Tuossa näkyy olevan ketju jossa pohditaan kritiikin esittämisen oikeellisuutta...
Se että haluaa etsiä vastauksia elämänsä perustuksia koskeviin kysymyksiin ei tietenkään koskaan voi olla väärin. Täällä saa toisinaan nopean leiman otsaansa että "uskonasiat eivät kuulosta olevan ihan kunnossa". Aluksi olin aivan kauhistunut, miten noin voi sanoa! Muutamat tuollaiset kommentit jäivät vahvasti mieleeni ja kavahdan tuollaista. Mutta olen myös huomannut, että seuraamukset ovat ikäviä noiden kirjoittajien kohdalla. Aina voi huitaista hengellisellä aseella, se sattuu, siitäpähän sai, miksei ymmärtänyt olla hiljaa. Voi vetäytyä ylimieliseen hyveen viittaan, minä olen oikeassa ja sinä väärässä..."äläkä kysy miksi, se vaan on niin", kaikki mitä sanomme tukee vain tätä lähtöasetelmaa. Ja niinpä niin, toisille palstalaisille voi valaista asian "todellista laitaa" - kaikesta kuulee, ettei epäilyksistään kaikelle kansalle pölöttävä ihminen ole "oikein uskomassa". Puhumattakaan jos hän ei edes kuulu liikkeeseen - viimeistään silloin voi olla varma, että kaikki ajatukset ovat pelkkää potaskaa!
Vaikka juuri viisaat ulkopuoliset näkevät asioita usein terävästi kun lähisokeus ei haittaa. Kyllä heitäkin pitäisi kuunnella herkällä korvalla. Eivät he toki kaikkea näe (niin kuin emme mekään), mutta niin paljon kuitenkin että kannattaa kuunnella. Moni kirjoittaa tänne minusta hyvin vilpittömin tarkoitusperin, aitous ja rehellisyys paistaa kaikesta ja valitettavasti ex-vl:ien ollessa kysymyksessä usein myös suuri haavoittuneisuus. Ainakin minä vanhoillislestadiolaisena koen velvollisuutena kuunnella tarkalla korvalla mistä meitä kritisioidaan. En katso millään tasolla olevani arvostelun yläpuolella vaan henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta mitä lähimmäiseen kohdistan, yksilönä tai yhteisön jäsenenä.
Se että haluaa etsiä vastauksia elämänsä perustuksia koskeviin kysymyksiin ei tietenkään koskaan voi olla väärin. Täällä saa toisinaan nopean leiman otsaansa että "uskonasiat eivät kuulosta olevan ihan kunnossa". Aluksi olin aivan kauhistunut, miten noin voi sanoa! Muutamat tuollaiset kommentit jäivät vahvasti mieleeni ja kavahdan tuollaista. Mutta olen myös huomannut, että seuraamukset ovat ikäviä noiden kirjoittajien kohdalla. Aina voi huitaista hengellisellä aseella, se sattuu, siitäpähän sai, miksei ymmärtänyt olla hiljaa. Voi vetäytyä ylimieliseen hyveen viittaan, minä olen oikeassa ja sinä väärässä..."äläkä kysy miksi, se vaan on niin", kaikki mitä sanomme tukee vain tätä lähtöasetelmaa. Ja niinpä niin, toisille palstalaisille voi valaista asian "todellista laitaa" - kaikesta kuulee, ettei epäilyksistään kaikelle kansalle pölöttävä ihminen ole "oikein uskomassa". Puhumattakaan jos hän ei edes kuulu liikkeeseen - viimeistään silloin voi olla varma, että kaikki ajatukset ovat pelkkää potaskaa!
Vaikka juuri viisaat ulkopuoliset näkevät asioita usein terävästi kun lähisokeus ei haittaa. Kyllä heitäkin pitäisi kuunnella herkällä korvalla. Eivät he toki kaikkea näe (niin kuin emme mekään), mutta niin paljon kuitenkin että kannattaa kuunnella. Moni kirjoittaa tänne minusta hyvin vilpittömin tarkoitusperin, aitous ja rehellisyys paistaa kaikesta ja valitettavasti ex-vl:ien ollessa kysymyksessä usein myös suuri haavoittuneisuus. Ainakin minä vanhoillislestadiolaisena koen velvollisuutena kuunnella tarkalla korvalla mistä meitä kritisioidaan. En katso millään tasolla olevani arvostelun yläpuolella vaan henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta mitä lähimmäiseen kohdistan, yksilönä tai yhteisön jäsenenä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kiitos... Harvinaisen hieno kirjoitus. Sinulla on viisaita ajatuksia. Enpä osaa sanoa tuosta kyseenalaistamisesta. Toisaalta kaikki pitäisi periaatteessa alistaa kysymyksen alaiseksi, Jumalan sanan valossa, jotta uskolla on oikeat perusteet. Mutta toisaalta. Onko siitä vahinkoa? Monenlaisia tuntemuksia on.
Ilahduin niin paljon kirjoituksestasi että tuli mieleen kysyä, oletko kirjoittanut joskus myös Mopin palstalle? Tahi oletko siellä nyt?
Olen.
