Ystäväni sairastui jokin aika sitten syöpään. Hän kärsii tyypillisistä hoitojen sivuvaikutuksista ja tuntuu, kuin hänen itsetuntonsa olisi romahtanut. Olo on todella toivoton kun en teidä mitä voisin tehdä ja miten voisin lohduttaa. Hän ei puhu hoidoista tai sairaudesta, joten pelkästään kuuntelemalla on vaikeaa auttaa. Voisiko joku syöpää sairastanut tai muuten sen kanssa läheisesti tekemisissä ollut kertoa, mikä olisi paras tapa olla tukena?
Miten auttaa ystävää?
rory_
171154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En ole itse ollut syöpään sairastunutta tukematta, mutta voisin kuvitella, että jatkaisit edelleen ystävänä. Mitä teitte ennen diagnoosia ja hoitoja? Miksi unohtaa vanhaa hyvää, jos ystäväsi vain jaksaa? Hän ei todennäköisesti kaipaa sääliä tai hyssyttelyjä, vaan pitää elämästään kiinni.
*tukemassa
3 kertaa hyvälaatuisen kasvaimen diagnoosin saaneena vahvistan, ettei sääli ole toivottavaa. Itse olen voinut suhtautua luottaivaisesti enakkoarvioon, että syövastä ei ole kyse, ja luottanut kirurgiin vaikeankin leikkauksen edessä. Silti jotkut ovat suhtautuneet, kuin tekisin kuolemaa. Jos ei sairauteen, niin sitten leikkaukseen.
Jos vielä vielä kohdalleni osuisi pahalaatuinen kasvain, toivoisin yodella, että ystävät pysyvät ystävinä, ja jatkaisimme normaalia elämää niin kauan kuin mahdollista.
Jos hän ei halua puhua asiasta, niin anna sen olla. Puuhatkaa yhdessä jotain kivaa, mitä ennenkin. Älä kuitenkaan hössötä liikaa. Nauraminen ja hauskanpito on sallittua. Sairaus ja masennus unohtuu edes hetkeksi, kun on muuta ajateltavaa. Yksilöllistä toki, mutta näin itse ajattelisin.
kerranko sitä kuollaan. ystäväsi kannattaisi kuitenkin ajatella positiivisesti vaikka ei hoito auttaisikaan. kun tietää kuolevansa ei pitäisi olla mitään pelkoja suorittaa viimeisiä tehtäviään kunnialla loppuun saakka. esim. vittumaiset naapurit voi lahdata huoletta, haistattaa postinjakajalle paskat, ja vihdoinkin kusta naapurin kukkaruukkuun, kun ei sitä ole seuraamuksien pelossa aiemmin tehnyt. elämä on hauskaa vaikka se loppuisikin äkisti.
ompa oma aseenteesi erikoinen.Monia kuoleman sairaita seuranneena tiedän, että kuolema on mitä kaunein kokemus .Vaikkakin se on aina lopullinen.Itse ainakin näen että syntyminen ja kuoleminen ovat niitä kauneimpia tapahtumia joita ihminen voi kokea.Ja näiden välissä on se ruma ja paha johon me itse voimme vaikuttaa.
se että mietit noita asioita kertoo sen että olet hyvä ystävä. Olisipa meillä kaikilla sinun laisiasi kamuja =9
Jokainen kohtaa sairautensa omalla tavallaan, samoin jokainen kohtaa läheisensä sairastumisen omalla tavallaan. Ehkä ystäväsi arvostaisi sitä että kertoisit hänelle suoraan että et oikein tiedä mitä tehdä tai sanoa. Tai ehkä ystäväsi haluaisi tehdä - voimiensa mukaan - sitä samaa kuin teitte ennenkin, ennen diagnoosia. Minusta tuo oli luontevinta kun sairastuin.
