Käy kaaresta
käydäksesi kielein alta
kulkeissasi linjaa
pitkin hiljaa
odottaakseni
kadun hiljaiset sanat
olla kuin sinut itseni kanssa
Nyt en ole enää varma oliko yöllä häikäisevä kuutamo vai ei. Kello on yhdeksän ja keitän kahvia. Olen siirtynyt tavalliseen kahviin espresson sijasta, sillä kone piti mielestäni niin kamalaa meteliä että MImishka heräisi sellaiseen väkisinkin.
Olen jostain lukenut, että kovia normaaleja elämän ääniä vauvat eivät millään lailla pelästy tai että ne häiritsisivät heidän untaan. Mutteripannun tiiviste oli yhä poikki, joten sekään ei pelastanut aamuani.
Syötin aamuyöllä tytön. Tästä ei voi olla kuin muutama tunti. Heräsin itkuun vierelläni ja haistoin vaipan. Menimme pesulle kylpyhuoneeseen. Hänellä oli karmiva, ruttuiseksi muuttunut punainen nälkä kasvoillaan. En jostain syystä osaa imettää vuoteessa, joten olen raahannut makkariin vintiltä vanhan puutuolin jossa on käsinojat ja johon saa mukavasti imetystyynyn lapsen ja käsieni tueksi. Hän hamusi rintaa ja löysi etsimänsä pienellä avustuksella. Ongelmana on vain se että minusta ei tule tarpeeksi maitoa, enkä saa lopettaa tätä yrittämistäni, sillä silloin tuotanto loppuu kokonaan. Viimeinen muistikuva oli tuttipullo jota katselin kunnes tapahtui jotain outoa: kuutamo.
Seisoin avoimella öisellä niityllä ja katselin yötaivaalla loistavaa kuuta. Jokin oli vialla, kuu oli aivan liian kirkas tullessaan punaiseksi värjäämiensä pilvien takaa esiin. Taivaalla ei ollut pilvien haihduttua muuta kuin suunnaton syvyys ja Venus, joka oli paisunut sekin liian suureksi. Kylvin valossa, se oli kylmää ja häikäisevää, läpivalaisevaa. Tunsin selvästi niityn tuoksun usvan noustessa. Kostea niittyheinä tuntui viileänä jaloissani. Ja vaikka olin yksin, niin en tuntenut yksinäisyyttäni todelliseksi: kuu eli.
Samassa havahduin siihen että minulla oli jotain käsissäni. Laskin katseeni alas ja kirkaisin kauhusta.
Univelkani on jossain kymmenen - viidentoista tunnin välillä. Saatan katsella kadulle ja ihmetellä miksi ihmiset pyörivät sankoin joukoin liikkeiden ovissa keskellä yötä vaikka on valoisaa. Joskus kuvittelen jonkun tulevan ovesta sisään omilla avaimilla. Tiedän että olisi nukuttava, mutta miten se olisi mahdollista. Lisästressiä aiheuttaa vuotava leikkaushaava. Soitin eilen Kätilöopistolle ja pyysin infoa, skenaariota, sillä täytin kesällä 40 enkä ole enää aivan skarpeimmillani. Nuori tyttö puhelimessa rauhoitteli ja tyynnytteli, selitti faktat, niin kuin minä olen selittänyt faktat satoja ja taas satoja kertoja milloin kenellekin. Muistelin hetken Masai-naista, joka opetti minulle käytännön taitoja selviytyäkseni elämässäni yksin ja selvittääkseni itselleni mikä olin ja missä tätä olevaani pitelin. Itselleen selittämisessä on se vaara, että valehtelee. Ja kun valehtelee, on pulassa. Hän oli mielestäni pulassa kuuden lapsensa kanssa. Tiesin olevani jo silloin väärässä, kun tätä hänelle tietämättömyydestäni ammensin. Ja vaikka selitin asiaa sekä hänelle että itselleni, niin lopulta kannoin liinoissa hänen pienintä lastaan ahtailla toreilla lähes onnellisena, vaikkakin ylivarovaisena varamamina.
Missään ei tunnu olevan mitään mieltä. Ainoastaan huumaava lapsentuoksu selittää kaiken: soluihin uppoava abstraktio mielihyvää. Tuoksu on kuin jokin kokemus jota et ole kokenut, vaikka olet elänyt sen kanssa koko elämäsi. Auttajasta on tullut autettava. Tämä on järkyttävä totuus. Minä en selviydy yksin.
En usko että yksikään tapaamani nainen ymmärtää tässä kohtaa minua. En koe keskustelujen käytännöllisyyden olevan mielekkäitä myöskään miesten kanssa. Tämä ympyrä on sulkeutunut lapseni synnyttyä tälle avaruudessa liitävälle planeetalle. Nyt minulla on tarkoitus jaksoin sen kantaa tai sitten en. Sisäinen tyhjyys on kadonnut, orpous haihtunut. Asia, jota olen vältellyt koko ikäni, ja taistellut järjen puolesta mielettömyyttä vastaan, on yllättänyt minut yöllä houreissani. Kuu, jota olen odottanut, oli oma lapseni, oma tuomioni ja oma ratkaisuni. Elämäni on hänen elämänsä.
