ja valkoinen lumi syynä.
Lumi on yleensä valkoista paitsi paikoissa jossa koira on pissannut lumeen jolloin luki on keltaista.
Saisivat vaan pissata ja paskantaa enemmän. Jotkut taas valittavat koirankakoista keväisin.
Meiton monex.
Täällä yksi lisää, jota kirkas suora auringonpaiste ahdistaa!
Ja kuiva tuuli plus yli 25 asteen kun lähtee mittari kipuamaan :( Huh!!
Jostain syystä sumuinen ilma rauhoittaa. Ja puolipilvinen.
Minä en kestä kanssa tätä kevät vuodeaikaa, tässä ei ole mitään ihanaa minulle. Kun päivä pitenee niin mieli masentuu.
Miksi näitä vanhoja ketjua herätetään eloon, asia sinänsä on kiinnostava mutta joku voisi ehkä aloittaa aiheesta uuden ketjun. Itsekkin inhoan keväällä aurinkoa, se on niin paljastavan kirkas jotenkin , monelle se tuota ahdistusta jotenkin , syksy taas on minun mielestäni sitä parasta aikaa , ja aurinkokaan ei ole niin inhottavaa silloin
Ja tää syksy! Miksi toi aurinko helottaa joka päivä. Missä syyssateet? Sattuu jo silmiin, kun helottaa matalalta miltein koko päivän.