Tuossa alempana kirjoittelin, että mikä perhettämme vaivaa, kun aikapula tuntuu nykyään lähes krooniselta. Etsin ko asiaan syitä mm. siitä, että ulkoilemme (joidenkin mielestä) paljon. Olen pohtinut aikapulalle myös muitakin syitä, joita spekuloin paremmalla ajalla.
Nyt tiedustankin teiltä noin suurpiirteisesti, mihin aikanne yleensä kuluu. Erityisesti kiinnostaa, mihin käytätte sen ns. vapaa-ajan, joka jää yli töiltä ja yöunilta. Kun aikaa on jokaisella saman verran, mistä asioista olette valmiita tinkimään tai luopumaan? Entä mistä asioista ette suostu tinkimään tai luopumaan?
Asiallisia vastauksia kiitos. Mulla on kotona voimakastahtoinen uhmaikäinen, joten en tarvitse tappelukaveria.
Nyt tiedustankin teiltä noin suurpiirteisesti, mihin aikanne yleensä kuluu. Erityisesti kiinnostaa, mihin käytätte sen ns. vapaa-ajan, joka jää yli töiltä ja yöunilta. Kun aikaa on jokaisella saman verran, mistä asioista olette valmiita tinkimään tai luopumaan? Entä mistä asioista ette suostu tinkimään tai luopumaan?
Asiallisia vastauksia kiitos. Mulla on kotona voimakastahtoinen uhmaikäinen, joten en tarvitse tappelukaveria.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Tarkennusta vielä pyytäisin, oliko kysymys kotihoidossa olevien lapsien äideille, vai kaikille:)?
Ihan kaikille. Kiinnostavaa tietää, miten myös työssäkäyvillä äideillä aikataulut menevät. Ensi syksynä (2010) aiomme vaihtaa hoitovuoroa miehen kanssa ja minä lähden töihin. ;)
Aamulla aika menee lähinnä aamupalan valmistamisessa, ja pientä ehostustakin on mukava laittaa.
Kysymyksesi olikin mielenkiintoinen ja pisti myös pohtimaan kuinka se aika meidän perheessämme hujahtaakaan.
Herään reilun tunnin ennen töihin lähtöaikaa. Yksi kouluikäinen lapsi on perheessämme.
Tässä vaiheessa laitan hänelle myös iltapäiväksi ruuan, jonka lämmittää, jos en ehdi itse tulla käymään töistä kotona, ennen kuin illan harrastukset alkavat. Ne vievät n. 3 iltaa viikossa. Silloin olemme kotona n. puoli kahdeksalta. tai jos kyseessä minun harrastukset n. yhdeksältä. Viikonloppuisin on sitten pidemmät harjoitukset, joihin aikaa menee matkoineen n. 4 tuntia.
Aamupalan syömme yhdessä, siinä ehtii keskustella päiväohjelman ja tietenkin muutakin. Töissä olen pääsääntöisesti sen 8 tuntia, usein kuitenkin on myös ylitöitä.
Työmatkoihin menee n. 40 minuuttia.
Lasta harrastuksestaan odottaessa käyn lenkillä tai kaupassa . Joskus ihan vain lueskelen siellä jään reunalla, tai ihan vain seuraan harkkoja. Tuon ikäiselle se ainakin vielä tuntuu olevan tärkeää ( siis 11 vuotias).
Illalla kotiin tultua laitetaan iltapalat ja se syödään myös yhdessä. Samoin jos harkkoja ei ole, ja syömme päivällisen, se syödään yhdessä. Tästä en tingi. Lapsella on paljon kavereita joiden kanssa pelailevat pihassa kaikki päivät, kotiintulo aika on n. 19.30. Pimeäajan alettua täytyy miettiä. Illalla luen lapselle, pitää siitä edelleen, kun on hyvä kirja. Se on myös helpottanut rauhoittumista uneen aika hektisten päivätohinoidemme jälkeen.
Silloin, kun ei mitään menoja ole, yritän hoitaa kaikki kotihommat, käydä lapsen kanssa sukulaisissa ja tavata ystäväperheitämme myös Yhteinen touhumme on siis lähinnä nuo harrastusmatka-ajat, sekä minun harrustukseni joka on sellainen missä lapsenikin on mukana. Lapselle harrastus on kaikki kaikessa, siksi olen siihen valmis käyttämään paljon aikaamme.
Tv:n katselusta ollaan luovuttu lähes kokonaan, samoin meillä ei ole paikat nykyään niin tiptop kuin toivoisin niiden olevan. Siivoamaan ei joka päivä ehdi ( vaikka lapsi väittääkin minun imuroivan joka päivä).
Järjestelemiseen käytän kyllä joka päivä ainakin 30 minuuttia, siitäkään en tingi.
laskin, että kaiken tuon ja nukkumisten jälkeen vielä jää viikkoon vajaa 60 tuntia. Mihinkä sen kaiken ajan oikeasti käytän???? siivoamiseen pyykinpesuun, ruuanlaittoon. Mutta tuskin nyt sentään 60 tuntia kuitenkaan.
ja minustakin tuntuu etten ehdi olla kuin kuskina, kentän laidalla, vapaaehtoistöissäni ja työssäni.
Taidankin pitää seuraavan viikon kirjaa mihin se aika kuluu. Kiitos kysymyksestäsi:)
Herään klo 7.00, samoin 11 v tyttäreni (mies on lähtenyt 7:ksi töihin ennen meitä)
Pukeminen, aamupala, töihin puoli 9:ksi
Töistä puoli kuusi illalla
Ruuanlaitto
ruokailu
saunan lämmitys
pihahommia, kotitöitä
saunaan
iltapala ja tyttö nukkumaan viim klo 21
me katsellaan vielä töllöä, minä saatan neuloa tms.
