Olen kohta 54 vuotias ja kärsinyt ainakin neljä vuotta yöhikoilusta. Kuukautiset olivat säännölliset tuonne 51v asti. Sitten alkoi tulla pitkittyneitä vuotoja johon sain lääkäriltä primolut tapletteja koska lääkärin mukaan minulla oli vielä estrogeenia mutta keltarauhashormooni oli romahtanut. Söin niitä ja kuukautiset tulivat säännöllisesti. Satunnaiset yöhikoilut ja ärtymykset turvotukset yms tulivat ennen menkkoja. Sitten helpotti kun ne alkoi. Viime jouluna menkat oli kolme viikkoa myöhässä sitten taas säännölliset. Söin silti vielä primolutteja. Jätin keväällä primot pois ja kuukautiset ovat tulleet miten sattuu kahden viikon välein välillä yli 40 päivää väliä. Ja olotila voi luoja se että hikoilin joskus öisin on muuttunut että hikoilen myös päivisin eikä sekään maailmaani kaataisi mutta se että ennen menkkoja joita siis vielä ilmaantuu olen varmaan kaksi viikkoa kuin helvetissä kauheita nivelkipuja vaikka missä käsissä jaloissa selässä hartioissa lisäksi migreenin kaltaista päänsärkyä. Tuntuu että mikään tabu ei auta. Ja pahin on minusta se että olen kuin tukossa navasta alaspäin en tiedä onko selkä jumissa vai alavatsa ja joudun kävelemään jalat harallaan kun tuntuu että tasapaino heittää. Ja sitten kun menkat alkaa kaikki häviää kuin salamaniskusta. Menkkojen aikainen vatsanturvotus ja kipu ei ole mitään siihen verrattuna mitä on olo ennen sitä.
Eli onko teistä kellään tätä epävarmaa kävelemistä ja jumitusta ropassa havaittavissa vai onko tämä nyt jotain muuta. Voin sanoa että välillä tuntuu kaikkien mielialavaihteluittenkin piinaamana että olen tulossa hulluksi ihan oikeasti että en kohta kestä tätä. En haluaisi alkaa syödä hormooneja enää mitään ja luontaistuotteita en ole vielä kokeillut olisikohan jollain vinkkiä jostain merkistä mitä voisi ajatella.
Eli onko teistä kellään tätä epävarmaa kävelemistä ja jumitusta ropassa havaittavissa vai onko tämä nyt jotain muuta. Voin sanoa että välillä tuntuu kaikkien mielialavaihteluittenkin piinaamana että olen tulossa hulluksi ihan oikeasti että en kohta kestä tätä. En haluaisi alkaa syödä hormooneja enää mitään ja luontaistuotteita en ole vielä kokeillut olisikohan jollain vinkkiä jostain merkistä mitä voisi ajatella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa vaan! Olen 54v. ja kyllä mullakin vuodot jatkuvat edelleen. Viimeksi oli just koko kesäloma ja viikko vielä päällekkin eli viitisen viikkoa kesti. Ensin oli pari ekaa vko tiputtelua ja sitten viikon verran tuplavuodot ja loput pari vko tiputtelua. Hikoilu, huono yöuni, virtsavaivat ja nivelkivut alkoivat 52veenä. Luontaistuotteita on tullut kokeiltua alun toistakymmentä, mutta niitä kaiketi pitäis käyttää useampi vko ja siihen taas usko ei riittänyt ja sitten piti kokeilla jo toista. Pari kertaa tuli kokeiltua hormoonejakin, mutta en haluaisi niihin turvautua. Vuodot ovat olleet pois enintään kolme kk. ja välillä tulevat parin vko välein. Käytin Puerariaa 6kk ja se auttoi tosi hyvin hikoiluun ja iho ja hiuksetkin saivat aivan uutta ilmettä. Sain painoni ja turvotuksenkin kuriin sillä. Sitä nyt ei toistaiseksi enää myydä ja nyt pitää etsiä uutta apua. Ajattelin kokeilla tuota Chelloa, kun sitä on kehuttu. Mulla on vielä"takataskussa" viime lokakuussa gyneltä saamani Estrogel/Lukesteronresepti hakematta ja jos oikein sietämättömäksi vaivat yltyy, niin se on sitten varalta.
Onko sulta muuten ultralla katsottu kohtu ja munasarjat? Ajattelin vaan, että joskus iso kysta munasarjassa aiheuttaaa kans isoja vuotoja ja alavatsan jumiutumista. Kohdun myömat myös voivat olla syynä. Välttämättä mitään syytä ei sieltä osiolta löydy, vaan syy on yksinkertaisesti se, että meillä vaan loppuu estrogeenit näin aiheuttaen näitä vuotoja.
