Olen viikolla 33 raskaana ja alkanut harmittaa miehen välinpitämättömyys uutta vauvaa kohtaan. Meillä on myös 3-v lapsi, ja hän kyllä huomioi poikaa ja minua, mutta ei ole vauvasta aidosti kiinnostunut. Mieli on jo aika herkkä, synnytys pyörii ajatuksissa, koko uuden elämän ihme pohdituttaa ja ihastuttaa, ja miestä mietityttää lähinnä vaativat työprojektit, jotka ei tunnu itsestä tässä tilanteessa todellakaan kaikkein tärkeimmältä. Tullu sellanen olo, että lähden yksin synnyttämään kun ei toista tuon vertaa kiinnosta. Miten muilla, onko miehet ja isät hyvin mukana?
mies henkisesti mukana?
SiljaIlona
4183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ajattelee, että hän on sulle parhaiten avuksi pitämällä poikaa hyvällä tuulella ja poissa sun jaloista, että saat levät nyt kun raskaus alkaa olla lopuillaan? Mulla on vasta ensimmäinen raskaus meneillään ja miehellä ei tietysti nämä raskausjutut pyöri päässä niin kokonaisvaltaisesti kuin mulla, kun eihän ne pyöri sen kehossakaan. Jaksaa kuitenkin silitellä mahaa, kertoa, että olen kaunis ja tiskailla ja funtsia yhdistelmien teknisiä ominaisuuksia työjuttujen ohella, ja se on musta ihan riittävästi.
Mutta kun vaihtoehtoja voi olla monia. Parhaiten selvität asiat miehesi kanssa, kysyt suoraan mikä on ja vaadit puhumaan. Miehen välinpitämättömyys voi johtua monesta asiasta. Ihan vaikka siitä, että se ei todellakaan enää välitä sinusta ja on saanut tarpeekseen perhe-elämästä. Sitäkinhän tapahtuu, että ero on väistämätön vaikka on lapsia. Tosin sitten voi olla ihan työväsymystä, uupumusta, tai ettei kakkonen vain jaksa innostaa niin paljon. Voi olla ihan, että pelkää omaa jaksamistaan, sitten kun on kaksi lasta, omaa riittämättämyyttään. Miehet ovat aika omituisia joskus. Itse odotan kolmatta ja suht hyvin on aina mies ollut mukana. Mutta ymmärrän välillä hänen väsymyksensä, kun käyhän hän töissä. Itse olen kotona ja olen muutenkin pirteä. Kaikki ihmiset eivät jaksa pyörittää perheen arkea ja uupumus voi yllättää heikommat. Meillä toimii se hyvin, että kumpikin käy viikottain omissa harrastuksissa ja näin saa vähän etäisyyttä kotiasioihin ja lapsiin. Mies käy sählyssä ja suliksessa, ja mä piipahdan kaupungilla shoppailemassa, kyläilemässä tai lenkillä. Liikutaan myös perheen kanssa paljon ulkona, sekin auttaa, kun ei olla neljän seinän sisällä.
Kyllä tuo kuulostaa siltä, että miehesi on luuseri.
eikö tätä jo kaikki naiset tiedä?? kun nainen on raskaana niin se vauva on naiselle hyvin todellinen,eikö totta? siellä se liikkuu,se potkii, hikkailee... vaikka mies tietää että naisen mahassa kasvaa uusi elämä,se ei ole miehelle yhtä todellista. Se on enemmänkin söpö vatsakumpu joka liikkuu, mutta kun se vauva tulee maailmaan siitä tulee todellinen myös miehelle.
Eikä miehillä voi koskaan olla pienintäkään aavistusta mitä naiset joutuvat käymään läpi odotusaikana. Vaikka kertoisit miehellesi että närästää tai selkä on kipeä, niin eihän hän voi koskaan silti tietää miltä sinusta todella tuntuu.
Itse loukkaannuin kun ekaa lasta odottaessa halusin keskustella mieheni kanssa nimivaihtoehdoista ja mieheni sanoi vain, että on aivan liian aikaista pohtia tuollaisia, odotetaan nyt että se lapsi syntyy. ja oikeassahan hän oli! nimi päätettiin kun lapsi oli 6 viikkoa vanha :)
Ei miehet varmasti tahallaan "jätä huomioimatta" raskaana olevaa naistaan. He eivät vaan ymmärrä miksi naiset haluaa hirveän hässäkän vauvan ympärille jota "ei vielä edes ole olemassa".