Jos kerran elämä on ainutkertaista, niin mihin se menee, miettimiseen ja pähkäilyyn onko "se" oikea vai väärä, pitäiskö jotain tehdä, järki estää ihan hölmöimmät heitäytymiset, tai no!
Pitäis kai jo tällä ikää tietää, mutku. Polunpää jo häämöttää, ja silti mietityttää.
Pitäis kai jo tällä ikää tietää, mutku. Polunpää jo häämöttää, ja silti mietityttää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs mennään huomioiden oleva ja muistetaan miten ihminen suurinpiirtein pysyy hengissä ilman moraalisia krapuloita. Katsotaan mitä tulee vastaan ja jos joku saa silmän pilkahtamaan ilokipinöitä ja se lisäksi singahtaa tuonne sisikuntaan saaden aikaan mukavaa kevyenporeilevaa riehakkuutta tai muuta innostusta niin silloin napataan hännästä kiinni ja hypätään avoimin mielin kokeilemaan ainakin uutuuden hurma ja mahdollisesti jäädään koukkuun lopuksi elämää. Eli löydetään uusi harrastus joka hohdottaa elämänhalua pursuvaan mielekkyyteen olla ja elää.
Näillä mennään, mitähän ne jotkut höpisee jostain elämää suuremmasta rakkaudesta, taluttaen toinen toisensa lopulta haudan lepoon, tuntuu että molemmat on uhreja, vaikka rakkaan puolesta toki on valmis lähes mihin vaan niin jotain rajaa.
hän tietää elämänarvo ja mieli, kokematon etsii korvake
sitä polunpäätä kannata miettiä sen enempää, se polunpää sattuu tulemaan nuorilekkin. Jatketaan me niin kauan reippain mielin eteenpäin, kun se polunpää on kohdalla. Tartutaan vaan mukaviin asioihin innokkaasti kiinni, jos eteen sattuu, kyllä täytyy vielä elää elämää, sen mukaan mikä kivalle tuntuu, ehä sitä tartte päistikkaa kaikkee mennä, saahan sitä mukavaakin kokea ja hauskaakin pitää :)))