Itse olen nivelkipuihini saanut helpotusta omega3 säännöllisellä käytöllä, sekä Calcium/D-vitamiini lisällä. Magnesiumia otan myös, sekä B-vitamiineja. Neuromax yhdistelmä B-vitamiini(1,6 ja 12) on hyvä hermoihin. Otan myös päivittäin vehnäalkioöljyä, jossa E-vitamiini on luonnollisessa muodossa, sekä oliiviöljyä ja limakalvot kiittää:) Itselläni oli pari vuotta sitten, kun vv-vaivani alkoivat tosi kovat nivelkivut, jotka sitten vaivasivat levossakin. Tuntui, että mitään liikuntaakaan ei enää pystynyt harrastamaan. Ihan kuin olisi tullut kertaheitolla 7kymppiseksi. Tällä hetkellä voin oikastaan tosi hyvin. Hiukan on hikoilu kylläkin alkanut palata kuvioihin puolen vuoden tauon jälkeen.(Puerarian käytön aika)
Olen kyllä käynyt gynellä kerran vuoteen tahtia ja silloin tehty tutkimukset. Päältä ei ole ultraa tehty. Pitäisköhän se sit pyytää ensi kerralla. Vitamiiniä kai pitäisi sit alkaa lastaamaan sisuksiin jos sekin vähän helpottaisi oloa. Aika paljon tämäkin on mielialasta kiinni miten näitä vaivoja kestää. Tuntuu vain tämä viimeinen vaiva että kaikki pakkautuu tuonne alavatsaan ja olen ihan kuin jumissa tukossa heh miten sen nyt ilmaisisi. Samalla jalkojen mieletön turvotus. Ei johdu syömisistä olen senkin kokeillut. Jalat vain turpoavat kuin elefantilla ja sitten hups yhtäkkiä ne sitten taas jossain vaiheessa sulavat. On pirunmoinen tämä vaihtariblues. Laittaa kalsarit jalkaan ja villasukat ja kokeilee et jos alaropan tukkoisuus johtuukin osaksi selästä tai sitten mulla vain heittää yläpäästä jo niin pahasti. Väliin naurattaa väliin itkettää tämä olotila.
Ei multakaan sitä ultrausta päältä tehty, vaan sellainen antura laitettiin emättimeen ja sillä katsottiin monitorista:)
Multa katsottiin viimeksi ultralla ja otettiin myös papakoe puoli vuotta sitten. Silloin näkyi, että munasarjat olivat "unten mailla", mutta siitä huolimatta gyne sanoi, että täällä näkyy hormoonit vielä kuitenkin pelaavan ja kohdun limakalvosta näki, että vuoto olisi taas odotettavissa.(alkoikin viikon päästä) Taitaa mulla olla tuo estrogeeni ja progesteroni vähän epätasapainossa ja siksi niitä pitkittyneitä vuotoja kaiketi vielä tulee..
Hei Simpurat!
Olipa tuttua tekstiä.Ihan kuin omaa olotilaani olisit kuvannut.Olen myös 54v.Tämä palsta kyllä auttaa jaksamaan,kun huomaa että muilla on aivan samankaltaista elämänmeno.Monta kertaa tässä vuosien varrella olen ajatellut,että mikä minulla on pielessä.Mutta kun tulen tänne lukemaan viestejä,huomaan olevani aivan normaali vaihtari-ikäinen.Olen käynyt lääkärillä vaivoista puhumassa,mutta toistaiseksi olen selvinnyt ilman hormooneita ym.Nykyisin tosin alkaa nämä nivelvaivat käymään hermoon,kun tuntuu,ettei sängystä pääse voihkimatta ylös.Pakotan itseni lähtemään lenkille vaikka rappujen alasmeno on tuskaa polville eritoten.Kun sitten pääsee muutaman sata metriä linkkaamaan,alkaa olo helpottaa.Enää en edes välitä luuleeko ihmiset kännikalaksi kun on pakko horjua ja ontua.Jonkin ajan kuluttua kävely tuntuu jo mukavalta ja tunnen itseni taas ihmiseksi.Pitäisi taas aloittaa inkiväärin syönti,se on minulla ainakin jonkin verran auttanut.Käytän ihan mausteeksi tarkoitettua inkivääriä ja ripottelen sitä esim.voileivälle.Inkivääritabletit ovat niin hävyttömän kalliita,tämä tulee halvemmaksi.
Hyvää jatkoa Sinulle,mennään päivä kerrallaan eteenpäin!!