Nukkumaan viim 22.30.
Siinähän se menee.
Viikonloput vähän erilailla
heräilyt 8-9
Hidas aamupala
ulos
Ehkä kaupungille
Ehkä kylään
yhdessä tekemistä( esim ulkoilua)
Sitten ruokailut, saunan lämmitykset jne, kuten arkenakin.
herätys klo 6.30
aamupala
esikoisen koulumatkalle laitto
eskarilaisen eskaan vieminen, 2v kuopus mukana
klo 8-11 ulkoilua, lenkkeilyä, kotitöitä ja ruokakaupassa käyntiä tarpeen ja sään mukaan, kuopus kaverina:)
Klo 11 ruokailu ja päiväkahvi
Klo 12 eskoululaisen kotiin haku
Klo 12.30 kuopus päiväunille
Klo 12.30-15 teen kotityöt joihin kuopus ei voi osallistua, koululainen palaa kotiin, läksyt ja usein luen tai askartelen eskarilaisen kanssa.
Klo 16> ruoanlaitto ja ruokailu
Klo 17-19.30 ulkoilua, harrastuksia ja kuskailua tarpeen mukaan.
Klo 19.30-21 iltapala, pesut ja isommat omiin huoneisiin rauhoittumaan, 2v nukutus.
Aikuiset nukkumaan n.klo23
Mies käy töissä ja opiskelee joten näin mennään neljästään arkisin. (myös talonrakennus hieman kesken)
Meillä ei tällä hetkellä ole piinaavaa kiirettä kun olen kotona täyttä päivää. Koti on melko hyvässä kunnossa ja kerkeän myös joskus sohvalle istahtaa. Vähän työelämään palaaminen jännittää mutta onneksi ukon opiskelut loppusuoralla ja talo projekti valmistuu. Tosin omk-talossa ja pihassa aina puuhaa.
rahalla te sitten elätte?
Meillä reilu 2v ja sitten 7kk lapset. Lounas on lapsilla 11-11.30. Jos edellisenä päivänä on jäänyt ruokaa ja on hyvä sää niin mennään ulos ennen sitä ehkä 1-1,5h, mutta jos minun täytyy tehdä ruoka tai on huono sää niin useimmin ollaan sisällä... Tykkään tehdä aamusta jo tarvittavat kotityöt siltä päivältä (mm. siivous). Ruuan jälkeen joskus mennään koiran kanssa lenkille (vaunulenkki, molemmat istuu) ja ollaan ehkä puolisen tuntia sen jälkeen pihalla leikkimässä. Välipala on siinä 13.30-14 maissa ja päivällinen klo 16-16.30 maissa. Päivällisen jälkeen mennään koiran kanssa lenkille jos ei aamupäivällä olla käyty ja sitten jäädään tunniksi pihalle leikkimään. Jos lenkki on jo tehty niin mennään ehkä hetkeksi ulos leikkimään. Meillä ei ole mitään säännöllisiä ulkoiluaikoja, säännölliset ruoka- ja uniajat kylläkin. Sateella emme mene ulos lainkaan ja joskus on muutenkin päiviä milloin ei mennä. En ota siitä stressiä, seuraavana päivänä kyllä mennään sitten jos sää sallii. Vauva toki nukkuu molemmat päiväunensa ulkona vaunuissa.
Meillä päiväohjelma menee näin:
07.00 herätys ja aamutouhuiluja
10.00-12.00 ulkoilua
12.00 lounas ja päiväunille meno
13.00-15.00 päiväunet (kuopus jatkaa unia 16 asti)
17.00-18.00 iltaruoka, jonka jälkeen Pikku Kakkonen
18.00-20.00 ulos
21.30 molemmat lapset nukkuvat
Viikolla mies käy tietenkin työssä viitenä päivänä viikossa ja minä olen kotona 1- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa. Lapsemme käyvät kerran viikossa uimassa ja muskarissa yhtä aikaa. Minulla on kuoro ja tanssi eli kaksi iltamenoa. Lisäksi maanantaina käymme yleensä hoitamassa läheisessä ostarissa kauppa-asiat, jolloin myös vanhempi lapsi pääsee ratsastamaan. Vietämme aktiivista sosiaalista elämää, joten kyläreissuja on ainakin 1-2 joka viikko.
Suurin ongelma perheessämme on tosiaankin miehen kanssa vietetyn ajan puute. Olemme käyneet viisi kertaa kuopuksen olemassaolon aikana yhdessä kodin ulkopuolella, ja nämä reissut ovat olleet parin tunnin keikkoja. Joillekin tuo määrä riittää ja joidenkin mielestä se on jopa paljon. Nyt olemme kuitenkin ajautuneet siihen pisteeseen, että kaipaamme enemmän toisiamme ja tahtoisimme pystyä kohtaamaan enemmän arjessa. Ja kun noita viikkomenoja on noin valtavasti, niin mielestäni täytyisi olla myös koti-iltoja. Normaaleina iltoina olemme viikolla niin väsyneitä, että se mikä aika iltaisin jää yli kotitöiltä, menee lähinnä sohvalla nuokkumiseen. Lapsemme ovat sen verran vilkkaita (monet tutut ovat oikeasti ihmetelleet, miten pärjäämme noin menevien tyttösten kanssa), että monet kotityöt ovat sula mahdottomuus heidän läsnäollessaan. Koko aika menee kyttäämiseen, ettei 1-vuotias kävele keittiön työtasolla tai ettei 3-vuotias ole ehtinyt hakemaan jääkaapista salaatinkastiketta, jolla pestä ikkunoita jne. Siksi iltamme ovat aika ylibuukattuja. Ja sanomalehdestä olen jokseenkin riippuvainen. En ole vielä suostunut luopumaan päivittäisestä, antaumuksellisesta Hesarihetkestä.