niin äitini sairastui syöpään eikä halunnut kenenkään tietävän autoin häntä kauppa asioissa ja pyykkejä pesemällä ym mitä milloinkin tarvitsi..itse sairastui muutama kk sen jälkeen kun parani ....ystäväni jo olemalla olollaan auttoivat kysyivät suoraan miten voi auttaa tarviiko kaupasta jotain tuoda ym..jaksanko lenkille ym itse kerroin ystävillle sairaudestani eli omalla tavalaan jokainen sairastaa...se pitää muistaa ja kunnioittaa sitä...vasta myöhemmin on äitini pystynyt vitsailemaan sairaudellaan ja touhuilee jo kotonaan terveenä..ystävät olivat minullekin tärkeitä ja auttoivat osaltaan paranemiosessani ..rankkaa oli leikkaus ja hoidot pahanlaatuisesta kohtusyövästä ja siitä jo muutama vuosi ,kuin pahaa unta ...toivoa ei saa heittää ja täytyy ystävää auttaa ja välittää niikuin ennekin ...sen muistaa ja sitä arvostan ystävissäni...he tukivat ja kannustivat nyt terveenä se lämmittää...sinulle sanoisin että kysy suoraan tarviiko jotain ja miten auttaa...jos näistä ois apua ja vinkkiä
että mietit miten voit parhaiten auttaa.
Sinunkaltaisia ihmisia tarvitaan. Toimit nyt vain ystäväsi ehdoilla ja ole käytettävissä. Kerro se myös ystävällesi.
Teette ihan normaaleja ja arkisia juttuja.
Itse sain vuosi sitten diagnoosin syövästä. Leikata ei voi, nyt vain hoidetaan.
Ennuste ei ole hyvä.
Onneksi minulla ollut kokoa ajan hienoaja ystäviä ja omaisia, jotka ovat tomineet minun ehdoillani.
En ole vielä tarvinnut apua, mutta se päivä koittaa varmaan vielä.
Jokainen meistä on yksilö ja itse taas puhun sairaudestani ja hoidoista hyvinkin avolimesti.
Riippuu tietty siitä miten paljon kuuntelija haluaa kuulla. Helpottaa kun voi puhua.
Toisaalta sitä haluaa usein olla vain itsekseen ja miettiä. Ei aina jaksa puhuakaan.
Myös omaisille tieto vakavasta sairaudesta on todella rankkaa.
Parhaiten tuet olemalla vain läsnä ja kuuntelet jos ystäväsi haluaa puhua.
Kuljetusta hoitoihin esimerkiksi? Tai apua taloustöissä kotona kun on huonossa kunnossa hoitojen jälkeen, esimerkiksi kaupassa käyntiä tms? Kysy ystävältäsi.
Liian monet sairastuu syöpään ja siten ylivoiman hinta tulee liian kalliiksi. On järkyttävää käydä niitä kuvioita läpi, ehkä kokoomus ministerien ja kansanedustajien tulisi viettää pariviikkoa syöpäsairaan kanssa, ennen tämän kuolemaa.
Suomessa asiat salataan Koiviston tyyliin edelleen.
Rahan edessä poliitikot taipuu vaikka myymään äitinsä, kuka välittää ystävästään silloin kun ystävää todella tarvitaan? Olet hieno ihminen. Muista kertoa Jeesuksesta ja Jumalan ihmeistä.
todellakaan ole ykköspuheenaiheita silloin kun puhutaan syöpäsairaan kanssa. Tietysti on eri asia jos tietää potilaan itsensä olevan uskossa, mutta jos näin ei ole niin silloin uskonasioiden höpöttely lähinnä ärsyttää. Tai siis saattaa ärsyttää, yksilöitähän me kaikki ollaan.
Aika varovasti siis juttelemaan noista poliittisista ja uskonasioista!
uskonasiasta vaikka ei olisi uskossa Jeesukseen, niin ystävien tulisi pystyä siihen.