Pitäisi keittää puuroa ja sulattaa mansikoita ja mustikoita päälle, sylkäistävä hiekka meriveteen.
http://www.youtube.com/watch?v=2Cd9adYG4RY&feature=fvw
käydäksesi kielein alta
kulkeissasi linjaa
pitkin hiljaa
odottaakseni
kadun hiljaiset sanat
olla kuin sinut itseni kanssa
Nyt en ole enää varma oliko yöllä häikäisevä kuutamo vai ei. Kello on yhdeksän ja keitän kahvia. Olen siirtynyt tavalliseen kahviin espresson sijasta, sillä kone piti mielestäni niin kamalaa meteliä että MImishka heräisi sellaiseen väkisinkin.
Olen jostain lukenut, että kovia normaaleja elämän ääniä vauvat eivät millään lailla pelästy tai että ne häiritsisivät heidän untaan. Mutteripannun tiiviste oli yhä poikki, joten sekään ei pelastanut aamuani.
Syötin aamuyöllä tytön. Tästä ei voi olla kuin muutama tunti. Heräsin itkuun vierelläni ja haistoin vaipan. Menimme pesulle kylpyhuoneeseen. Hänellä oli karmiva, ruttuiseksi muuttunut punainen nälkä kasvoillaan. En jostain syystä osaa imettää vuoteessa, joten olen raahannut makkariin vintiltä vanhan puutuolin jossa on käsinojat ja johon saa mukavasti imetystyynyn lapsen ja käsieni tueksi. Hän hamusi rintaa ja löysi etsimänsä pienellä avustuksella. Ongelmana on vain se että minusta ei tule tarpeeksi maitoa, enkä saa lopettaa tätä yrittämistäni, sillä silloin tuotanto loppuu kokonaan. Viimeinen muistikuva oli tuttipullo jota katselin kunnes tapahtui jotain outoa: kuutamo.
Seisoin avoimella öisellä niityllä ja katselin yötaivaalla loistavaa kuuta. Jokin oli vialla, kuu oli aivan liian kirkas tullessaan punaiseksi värjäämiensä pilvien takaa esiin. Taivaalla ei ollut pilvien haihduttua muuta kuin suunnaton syvyys ja Venus, joka oli paisunut sekin liian suureksi. Kylvin valossa, se oli kylmää ja häikäisevää, läpivalaisevaa. Tunsin selvästi niityn tuoksun usvan noustessa. Kostea niittyheinä tuntui viileänä jaloissani. Ja vaikka olin yksin, niin en tuntenut yksinäisyyttäni todelliseksi: kuu eli.
Samassa havahduin siihen että minulla oli jotain käsissäni. Laskin katseeni alas ja kirkaisin kauhusta.
Univelkani on jossain kymmenen - viidentoista tunnin välillä. Saatan katsella kadulle ja ihmetellä miksi ihmiset pyörivät sankoin joukoin liikkeiden ovissa keskellä yötä vaikka on valoisaa. Joskus kuvittelen jonkun tulevan ovesta sisään omilla avaimilla. Tiedän että olisi nukuttava, mutta miten se olisi mahdollista. Lisästressiä aiheuttaa vuotava leikkaushaava. Soitin eilen Kätilöopistolle ja pyysin infoa, skenaariota, sillä täytin kesällä 40 enkä ole enää aivan skarpeimmillani. Nuori tyttö puhelimessa rauhoitteli ja tyynnytteli, selitti faktat, niin kuin minä olen selittänyt faktat satoja ja taas satoja kertoja milloin kenellekin. Muistelin hetken Masai-naista, joka opetti minulle käytännön taitoja selviytyäkseni elämässäni yksin ja selvittääkseni itselleni mikä olin ja missä tätä olevaani pitelin. Itselleen selittämisessä on se vaara, että valehtelee. Ja kun valehtelee, on pulassa. Hän oli mielestäni pulassa kuuden lapsensa kanssa. Tiesin olevani jo silloin väärässä, kun tätä hänelle tietämättömyydestäni ammensin. Ja vaikka selitin asiaa sekä hänelle että itselleni, niin lopulta kannoin liinoissa hänen pienintä lastaan ahtailla toreilla lähes onnellisena, vaikkakin ylivarovaisena varamamina.
Missään ei tunnu olevan mitään mieltä. Ainoastaan huumaava lapsentuoksu selittää kaiken: soluihin uppoava abstraktio mielihyvää. Tuoksu on kuin jokin kokemus jota et ole kokenut, vaikka olet elänyt sen kanssa koko elämäsi. Auttajasta on tullut autettava. Tämä on järkyttävä totuus. Minä en selviydy yksin.
En usko että yksikään tapaamani nainen ymmärtää tässä kohtaa minua. En koe keskustelujen käytännöllisyyden olevan mielekkäitä myöskään miesten kanssa. Tämä ympyrä on sulkeutunut lapseni synnyttyä tälle avaruudessa liitävälle planeetalle. Nyt minulla on tarkoitus jaksoin sen kantaa tai sitten en. Sisäinen tyhjyys on kadonnut, orpous haihtunut. Asia, jota olen vältellyt koko ikäni, ja taistellut järjen puolesta mielettömyyttä vastaan, on yllättänyt minut yöllä houreissani. Kuu, jota olen odottanut, oli oma lapseni, oma tuomioni ja oma ratkaisuni. Elämäni on hänen elämänsä.
Pitäisi keittää puuroa ja sulattaa mansikoita ja mustikoita päälle, sylkäistävä hiekka meriveteen.
http://www.youtube.com/watch?v=2Cd9adYG4RY&feature=fvw
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.