Mieheni laukaisi kyllä eilen illalla aikamoisen kuningasajatuksen: Voisimme alkaa ostamaan lastenhoitoapua nyt aluksi joka toinen viikko muutaman tunnin ajan. Nyt mietinkin, mistä nipistäisin sen ajan, sillä tahtoisimme molemmat pitää kaikkien menojen keskellä sen tietyn viikko- ja päivärutiinin. Ja sitten tietysti mietityttää, saako noille lapsille kukaan muu tehtyä iltatoimia nukkumaanmenosta puhumattakaan. No joo, nämä ovat sekavia ajatuksia. Mutta eiköhän tähän palettiin joku järjestys saada siten että vanhemmatkin voisivat olla yhdessä ilman keskeytyksiä ja pyykkipinoja.
Vie esikoinen osa-aikaiseen hoitoon niin hän oppii toimimaan ohjeiden mukaan ja ryhmässä. Vaikka kerran viikossa pari tuntia.
Silloin sinulle jää aikaa antaa huomiota pienemmälle ja hoitaa kotihommia.
Valitset vaikka jonkun yksityisen musiikkiin tai taiteeseen painottuvan hoitopaikan, hoitomaksuihin saa avustusta ettei kustannukset rasita liikaa taloutta.
Itselläni on ylivilkas 4v. poika, jonka kanssa arki on välillä tosi haasteellista ja vauva jolla on epilepsia, eli häntä ei voi jättää edes minuutiksi ilman valvontaa.
Meillä on omakotitalo, joten ulkoilut sun muut menee esikoisen osalta lähes itsestään. Kyllä kahdes kanssa vielä pärjään, mutta en tiedä sitten kun kolmas saapuu... :)
mutta pari kannustavaa sanaa tahtoisin silti tähän kirjoittaa.
Nostan nimittäin ihaillen hattua siitä, että oivallatte ja tunnustatte tuon kahdenkeskisen ajan tarpeen. Kovin moni tuntuu sen missaavan tai itseään siinä kohdin pettävän ja sitten seuraa – jos ei suorastaan avioeroja niin vähintäänkin kitkerän katkeroita ukkoja ja akkoja, joista ei ole iloa sen kummemmin itselleen, puolisolleen kuin muullekaan ympäristölle.
Palkattu lastenhoitoapu kuulostaa hyvälle idealle.
Toinen mikä tulee mieleen, on mahdolliset hoitoringit. Kun minun vanhemmat lapseni olivat pieniä, meillä oli neljän-viiden äidin/isän rinki joka ajoittain vuorotteli lasten hoitamisessa/erilaisten aktiviteettien järjestämisessä. Sillä lailla kukin pariskunta sai kahdenkeskistä vapaata vähintään kerran viikossa ja tarvittaessa yliyönvapaitakin. Esim. minä ja mies saatoimme viedä ”lauman”(omat ja parin ystävän lapset) mökille seikkailumatkalle ja näiden muiden muksujen vanhemmilla oli sillä aikaa kahdenkeksistä lomaa. Toinen ”bravuurini” niinä vuosina oli askarteluviikonloppu jolloin lauantai vietettiin meillä ”taiteilllen” ja sunnuntaiaamuna pidettiin sitten hienot ”näyttelyn avajaiset” joihin tulivat yökylälasten vanhemmatkin brunssille ja lapsiaan hakemaan – sekä tietenkin ihailemaan edellisen päivän töitä. Vastaavasti oli lasten kokkaus-, sauna- ja elokuvailtoja jossain muualla ja meillä silloin sitä omaa aikaa.
Löytyisikö sinun ystävistäsi vastaavasti toimivaa rinkiä?
Toivotan voimia (rikkalle ja onnelliselle kuulostavaan) arkeesi ja onnea etsimänne ratkaisun löytämiseen.
Hymyilytti tuo Sadun kirjoitus, asiaa turiset.
Yhteisiltä hetkiltä ei kannata vaatia liikoja, jos teillä jää hetkiä loikoilla sohvan nurkassa niin tehkää niistä hetkistä arvokkaita.
Meillä ollaan patalaiskoja eikä miehen kanssa varsinaisesti harrasteta mitään, mutta nautimme toistemme seurasta iltaisin kun lapset on laitettu nukkumaa 20:00.
Saunomme yhdessä ja istumme juttelemassa parvekkeella kesä iltaa ihaillen. Toisinaan vain löhöillään sohvalla lähekkäin ja ehkä vähän puuhastelemme ;)
Viikonloppuisin laitetaan yhdessä brunssia tai käymme ajelulla vakoilemassa/arvostelemassa toisten pihoja ja taloja yms. Lapset ottavat päikkärit autossa.
Pieni silmänvinkkaus ja hipaisu on sitä arjen romantiikkaa.
Olisiko että lasten vilkkaus johtuukin kiireisestä elämästä eikä niinkään temperamentista?
Ehkä he oireilevat.
Kannattaa kokeilla rauhoittaa pari viikkoa ja katsoa tuleeko muutosta.
Mitä tulee miehen kanssa seurusteluun niin pyytäkää äitiäsi hoitamaan lapsia ja menkää yhdessä ulos syömään tai elokuviin.