Meillä on kansallinen trauma hengellisten asioiden suhteen, noituus ja moni muu juttu menee läpi, mutta koko elämämme tärkeimmästä asiasta ollaan hiljaa. Ulkomaalaiset ovat huomanneet asia.
Tietenkin muutos avoimuuteen ottaa aikaa ja on tietenkin pakanauskontoja epäjumalia joista kannattaa pysyä erossa. Raamatun luku ja keskustelut selvittää monet esteet pelastumisen tieltä.
Kuolema ei ole enää kauhistuttava asia, kun asiat ovat Jeesuksen kanssa kunnossa, eikö sitä toivoisi jokainen ystävä toiselleen?
http://www.youtube.com/watch?v=FEs7CvASEd0&feature=related
http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/uskoontulo/?id=108
http://video.google.com/videoplay?docid=-6590516484582845025#
vain ja ainoastaan hienovaraisesti! Lieneekö mikään sen kamalampaa kuin omien näkemysten pakkotyrkytys toiselle puolustuskyvytötmälle.
Kuoleman pelko on asia jonka voi voittaa myös muulla tavoin kun Jeesuksen avulla.
Läsnä.
Matu.
Autat ystävääsi parhaiten olemalla hänelle sama ystävä kuin mitä olet aiemminkin ollut. Sairaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä ei kannata väkisin yrittää puhua. Anna sairastuneen itse päättää milloin ja mitä' hän puhuu sinulle.Kerro hänelle kuitenkin, että olet valmis kuuntelemaan ja auttamaan ystävääsi, milloin tahansa hän tarvitseekaan apuasi. Sinulla on myötäelämisen kyky, koska ymmärrät toisen hädän. Jo tällä asenteellasi autat ystävääsi paljon. Itsetunnon romahtaminen kuuluu ikävänä lisänä vakavaan sairastumiseen. Kun koko elämältä putoaa pohja, eikä sairastunut tiedä selviääkö hän sairaudestaan, niin tokihan se vaikuttaa myös itsetuntoon. Normaalisti ihmisen elämänkaari ajattelussa kuoleman kohtaaminen liitetään vanhuuteen ts. kauaksi tulevaisuuteen. Kun oma mahdollinen kuolema onkin tässä ja nyt, se mullistaa koko elämän. Voit yrittää kuvitella tilannetta omalle kohdallesi, mutta paraskaan kuvittelukyky ei ole sama asia kuin todellisuus. Sairastuneen ympäriltä usein katoaa osa ystävistä ja tuttavista. Ihmiset eivät tiedä mitä sairastuneelle pitäisi sanoa ja siksi alkavat karttaa sairastunutta. Parasta sairastuneelle ovat ne ihmiset jotka eivät hylkää silloin kun ystävää tarvitaan eniten.Sairaudesta voi toipua fyysisesti nopeastikin, kuitenkin henkinen toipuminen kestää pitkään. Auttamalla ja tukemalla ystävääsi, voit samalla oppia monia arvokkaita asioita elämästä ja ystävyydestä.
kuunteleminen auttaa. Ei kannata sanoa tai kysyä mitään jos ei varta vasten kysytä.
Itselläni ei lähipiiri voinut auttaa omien ongelmiensa takia, mutta onneksi oli netti-ystävä. Oikea nimi ei koskaan selvinnyt, mutta kiitos kaunis hänelle. ISO KIITOS!
Seurasin veljeäni samassa sairaudessa.Häntä auttoi kun puhuimme suoraan.Kysyin häneltä peloittaako häntä kuolema.Keskustelimme aivan kaikesta menneestä ja myös siitä mitä elämä on ilman häntä.Toivoa pidimme yllä viimeiseen asti.Ja minulle se myös oli terapiaa kun tiesin miltä hänestä tuntui.Ja yritin hänen huolia helppottaa ,kun hän suri miten hänen perhe selviää elämässä ilman häntä.Etsikää iloa,vaikka pienikin pisara ja toivoa ei saa rinnallakulkija menettää.