Te onnelliset, joiden käsikirjoitus on hyväksytty - kuinka nopeasti kustantamolta tuli hyväksyvä vastaus, ja tuliko kirjeitse vai puhelimitse? Miten prosessi tarkemmin eteni? Lupasivatko heti varmuudella kustantaa, vai oliko tilanne pitkään epävarma?
Entä onko täällä sellaisia, joiden kässäri luvattiin kustantaa, mutta sitten jossain kohtaa kustantamo peruikin päätöksensä eikä kustantanutkaan tekstiä? Miten se prosessi eteni?
Entä onko täällä sellaisia, joiden kässäri luvattiin kustantaa, mutta sitten jossain kohtaa kustantamo peruikin päätöksensä eikä kustantanutkaan tekstiä? Miten se prosessi eteni?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja saitteko hyväksyvän kustannuspäätöksen vain yhdeltä kustantamolta ja kuinka monelta hylyt, vai tuliko hyväksyvä päätös useammalta?
vuosia sitten vastaus tuli kustantamolta noin kuukauden päästä puhelun muodossa. Keskusteltiin muutamista kirjan loppuun liittyvistä lauseista ja kutsuttiin kustantajaa tapaamaan seuraavana aamuna. Kokouksessa luin kustannussopimuksen läpi, allekirjoitin sen ja palasin tyytyväisin mielin kotiin.
Mitään epäselvää ei ollut, kustantamolle soppareiden tekeminen on hyvin rutiininomaista. Kirja ilmestyi puolen vuoden päästä, jonka aikana aloitin toisen romaanin kirjoittamisen.
En lähettänyt alunperin kuin tälle kustantajalle, joten en tiedä, miten muut kustantamot olisivat tekstiin suhtautuneet. Kustantajalla kyllä jo puhelimessa tiedusteli, olinko lähettänyt käsikirjoitusta muille kustantajille.
Siis eikö sinun Zero Ground tarvinut tehdä käsikirjoitukseen muita muokkauksia kuin pari lausetta korjata? Olen ymmärtänyt että yleensä käsikirjoitusta muokataan vielä paljonkin sen jälkeen kun kustantaja on todennut olevansa kiinnostunut kustantamaan sen.
Oliko kyseinen kustantaja sinulle jo ennestään tuttu, vai tulitko muista syistä lähettäneeksi käsikirjoituksen ainoastaan yhdelle kustantajalle?
Mutta ehkä syynä on se, että kässäriä olin hionut varsin rauhallisesti ja työstä minulla oli kokemusta ennestään muun käsikirjoitusmaailman kanssa.
Usein ongelma lähetetyissä kässäreissä on tämä: kun jokin versio on valmis, se polttaa ja pakottaa tekijän lähettämään tuottajalle liian aikaisin. Aina kannattaisi malttaa mielensä, antaa kässärin jäähtyä noin 10 päivää ja sinä aikana kirjoittaa jotakin muuta tai vain unohtaa koko kirjoitusmaailma, keskittyä muuhun. Sitten lukea uudestaan kässäri ja tehdä suunnitelma uudestaan korjattavista asioista.
Ne muutokset, jotka kustantaja esikoiseni kohdalla halusivat, olivat kyllä fundamentaaleja, koska niissä oli sävykysymys siitä tulkitseeko lukija romaanin lopun optimistisemmin. Kustantajan havainnot olivat hyvät ja toimivat: tietty lisäpositiivisuus avasi optimismille perustellun sillan.
Luulen, että lähetin käsikirjoituksen yhdelle kustantajalle kahdesta syystä: olen tottunut toimimaan yhden tuottajan kanssa kerrallaan ja halusin vain nähdä (koska en ollut proosamaailmaa ennen lähestynyt) millaisen vastaanoton käsikirjoitus saa. En ollut toiveikas, en epätoivoinen. Mutta se johtunee rauhallisesta luonteestani tai kokemuksestani kirjoittaa työkseen tekstejä. Kustantaja ei ollut tuttu millään tavalla. Sen profiili vain tuntui sopivalta tälle käsikirjoitukselle.
"ja työstä minulla oli kokemusta ennestään muun käsikirjoitusmaailman kanssa. "
-Eli sinulla oli tavallaan "meriittejä" muusta kirjoittamisesta? Laitoitko saatteeseen, että olet julkaissut käsikirjoituksia jossain muualla? Onko nimesi jo tunnettu kustannuspiireissä?
Jos kyllä, niin luuletko, että tuolla aiemmalla kokemuksellasi oli vaikutusta siihen, että kässärisi julkaistiin, vai julkaistiinko se VAIN sen perusteella, että teksti oli hyvä?