Lapset aikaisemmin nukkumaan niin ilta on vanhempien! Ei yksivuotiaan ainakaan tarttis valvoa noin myöhään! Meillä yli 2v menee 20-20.30 nukkumaan ja vauva samaan aikaan. Meille jää kahdenkeskeistä aikaa pari tuntia. Yleensä löhötään sohvalla, käydään kahdestaan saunassa, syödään yhdessä iltapala jne. Ja me tosiaankin käytetään lastenhoitoapu aina kun on tarjolla. Ja kysytään myös itse voiko joku tulla katsomaan välillä jos mennään syömään tai viettämään iltaa.
:D jos me oltais täällä maalla ulkona noin myöhään niin susi veis lapset.
Eikä niitä edes löytäis kaamoksen aikaan, vaikka käytäisimme oransseja haalareita.
Joo, siis meillä kans on lapset nukkumassa jo 20:30 viimeistään. Sit ukon kanssa vähän kyöhnätään.
Lapsillani on selkeä rytmi päivässä eikä heidän tarvitse viettää viikkojansa lapsiryhmissä. Moni lapsi harrastaa saman verran ja bonuksena he viettävät päivänsä tarhansa. Tyttäreni ovat vilkkaita lapsia, mutta samalla myös iloisia ja luottavaisia neitejä, joista minulla on täysi syy olla ylpeä. Tällä hetkellä heistä on työtä, mutta olen varma, että heistä kasvaa rohkeita, oma-aloitteisia ja määrätietoisia lapsia. Samanlaista vilkkautta on heidän lähisuvussaan ollut enemmänkin eikä se ole sairaus vaan ominaisuus.
Sä olet niiiin tekopyhä ihminen.
Joo mäkin vähän ihmettelen kun Annette on täällä pauhannut omien lasten kotihoidon tärkeydestä ja ihmetellyt monissakin viesteissä sitä miksi nykyään on niin raskasta ja hankalaa hoitaa omia lapsiaan ja mitä niitä sitten tekee jne jne. Kommenttia ja kritiikkiä on riittänyt! Nyt sitten raivataan kyynärpäillä tilaa hänen ja miehen suhteelle kun lapset ja lapsenhoito on tiellä ja niin kovin raskasta! Voi kiesus mikä tyyppi!
Siinä sitten esiintyi kaksi sellaista Sadun mainitsemaa kateellista ja kitkerän katkeraa ruikuttajaa,joista ei ole iloa kenellekään sen kummemmin netissä kuin luultavasti livessäkään. :-)))))) Hyvä, kun nostitte päänne esimerkeiksi siitä millaiseksi muuttuu,jos ei hoida asioitaan!!! Annettelle voimia arkeen ja kiitokset hyvästä keskustelunavauksesta!
Heh, minulla on asiat niin hyvin kun voi vaan olla! En myöskään ole katkera enkä kitkerä, ruikuttaakaan en jaksa kun vaan joskus. Iloa minusta on kyllä moooonelle ihmiselle, siitä olen kuullut montakin kertaa. Netistä en tiedä enkä välitä, livenä menee täydellisesti! Keskustelun aloitus on joo ihan hyvä, mutta tämä ihminen joka mooooonta ihmistä ja kirjoitusta kritisoi omalla "täydellisyydellään", voi olla valmis kyllä ottamaan vastaan näitäkin kommentteja. Tämä aloitus ja nämä jutut eivät vaan sovi siihen mitä hän on täällä aikaisemmin kylvänyt, nyt oli pakko antaa vähän takaisin! Oletko kuullut sananlaskua, pilkka osuu omaan nilkaan! Nyt on tainut Annetella käydä niin!
Ja ruikutus sen kun jatkuu vain.
on lähtenyt mukava keskustelu asiattomille linjoille.
Ikävää moinen.
Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että pienen lapsen on parasta olla kotona ja/tai mahdollisimman pienessä ryhmässä turvallisen aikuisen läheisyydessä. Olen myös sitä mieltä, että nykyajan ihmiset lyövät hanskansa tiskiin liian nopeasti, mitä nyt tulee lastenhoitoon, kodinhoitoon ja avioliittoon. En ymmärrä, miten lasten laiminlyönti (?) liittyy siihen, jos käymme mieheni kanssa joka toinen viikko muutaman tunnin (2-3) kahdestaan. Tai jos lastensa kanssa kylkimyyryä menevä kotiäiti käy kahdesti viikossa omassa harrastuksessa ja isä hoitaa lapsia; keneltä se on pois?! Olipa lapsia nolla tai kymmenen, niin jossakin vaiheessa on myös hoidettava parisuhdetta. Ja sen voi aloittaa ennen kuin avioliitto alkaa oikeasti rakoilla.
Olet kyllä itse aikamoinen tyyppi. Jos löytäisin itseni kirjoittelemasta noin katkeria ja väkisin väännettyjä ivoja toiselle, niin toivoisin mieheni löytävän itsellensä paremman vaimon ja lapsillemme miellyttävämmän aikuisen. Tuollaisena minusta ei olisi tälle maailmalle muuta kuin haittaa. Todella sairasta, että sinä oikein odottamalla odotat toiselle ihmiselle vastoinkäymisiä ja ikäviä tapauksia. Ja käytä hyvä ihminen sitä nimimerkkiäsi!
En minäkään oikein ymmärrä tätä kaksinaismoralistista itsensä kehujaa. Voihan olla että olen jossain syvällä kateellinen hänen täydelliselle elämälleen ja suorastaan ilmiömäiselle lastenhoitotaidolle.
