Mä olen miettinyt, kertoisin eräälle miehelle, että olen ihastunut. Hän vaihtaa pian työpaikkaa, joten viimeiset hetket jutella hänen kanssaan alkaa olla käsillä. En vaan todella tiedä miten tää mies siihen suhtautuu. Enkä kyllä tiedä minäkään, jos hän vastaa että hänelläkin on tunteita minua kohtaan. Meistä ei järkisyistä vaan voi koskaan tulla paria. Mutta silti haluan kertoa hänelle!? Teenkö ihan hirveen mokan? Ja jos hän torjuu tunteeni, niin minun olisi ainakin helpompi päästä tunteistani eroon. Jotenkin vaan sellainen tunne, että pakko kertoa nyt tai ei koskaan. Ja nyt se tuomittavin osuus- olen itse varattu kuin myös hän!- Joo! Moraalisyistä olis parempi jättää kertomatta. Mutta haluaisin vaan, että hän tietää tunteeni. En odota mitään. Tätä ei osaa ees selittää, kun tunteet on ihan sekasin! Eikä tää oo mitään hetken huumaa, kun on kestäny jo 9kk ja vaistoan että miehellä on jotain tunteita mua kohtaan?
teenkö ison virheen..?
autum09
10648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vapaa olen, mutta hänestä en tiedä. Jotain aistin välillämme, vaan haipuu kai pois hiljalleen ajanmyötä. Jotain haluaisin kuitenkin sanoa...varmaan kuinka paljon hän minulle on merkinnyt. En käsitä miten yhdellä ihmisellä voi olla niin suuri vaikutus minuun, että sai minut nousemaan jaloilleni raunioiden keskeltä ja kasaamaan itseni tyhjästä. Ei hän sitä tiennyt, eikä kukaan muukaan, vain minä tiesin elämäntilanteeni. Hän sai minut tuntemaan, jaksamaan aamulla ylös, hymyilemään päivälle ja nukahtamaan illalla lämpimiin uniin. Nyt tunnen itseni taas vahvaksi, vaan hän katoaa elämästäni ennenkuin olen uskaltanut hänelle sanoa edes mitään ..ehkä hänen tarkoituksensa olikin elämässäni vain nostaa minut jaloilleni ja kadota sitten? Hulluinta on, etten ole hänen kanssaan montaa sanaa vaihtanut ja silti hänestä on tullut minulle tärkeä.
Kiittäisin häntä ja kertoisin miten hän on vaikuttanut elämääsi. Ehkä hänen tarkoituksena oli nostaa sut jaloilleen ja lähteä. Kuvaamastasi päätellen teille ei ole kuitenkaan tulossa suhdetta, joten kiittäisin häntä....
Hei,
Olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä. Tänäänkin olin taas päättänyt sanoa että minulla on tunteita häntä kohtaan. Olimme yhdessä jonkun tovin mutta asiat pyörivät luonnollisestikin työasioissa. Ja niin taas meni sisu kaulaan. Mieleni tekisi sanoa se hänelle mutta kantti ei vain kestä. Tulee puhuttua vain yleistä höpinää ja jne. Nyt tämä ihastukseni kohde on poissa viikon ja toivottavasti pystyn kokoanmaan rohkeuteni ja kerron hänelle mitä todella tunnen. Tämä kaikki alkoi kuin vaivihkaa huomaamatta. Olen täysin yllätetty ja piru vieköön se ei tunnu häviävän vaikka kuinka moralisoisi itseään.
Häpeä ja pelko ovat pieniä asioita sen rinnalla jos vain saa mielenrauhan tunnetasolla. Hirveä moka se ei tosiaan olisi mutta rohkeus vain puuttuu.
Sinulle tsemppiä kohtalontoverini ja jos olet mahdollisesti ihastukseni kohde, yritetään yhdessä selvittää tämä. Jeps?
Hei,
Kuuntelin vain tätä ja ajattelin että Hänkin kuuntelisi.
Hyvää Lomaa Sinulle!
Siis...Ups. Kappale unohtui tämän kaiken keskellä.
http://www.youtube.com/watch?v=V80nSU2O24o
Tämä kuulosti niin osuvalta. Mutta todellisuudessa kaikki on vain oman mielikuvitukseni tuotetta. Minun tunteeni ovat niin vahvat, enkä vastenmielisyyttäni saata niitä tuoda julki. Voi, kun olisit vielä siinä sylissäni.
Kiva biisi. Vaikka tuskin olen se henkilö, jolle kirjoitat ;) Sä kirjoitit tosi hyvin, ja juuri samalta musta myös tuntuu. En tiedä, riittääkö minullakaan kuitenkaan rohkeus. Kiva, että on kohtalotovereita. Tsemppiä myös sulle! =)
Moi,
Ei se mitään vaikka tiemme ole kohdanneet. Meitä on monia, joita äkilliset tunnelämän "yllätykset" riivaavat aina silloin tällöin. Oma fiilikseni on taas vaihteeksi paljon parempi kun sain eilen tietää että kesken jäänyt tutkintoni yliopistosta onkin nyt saatavissa "pakettiin". Liikutuksen kyynel valahti silmäkulmaan raavaaltakin mieheltä kun mielessä kävi ankarat opiskeluvuodet perheellisenä ja rahattomana.Tällaisia arkipäivän asioita enemmän niin unohtuvat odottamattomat "vastoinkäymisetkin" mielestä.
Nyt lähden puutalkoisiin ja iltasella ehkä puolukan poimintaan, punttikselle ja jne. Eilen illalla vedin kovan salitreenin (kontaktilaji) niin jo pelkästään sekin helpotti paljon.
Sinullekin toivon muuta aktiviteettia kuin miettiä tapahtuneita asioita alinomaan.
Siitä kertomisesta vielä, olen sitä mieltä että voisit esittää sen ystäväpohjalla, niin minäkin ellen päätä sitten vaieta kokonaan. Sekin on yksi vaihtoehto.
Kaikkea Hyvää ja Unohduksen Syksyä Sinulle!
Olispa mulla tollainen ystävä, kuin sä! Kiitos edelleen sanoistasi. Mukavaa syksyä sullekin ja onnea kaikinpuolin!
Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua jos kerrot ihastuksestasi? Molemmat olette ihastuneet toisiinne ja tilanne menee vaikeaksi? Ihastuksesi nolostuu kun ei tunne mitään sinua kohtaan? Sinä saat selvyyden omiin tuntemuksiisi? Sinä et pohdikaan seuraavaa kahta vuotta josko olisi kuitenkin pitänyt jotain tehdä?
Voihan oikeasti käydä niinkin että ihastuksesi vihastuu sinuun ja lähtiessään työpaikaltanne päättää mustamaalata sinut kaikille työkavereillesi. Mikä onkaan inhottavampaa kuin ihminen joka ihastuu toiseen?
Sisimmässäsi tiedät kuinka sinun pitäisi toimia.