Kysyn tätä ihan oikeasti uteliaisuudesta ja tiedonhalusta (niin paljon on kuullut tätä, että ei kukaan tuntematon tavis saa julkaistuksi). En siis v*ttuile enkä tarkoita, että noin olisi käynyt tässä... :)
että muiden lajien kirjoitamisella oli merkitystä siihen aikaan 90-luvulla kustannuspiirin uteliaisuuteen. En ollut julkkiskäsikirjoittaja, mikäli sellaisia koskaan on edes ollut, mutta tuskin heitä asia kiinnosti, koska lajityyppi, johon romaanikäsikirjoitustani tarjosin, oli täysin erilainen kuin aiemmat käsikirjoitukseni.
Saatteessa mainitsin työskenteleväni tietyllä taiteen alalla, mutta jo markkinoinnissa painopiste oli proosakirjailijan ammatissa, ei aiemmissa töissä. Valintaan vaikutti varmaan ajoitus ja käsikirjoituksen näkökulma aiheeseen, uskoisin. Päättelen siitä, että samanlaista haluttiin heti lisää.
Kaikki kirjailijat ovat tuntemattomia ensin. Ajatellaan vaikkapa: Päivi Alasalmi, Panu Tuomi, Viivi Hyvönen, Tuomas Kyro, Juuli Niemi, Vilja-Tuulia Huotarinen jne. Kaikki olivat taviksia ennen julkaisemista.
En ole koskaan ymmärtänyt, että julkkiksen maineella olisi laajassa mittakaavassa kustantamolle merkitystä. Suurin osa esikoiskirjailijat ovat hyvin tuntemattomilta alueilta. Kustannusmaailmassa pätee maun lainalaisuus: mitä me haluamme julkaista, mitä me emme halua julkaista. Siihen kirjailijan on tyytyminen.
Itse asiassa en tunne osaaa mainituista henkilöistä vieläkään. Keitä ovat Panu Tuomi, Viivi Hyvönen ja Juuli Niemi, en viitsi googlata.
Kyllä julkaisupäätökseen varmasti vaikuttaa se, että nimi on jostain yhteydestä tuttu sekä tuo mitä laitoit saatteeseen. Toki tekstin pitää myös toimia. Mutta kun kässärin ottaa pinosta joku kirjallisuusalan opiskelija ennen kustannustoimittajaa, niin voi olla, että kun nimi on tuntematon eikä ole oikeaa taustaa mainita satteessa, kässäri päätyy vasta vuoden tai pärin päästä kustannustoimittajan pöydälle.
Jos teksti on ainutlaatuista, niin toki se puree. Vaan realiteetti lienee, että harvoin se sitä on. Edes palkituilla esikoisilla.
viitti guuglata? oliko tuo ennekuva meidän kaikkien tulevasta kirjailijanurasta...? :D ...ellet sinä sitten kirjoita heti pest selleriä joka pukkaa kasvosi kaikkien huulille.
...joku sisäinen epäloogisuus viestissäsi kuitenkin riipiipi... eli jos pidät oleellisena että kustannuspäätökseen vaikuttaa nimen tuttuus niin miten kilinvitussa nuo mainihtemasi noubadit on saaneet kirjansa läpi... jos sais tietää... jos tähän niinkun vastattais... jos sais kysyä.
No totta mooses aina joku saa, eihän kustannusyhtiöt toimi, ellei ne lainkaan julkaise esikoisia. Huonojen ja hyvin huonojen joukosta valitaan jotain ja se on osaksi onnesta kiinni tuntemattomilla nimillä. Ja kestää, kestää. Eikä ne esikoiset todella ole kovin usein mitään helmiä. Tuskin nuo mainitsemani tuntemattomat on mitään edes pahemmin myyneet.
Jos kutsut epäloogisuudeksi sitä, että tuo esiin useampia näkökantoja, niin siitä vaan. Elämä on toisaalta ja toisaalta. Ei ole mitään ainutta kirkasotsaista totuutta.
eniten vitutti ylimielinen suhtautumisesi näihin sinulle tuntemattomiin kirjailijoihin. että jotta pitää ihan viestin aluksi alleviivata että et tunne heitä ja että he lisäksi ovat sinulle niin merkityksettömiä ettet näe syytä edes ottaa heistä selvää. puuh. onkohan helvetissä on oma tulinen pätsi niille mitättömille kirjailijoille jotka eivät tue toisia mitättömiä kirjailijoita.
On teetetty muutoksia, roikutettu löysässä hirressä, tämä saattaisi sopia meille, jos. Ja sitten lopulta kuitenkin ei. Muutakin kerrottavaa olisi, mutta se maksaa.
muitakin rooleja, mutta tällä palstalla lienee pohjimmiltaan kysymys kirjoittajan / kirjailijan roolista.
Tädille tuli puhelinsoitto kuukauden päästä materiaalin lähettämisestä.
No mitä se täti kirjoitti?
Aikoi kirjoittaa romaanin. Ja kirjoitti.