Kornia on se että anette ei vastaa kenellekään muulle kuin sadulle, lirkutellen. En halua kritisoida Sadun antamia neuvoja, ne ovat ihan toimivia, mutta onhan tuolla moni muukin antanut ideoita ja hyviäkin neuvoja.
Tulee mielee että "get a room you two".
(Anette, jos kuvittelit että aikaisempi oli minun kirjoitus, niin olit väärässä. Joku muukin ajattelee sinusta samoin.)
No itsepä olet joskus kirjoittanut, että miten nykyään äideillä on niin vaikeaa hoitaa omat lapsensa ja miksi asioista tehdään nykyään niin vaikeita. Oli kyllä vaan ihan pakko kommentoida nyt kun sinulla on tämä sama dilemma mikä jollain muulla on ollut aikaisemmin (mihin olet kärkkäästi vastannutkin). Nimen omaan se ei ole keneltäkään pois jos aikuisilla on omaakin aikaa ja muutakin elämää kuin lapset. Ennen olit vaan vähän eri mieltä, nyt onkin eri ääni kellossa ja sen kuittaat vaan sanomalla että olen katkera ja kamala ihminen! Hahhaha!
Mä en kyllä odottamalla odota kenellekään mitään vastoinkäymisiä tai ikäviä tapauksia, äläpäs keksi omia juttuja taas! Mun ivat eivät myöskään ole mitenkään väkisin väännettyjä, ihan spontaanisti kirjoittelen. Mieheni, lapseni ja läheiseni ovat edelleen todella tyytyväisiä, minua ei oikeastaan ota päähän kun juuri kaksinaamaiset ihmiset, jotka ovat aina oikeassa, vaikka mitä olisi aikaisemmin sanonut tai tehnyt! Kukahan se tässä yrittää parantaa parisuhdetta ja kyselee netissä mitä sitä voisi oikein tehdä... Kyllä meillä parisuhde on kunnossa, sitä mun ei tarvii täällä netissä kysellä ja päivitellä!:)
Ai niinku mikä täydellinen elämä? Varmasti 68 % tämän palstan äideistä potkaisisi tyhjää, jos joutuisi elämään yhtä vaatimattomasti ja vähillä rahoilla mitä meidän perhe! Omia lapsiani osaan kyllä hoitaa hyvin ja pärjään mukavasti heidän kanssaan normaalissa arjessa. Siinä olet aivan oikeassa. Mutta älä huoli, säkin voit oppia, jos yrität! :)
Minusta on mukavinta jutella suoraan sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttävät nimimerkkiä. Minä myös pidän Sadusta (+ hänen kirjoitustaidosta), ja minulla on kaikki syyt ottaa vaari hänen neuvoistaan. Eipä täällä kukaan muu keksinyt vastaavaa ilmaista lastenhoitojakoa, ja huomenna päästämme mieheni kanssa naapurimme vanhemmat leffaan. Ja mitä tuohon kahden hengen huoneen varaamiseen tulee, niin minulla on muutama ystävä galleriassa, kenen kanssa olen vaihtanut tarvittaessa viestejä. Eli älä siitä huolehdi. Elfarrania olisi muuten kiva nähdä...
Ihanaa loppusyksyä sinulle Gumma ja nauti ihanista lapsukaisistasi!
"Kyllä meillä parisuhde on kunnossa, sitä mun ei tarvii täällä netissä kysellä ja päivitellä!:)"
V: No mutta sehän on hienoa! Sinun siis tarvitsee käydä täällä vain haukkumassa muita ja esittää fiksuja reunahuomautuksia. Elämäsi on näköjään hyvin onnellista. Syksyn riemuja sinnekin!
Sua tuntuu kiinnostavan kovasti tämä mun elämä ja vastailet hanakasti aina juttuihini, olipa kyse avioehdosta, mieheni opiskelusta tai mistä vaan. Kiitos, kun jaksat lukea ja kiinnostua. Jos sinulla on tarvetta joskus vaikka tiiviimpään kommunikointiin, niin osoitteeni on [email protected]. Voit vaikka kerran kuussa kysyä, joko täydellinen elämä (!) on romahtanut ja joko miehen kanssa on tulossa vaikkapa ero. Lupaan olla rehellinen ja päivittää tietoja. Ehkäpä joku päivä saat haluamasi ja kuulet, että elämässäni menee päin persettä. Mitä sinä tarkalleen ottaen haluaisit minulle tapahtuvan? Oisko joku semmoinen vastoinkäyminen vaikka kiva, että joutuisin viemään sinun tavallasi lapset kodin ulkopuoliseen hoitoon, vaikka itse vedän kotona viinirypäleitä?
En mä käy täällä vaan haukkumassa muita, sinun kaksinaamaisuuteen olen vain puuttunut! Ja kyllä, elämäni on hyvin onnellista, ei vois paremmin mennä!:)
Anteeks häh? Mä en ole saanut anetesta lainkaan kaksinaamaista kuvaa. Hän on ajatusmaailmaltaan hyvin samanlainen kuin minä: lapset hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona eikä lapsia sysätä turhaan päiväkoteihin, koska tarhat on työpaikkoja varten!! Me toimimme miehen kanssa aivan samalla tavalla. Minä olen lasten kanssa päivät kotona ja mies on töissä. Joskus vietämme aikaa kahdestaan ja silloin lapsiani hoitaa minun siskoni tai äitini. Ei siihen kahdenkeskeisyyteen tarvita mitään päiväkotia! Taidat itse kuulua niihin luusereihin, jotka ei selviä alkeellisimmistakaan kotitöistä ja kahden lapsen hoitamisesta ilman, että apuun on valjastettu mies, lähitarha ja koko suku. Jos et ole vielä toista lasta saanut niin tee sterilisaatio ja jos olet raskaana niin espanjassa on aborttiklinikoita, joissa voidaan poistaa sikiö vielä 9:llä kuulla. Vieläkö kerran haluat kertoa meille, kuinka helvetin hyvin sulla menee?? Jos et kestä, että joku antaa sulle erimielisiä kommentteja tai mahdollisesti jopa paskaa niskaan, niin painu toiselle palstalle tai jauha asioitasi leikkipuistossa. Tää on kato netti ja täällä jokainen saa olla mitä mieltä haluaa.
