Tapaamisoikeus ja kuljetus

Siis nyt etä kulkee lähivanhemman kyydissä hakemaan lapsen joka toinen pe, menevät sitten bussilla etävanhemman luo. Sunnuntaisin etä soittaa lähes poikkeuksetta, että on jalka paskana tai paskatauti, ettei pääse tuomaan lasta takaisin. Lähi siis hakee joko 50 km tai 75 kilometrin päästä.

Matka on kuitenkin edestakaisin 100-150km joka sunnuntai. Lisäksi lähivanhempi jo ajaa 110 km päivässä työn vuoksi. Ei kiinnostaisi istua autossa yhtään enempää.

ap kirjoitti:

Siis nyt etä kulkee lähivanhemman kyydissä hakemaan lapsen joka toinen pe, menevät sitten bussilla etävanhemman luo. Sunnuntaisin etä soittaa lähes poikkeuksetta, että on jalka paskana tai paskatauti, ettei pääse tuomaan lasta takaisin. Lähi siis hakee joko 50 km tai 75 kilometrin päästä.

Matka on kuitenkin edestakaisin 100-150km joka sunnuntai. Lisäksi lähivanhempi jo ajaa 110 km päivässä työn vuoksi. Ei kiinnostaisi istua autossa yhtään enempää.

Se maksaa joka tapaa. Se kuskaa joka tapaa.

harvester kirjoitti:

Se maksaa joka tapaa. Se kuskaa joka tapaa.

Periaatteessa tapaajavanhempi maksaa ja huolehtii kuljetukset, mutta kun välimatka kasvaa, lähivanhempi voidaan valvoittaa vastaamaan puolista matkakuluista ja matkanteosta. Eli esim. molemmat tulevat puolimatkaan, jossa lapset vaihtavat kyytiä tai toinen vie ja toinen tuo.
75 km taitaa kyllä olla sen verran lyhyt matka, että etävanhemman vastuulle jää koko kuljetusrumba...
Jos etällä ei ole autoa, voidaan toki puhua myös matkojen korvaamisesta lähivanhemmalle, joka sitten tästä syystä kuskaa. Mutta ymmärtääkseni jos matka on näinkin lyhyt (alle 100km suunta) lähivanhemman ei ole pakko kuljettamsieen edes korvausta vastaan suostua.
Koska lapset ovat niin isoja, että voisivat matukustaa bussissa yksin? Jos etällä ei autoa, eikä sinulla kuljetushaluja, voiso toivoa, että lapset ovat pian niin isoja, että riittää, että molemmat saattavat bussille ja hakevat bussilta.

lähi- ja etävanhempi kirjoitti:

Periaatteessa tapaajavanhempi maksaa ja huolehtii kuljetukset, mutta kun välimatka kasvaa, lähivanhempi voidaan valvoittaa vastaamaan puolista matkakuluista ja matkanteosta. Eli esim. molemmat tulevat puolimatkaan, jossa lapset vaihtavat kyytiä tai toinen vie ja toinen tuo.
75 km taitaa kyllä olla sen verran lyhyt matka, että etävanhemman vastuulle jää koko kuljetusrumba...
Jos etällä ei ole autoa, voidaan toki puhua myös matkojen korvaamisesta lähivanhemmalle, joka sitten tästä syystä kuskaa. Mutta ymmärtääkseni jos matka on näinkin lyhyt (alle 100km suunta) lähivanhemman ei ole pakko kuljettamsieen edes korvausta vastaan suostua.
Koska lapset ovat niin isoja, että voisivat matukustaa bussissa yksin? Jos etällä ei autoa, eikä sinulla kuljetushaluja, voiso toivoa, että lapset ovat pian niin isoja, että riittää, että molemmat saattavat bussille ja hakevat bussilta.

kuuluu lapsen ja etävänhemman tapaamisten tukeminen, eli jos etällä ei mahdollisuuksia kuljetta, niin se jää ikäväkyllä lähille se tapaamisten onnistumisen hoitaminen.

tyyyytyy kirjoitti:

kuuluu lapsen ja etävänhemman tapaamisten tukeminen, eli jos etällä ei mahdollisuuksia kuljetta, niin se jää ikäväkyllä lähille se tapaamisten onnistumisen hoitaminen.

Jos etä muuttaa parinsadan kilsan päähänja sieltä autottomana huutelee että nyt ei pysty, niin eipä kuule ole lähin ongelma. Kyllä se vain menee niin että tapaaja hoitaa ne kuljetukset ja kustannukset. Kyllä aikuinen ihminen kykenee ne hoitamaan, jos vänkää että ei ole mahiksia niin takana on mitä suurimmalla todennäköisyydellä haluttomuus tavata lasta tai ihan perinteinen vittumaisuus. Helvetti jotain vastuuta sen etänkin on otettava.