Joskus ihmetellyt, että kuinka sitä onnistuukin pilaamaan joitain juttuja ihan omalla ajoituksellaan. Omalla käyttäytymisella ja täysin väärällä ajoituksella saa itsensä näyttämään täydeltä vainoajalta, vaikka kyse olisi jostain aivan muusta. Vieläpä kun onnistuu tekemään saman tempun tismalleen samalla tavalla vielä toistamiseen, niin soppa alkaa olla valmis. Tänäänkin kyse oli puolesta minuutista, nyt saa hävetä silmät päästään.. ja siinä paniikissa kun tajusi, että miltä tilanne näyttää, niin hommahan meni entistä enemmän pipariksi. Miks ei taas osannu ajatella, et näin vois käydä..
Nolojen tilanteiden mies..
Punainen paloauto
1255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On se erikoista, miten omalla käytöksellään saa näyttämään vainoamistilanteen molemminpuoliseksi ihastumiseksi tai ikävöimiseksi. Näin kävi mulle, vuosia tiiviisti vainotulle. Pitäisi olla paremmin perillä psykologisista vaikutusmenetelmistä, ei saisi mennä lankaan ja uskoa ylistäviä puheita. Varmaan nyt kaikkia "naaraattaa" kun on saatu menemään vipuun.
Ei riittänyt, että vuosia nuijittiin, halveksittii, vähäteltiin toista. Irstailtiin ja pilailtiin toisen kustannuksella, voisipa tapahtunutta jopa sanoa henkiseksi joukkoraiskaukseksi. Ei riittänyt, vaan piti vielä tehdä toinen naurunalaiseksi vielä näinkin päin.
Sanonpa nyt suoraan, että päävainoajan (enkä muidenkaan) kanssa en ole koskaan ollut missään lähikontaktissa, en todellakaan ikävöi niitä aikoja enkä häntä/heitä muutenkaan. Luojan kiitos en häneen haksahtanut vaikka olisikin ollut "mahdollisuus".