Heh, onpas sukkelaa!:) Tää on kato netti ja mäkin saan kirjoittaa tänne mielipiteeni! En ole sanallakaan puhunut päiväkodista mitään, olen vaan lukenut aika ajoin anneten tekstejä ja kyllä kritiikki on välillä sieltä suunnalta ja sellasta että huh huh. Annette kritisoi ja moralisoi muiden päätöksiä ja tässäkin tapauksessa on nyt itse tilanteessa, josta on kirjoittanut vähän erilaista kommenttia joskus että... Ja vaikka asia ei sinulle kuulu, niin en ole luuseri joka ei selviä kotitöistä ja lapsesta. Kaksi lasta hoidan kotona ja sitten kun töihin menen niin vien päiväkotiin. Lapset tulevat olemaan silloin alle 3v (apua, hui kauheaa kun olen nyt kamala äiti!!!). Mulle on ihan sama milloin ja miksi joku vie lapsensa hoitoon, tai ei vie, kunhan siitä ei kritisoi toista niin kuin eräät!
Ja vielä lopuksi, mulla menee elämässäni muuten h-vetin hyvin!!!:)
Ai moralisoin äitejä, jotka vievät lapsensa hoitoon? Noh, sinulta lienee jäänyt huomaamatta, että esikoisenikin on aloittanut hoidon 1 v 2 kk iässä ja oli hoidossa viisi kuukautta. Ei meilläkään ollut varaa elää tuolloin siten, että toinen opiskeli ja toinen oli kotona. Mielestäni lapseni olisi kuitenkin ollut parempi olla kotona jomman kumman vanhempansa kanssa eikä vieraan ihmisen hoidossa.
Suurin ongelma näissä hoitokuvioissa on kuitenkin päiväkotien ylivalta. Mielestäni on vastuutonta, että yhteiskunta sallii alle 3-vuotiaiden lasten hoidattamisen päiväkotiryhmissä, joissa on useampia hoitajia ja lapsia. Suuret ryhmät luovat kehityksellisiä riskejä joka suhteessa, joista keskeisin lienee perusturvallisuuden kehitykseen vaikuttaminen. Päiväkodissa voi voida myös hyvin, mutta mielestäni riskit ovat riskejä ja hyvin moni tutkija on ne lanseerannut. Mielestäni ei ole syytä ummistaa silmiä tosiasioilta ja myydä sieluansa vain sen vuoksi, että jollekin äidille voi tulla huono omatunto. Jos hoidon tarvetta tulee, niin aion jatkossakin kannattaa perhepäivähoitoa tai kotiin palkattua hoitajaa ainakin lähivuosina.
Sitä en myöskään hyväksy, että yhteiskunta tuhlaa varojansa sellaisten lasten hoitoon, joiden vanhemmat ovat kotona ja voisivat hyvin hoitaa lapsensa itse. Varsinkaan alle 3-vuotiaiden kohdalla en tätä hyväksy millään muotoa, ellei kotiolot ole radikaalisti huonoja. 4-v ja sitä vanhemmat lapset on hyvä totuttaa ryhmätoimintaan, ja jos tarjolla ei ole mitään muuta, niin puolipäivät muutamana päivänä viikossa voivat olla paikallaan.
Jotenkin vain olen huomannut sen, että nämä päiväkotien puolustelijat sulkevat lahjakkaasti silmänsä selkeiltä tutkimustuloksilta. Juuri heidän lapsensa hoitoryhmät sattuvat olemaan poikkeuksellisen hiljaisia ja opettajat älyttömän mukavia. Ja juuri heidän lapsensa ovat poikkeuksellisen sosiaalisia eli valmiita ryhmiin jo siinä kýmppikuisina. Jännä juttu, sillä sosiaalinen kehitys perustuu neurologiseen kypsymiseen eikä sitä voi nopeuttaa vuosilla (vrt. 4-kuukautinen kävelee). Mutta olen tullut siihen tulokseen, että mulle on aivan sama, miten kukanenkin kakaroitansa kohtelee. Eipä paljon minun yöuniani hetkauta! Tärkeintä, että itse on yrittänyt tehdä parhaansa omien lastensa kanssa. Jos vuosien päästä tajuaisin kiirehtineeni tiettyjä ulkoisia, materiaalisia hankintoja lasten perusturvallisuuden kustannuksella, niin silloin voisi olla unilääkekierre edessä. Ei kaikilla, mutta minä en sen asian kanssa voisi elää.
Olet sanonut ettet arvosta minua ihmisenä saati äitinä, joten en ala antamaan neuvoja ihmiselle joka niitä ei halua. Siksi en halunnut edes lähteä tähän keskusteluun mukaan, sinä itse vedit minut siihen.