Valitettavan monissa uskonnollisissa ryhmissä - kuten vanhoillislestadiolaisuudessakin - on paljon heitä, jotka eivät halua kyseenalaistaa mitään. On niin paljon helpompaa leimata kaikki kysyminen jotenkin väätäksi ja kaikki arvostelu joko vääräksi uskoksi, virheelliseksi tulkinnaksi tai ainakin harhaanjohdetun ajatukseksi.
Kun ihminen on kymmeniä vuosia ja lapsesta asti kasvanut luottaen tiettyihin totuuksiin, hän ei ehkä enää uskalla pohtia asioita tyyliiin "Mitä, jos?" On helpompaa unohtaa vaikeat kysymykset. Ihmisen psyyke ei aina veny mahdottomuuksiin. Kaikkea ei ehkä uskalla tehdä. Toki voi perunteissä pysyttäytymisen olla raadollisiakin syitä: ehkä ei asiaa edes tiedosdta, mutta omia ajatuksia pitää niin ´virheettöminä, ettei niitä edes halua millään ta´voin kyseenalaistaa.
Ihmisen halu olla oikeassa on suuri. Monilla ihmisillä se menee kaiken muun ohi. Uskovaisen asema on ilmeisen vaikea. Omia ratkaisuja elämän suhteen ei ehkä tarvotse perustella, mutta monien liikkeiden suhteen vaatimuksia riittää koko yhteisölle. Ja jos vaatimukset eivät ole kaikille perusteltavissa, nykyihminen vaatii keskustelua.
Ja kaikilla ei ole keskustelusta samanlaista kuvaa. Se, mikä on jollekulle keskustelua, tuntuu toisesta hankalalta.
>> kaikilla ei ole keskustelusta samanlaista kuvaa. Se, mikä on jollekulle keskustelua, tuntuu toisesta hankalalta.
Täsmälleen! Olen huomannut että kun olen yrittänyt jutella uskon asioista joidenkin tuttujen kanssa iltakyslässä, osa heistä kokee keskustelun jotenkin uhkaavana.
"Mietteitä" kirjoitti viisaasti.
"Kun ihminen on kymmeniä vuosia ja lapsesta asti kasvanut luottaen tiettyihin totuuksiin, hän ei ehkä enää uskalla pohtia asioita tyyliiin "Mitä, jos?" On helpompaa unohtaa vaikeat kysymykset."
Miksipä sitä pitäisikään pohtia, muuten kuin että pysähtyisi joskus kysymään: perustuuko tämä Raamattuun?
...vl-piireissä on suurin osa sellaisia, että he eivät koskaan ole ajatelleet uskonsa perusteita. Osa ei kykene moiseen ajatteluun, osa pelkää sitä (ei koe sitä hyväksytyksi), osa torjuu sen hirmuisella kovuudella, ja loput sitten ovat niitä, joiden kanssa voi keskustella kipeistäkin asioista. Heitäkin on.
http://freepathways.wordpress.com/2009/09/01/omatunto/#comment-174
Ei kait sitä kukaan uskovaine halua pilkata jumalanvaltakuntaa.
Niin kyllä nyt jossain ollaan kovasti peloissaan keskustelemisesta. Jokaisessa Päivämiehessä kirjoitetaan kuuliaisuudesta. Jyväskylän kirkkopäivillä jossa oli keskustelutilaisuus SRK:sta, eräs puheenvuoron käyttäjä osoitti sanansa paikalla olleille nuorille. Hän vetosi: "Teitä koetellaan ja seulotaan. Netin ja television keskustelujen perimmäisenä tarkoituksena on, että luopuisitte uskosta. Jumala suokoon, ettei niin kävisi."
on pelkoa tuntenut, kun on kirjoitellut tänne. Ostin käytetyn tietokoneen ja noin 3 viikkoa sitten osallistuin keskusteluun. Kyllä minusta on hyvä, että avoimesti voidaan keskustella uskomme tai yhdistyksemme kipeistäkin kohdista. Minusta PELKKÄ asian pohdinta, kritiikin esittäminen ei ole luopumista oikeasta uskosta, vaan mutta voi olla sen asian tai kritiikin käytäntöön asettaminen( jos se ei ole Jumalan mielen mukaista). Mutta Jumalan mielen mukaista on, että rakastaisimme toinen toisiamme, vaikka kulkisisimme vähän eri kohdalla tätä taivastietä. Hän, joka on herättänyt meissä uskomisen, on myös päättävä sen hyvään loppuun saakka. Ei moitita sitä, joka tulee sata metriä perässä.
Olen kokenut, että joidenkin vl-nimimerkkien kirjoitukset satuttavat. Oikeastaan ei-vl-haukut eivät haittaa ollenkaan, mutta omien pohdintojen myötä saamani feikki-, myötäilijä-, poispoikennut-, yms -leimat satuttavat. Ehkä se on niin, että omat koirat purevat pahimmin...
ei ole minä. Haluan tuoda tälle juttelupalstalle pohdintoja, ajatuksia ja kannanottoja, jotta voin heijastuksista saada vähän vinkkiä siitä, missä tässä ajassa mennään. Itse olen hento ja helposti särkyvä ja kamalaa olisi, jos minä taitamattomuudellani ja syntisyydelläni loukkaisin jotain viatonta tainta. Anna anteeksi, jos näin on kohdallani.
Kiitos, täällä enää harvoin tapaa näin hyviä kirjoittajia. En ole kaikesta samaa mieltä mutta ihailen tyyliäsi.