Olen pysytellyt aiheissa jotka ovat muuten läheellä sydäntäni tai muuten sivuavat tietämystäni. Kuten sadonkorjuu ja lakiasiat.
En halua että sinulle tai perheellesi tapahtuu mitään pahaa. Tiedän että sellaisen toivottaminen toiselle tuo pahaa mieltä, kuten minulle toivoteltiin jopa syöpää siksi että poikani kävi pari tuntia viikossa kunnallisessa hoidossa.
Voi kun nekin toivottelijat tietäisivät mitä elämä voi tuoda tullessaan...
Sinunkin on hyvä muistaa että sinun tapasi toimia ei aina ole se oikea jollekin toiselle. Vaikka minä olen käyttänyt kunnallisia päivähoitopalveluita, ei minun psyykkeni ole vaakalaudalla eikä se todista että olen huono äiti lapsilleni.
Tietysti onnea edelleen miehellesi jos hän pääsi opiskelemaan. Toivon sydämestäni että opit ymmärtämään myös niitä äitejä jotka joutuvat tekemään työtä perheensä elättämiseksi.
Toivotan sinulle hyvää syksyä.
No miksi sitten veit vanhimman lapsesi hoitoon, jos psyykkeesi ei ole vaakalaudalla tai jos jaksat äitinä molempien kanssa? Olikse se, että et tykkää kylmästä ja pelkäsit, että jalat kastuvat??? Ja voi kun me ihmiset tiedettäisiin mitä elämä tuo tullessaan, häh??? Oliko sinulla sitten joku syöpä päällä, kun et jaksanut kahta lasta hoitaa? Anette ei ole pyytänyt sinua mukaan tähän keskusteluun, joten aivan tolloa väittää, että hän veti sinut mukaan. Mistä tiesit, vaikka hän tarkoitti realniinaa kommentillaan nimimerkin käyttämisestä..? Ja kummasti sinä aina kyttäät kuitenkin Aneten tekstejä ja monen muunkin kuten minun.
Enkä minäkään arvosta sinua äitinä, sillä muistan kun kirjoitit että siusta on ihanaa olla vauvan kanssa ilman että vanhimman lapsen tarvitsee tuntea mustasukkaisuutta. Ongelmat lakaistaan maton alle niin kaikki on hyvin?
Kerroit joskus, että lähentelet neljääkymppiä ja toivoisin todella, että olen itse 14 vuoden kuluttua jotakin aivan muuta kuin itsetunnoton reppana, joka menettää mielenterveytensä jostakin satunnaisesta nettikirjoituksesta ja käy vielä katkerana nyyhkimässä kuukausien kuluttua. Sääli vain lapsiparkojasi. Toivottavasti olet älynnyt viedä heidät hoitoon joka päivä viikonlopun vuorohoidot päälle. SInä rakastat omaa mukavuuttasi ja rahaa, ja elämäsi suurin menetys on olla kylmässä ulkona tai se, ettei miehellä ole töitä ja sitten ette voi maksaa suomalaista junttiunelmaa, hulppeaa omakotitaloa ja kahta farmariautoa. Ja sitten oikeasti lapsia haluavat eivät niitä saa tai menettävät ne. http://www.kymensanomat.fi/page.php?page_id=4&news_id=200937686701&rss=3
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8112825/37766572
Miksi et muuten käyttänyt nimimerkkiäsi? Ja kun oikein muistelen niin sinä toivoit myös ilkeänä minulle kaikkea kamalaa ja oppimista "mitä elämä todella on"?
No mitä se elämä on? Milloin sinä opit tietämään mitä elämä on, ja mikä elämässäsi on ollut niin raskasta että se on jalostanut sinua ja että voit tulla marttyyrina viisastelemaan nuoremmille?
Kuka sinä olet ja miksi hyökkäät minua vastaan? Ja miten tämä uutispätkä liittyy mihinkään? Oliko sinun lapsesi siinä onnetomuudessa? Olen pahoillani jos oli. Onko sinulla ylipäätään lapsia?
Onko se oikeasti sinulle niin rankkaa että lapseni on ollut pari tuntia viikossa hoidossa ja minä kotona vauvan kanssa? Olkoon syy mikä tahaansa.
Sori, en vieläkään ymmärrä? Ja koska tyylisi on niin hyökkäävä, en edes viitsi kommentoida viestiäsi sen enempää. Olisipa sinussa naista tai miestä tunnustamaan oma nimimerkkisi.
Mielestäni Anette pärjää ihan hyvin vaihtaessaan ajatuksiaan minun kanssani, en usko että hänkään haluaa ketään näin agressiivista peesaajaa.
Pari tuntia viikossa hoidossa??? Se oli kuule pari päivää viikossa. Ja syy oli se, ettet tykkää olla kylmässä ulkona ja että saat olla vauvan kanssa kaksin. Ilman että vanhempi lapsi tuntee mustasukkaisuutta??? Eli muista sitten kun omakin miehesi löytää salarakkaan, niin poistu vaan paikalta vaikka jumppaan. Miehesi saa olla sitten kaksin salarakkaan kanssa ILMAN ETTÄ SINUN TÄYTYY KOKEA MUSTASUKKAISUUTTA!
Etkö osannut lukea kun A. lainasi Liisa Keltikangas-Järvistä: Siitä nykyajan virheestä, kun vanha lapsi viedään uuden syntyessä pois (päiväkotiin) maksetaan myöhemmin tunne-elämän ongelmina korkea hinta. Tunne-elämän ja myöhemmin niin tärkeän sisarusrakkauden hyvä pohja, suorastaan edellytys on, että mustasukkaisuus käydään oikeassa iässä läpi, niin ettei se jää vaikuttamaan koko elämän ajaksi. Se ei ole mahdollista, kun lapsi viedään pois, mutta se lisää mustasukkaisuuden tunnetta ja vaikeuttaa sen hallintaa. TAJUATKO, MITÄ SINÄ OLET MENNYT ÄÄLIÖ TEKEMÄÄN?!?
Tuo auto-onnettomuuspätkä liittyy siihen, että ihmiset, jotka haluaisivat pitää lapsensa, eivät siinä onnistu. Sen sijaan sinä haluat viedä lapsesi täysin liian nuorena isoon ryhmään vain omien itsekkäittesi tarpeiden takia. Ja se kertoo sinusta kaiken äitinä. Et osaa rakastaa ja ottaa vastuuta, sillä sinä rakastat omaa aikaa ja omaisuuden keräämistä. Katotaan vaan, niin molemmat kakarasi ovat nyt jo kokopäivähoidossa, myös se "vauva". Olet aivan selkärangaton ja itsetunnoton ja väärillä arvoilla arvoilla varustettu eukko!! Jos talossanne olisi tulipalo, niin varmasti kantaisit ulos ensin viihde-elektroniikkasi ja arvopaperisi ja viimeisenä lapsesi....
Ja vielä yksi juttu. Minä tiedän sinut tasan tarkasti. Nimimerkillä Pohjanmaalta kajahtaa! Tietäisit mitä sunkin perheestäsi ja ääliöstä puolisostasi kylillä puhutaan.
Olen lukenut näitä viestejä ymmälläni.
Mutta tuo ihmetyttää tuosta uutispätkästä. Millä tavoin sinusta siinä sen pojan vanhemmat olivat vastuullisia? Lapsella, joka oli 17v, oli jo oma auto ja kännissä se onnetomuus tapahtui. Siinä on vanhempien vastuullisuus tilanteesta kaukana. Ihmiset, jotka haluavat pitää lapsensa, niin ne eivät anna lapselle autoa, varsinkaan kun ei ole ikää eikä ajokorttia, eikä anna lapselleen alkoholia.
En tiedä kenelle luulet pauhaavasi, ilmeisesti haluat/luulet että olisin joku henkilö jolle sinulla tuntuu olevan paljon kaunaa kannettavana.
Tämä sinun vuodatuksesi on nyt hieman ohi aiheesta mistä anette aloitti, mutta vatataan nyt vähän niin pysyy sullakin vernpaineet kohdillaan.
Lapseni on ollut päivähoidossa n.4h/pv. ja vain muutaman kerran kuukaudessa. Syitä on ollut lukuisia, joita en sinulle halua edes alkaa selittämään. Täällä meilläpäin ei ole suuria taharyhmiä, koska koko kylässä ei ole niin paljon ihmisiä, että sitä voitaisiin kutsua suureksi ryhmäksi. Täällä ei ole myöskään kerhoja tai perhekerhoja, eikä lukuisia naapureita.
Lapseni on onnellinen ja hyvin ulospäinsuuntautunut reipas pikkupoika. Hän ei ole mustasukkainen pikkuveljestään, vaan hyvin ylpeä.
Jos sinä väität tietäväsi minut ja minun junttiarvot omaavan perheeni, niin tiedät varmasti myös sen että "vauvan" kanssa ollaan asusteltu sairaalassa viimenen kuukausi ja ääliö mieheni on hoitanut taloutta. Ilmeisesti hän on saanut apua siltä salarakkaaltaan, koska on hoitanut hommat niin hyvin.
Kun sinä joudut elättämään perheesi, niin miehelläsi on loistava tilaisuus hoitaa lapsia kotona ja luoda suhdetta heihin! Niin mekin olemme tehneet. Meillä on neljä lasta ja jokaisessa välissä olen käynyt töissä. Mutta mieheni onkin ollut tuolloin kotona. En pidä sinua huonona äitinä, kun olet vienyt näemmä lapsesi turhaan hoitoon. Ehkä kuitenkin hieman ajattelemattona ja sellaisena, joka ei ole harkinnut tekemisiänsä loppuun saakka.
Alle 3-vuotias ei tarvitse mitään ryhmätoimintaa. Sinä itse kerroit aikoinaan motiiveiksesi sen, ettet tykkää ulkoilla ja sinusta on ihanaa olla vauvan kanssa kun esikoinen ei tunne mustasukkaisuutta. Sinä itse kirjoitit noin eli toisin sanoen valehtelit. No, nyt saat viettää laatuaikaa vauvan kanssa kahden oikein kunnolla. Have fun!
Tuo viesti menee kyllä jo asiattomuuden puolelle! En minäkään pidä gumman toimintatapaa oikeana, mutta siltikään ei noin rumasti kannata kirjoittaa. Tiedän itsekin, miten hirveää on olla sairaan lapsen kanssa. Ja juuri silloin minulle kirkastui, mikä elämässä on tärkeää. Ei suinkaan se, että paahdan niska limassa talo- ja autovelkaa lyhentäen vaan että minun/mieheni on annettava aikaa lapsillemme. Ihmiset ovat meillä vain lainaa ja pikkulapsivaihe on kerran elämässä. Asuntolainaa ehtii lyhentää loppuelämänsä tai vaikka muuttaa halvempaan kotiin. Voimia gummalle!
Annette28 hyvä, aloitan kommenttini lainauksella kirjoituksestasi:
"Sua tuntuu kiinnostavan kovasti tämä mun elämä ja vastailet hanakasti aina juttuihini(...)"
Mielestäni olet kyllä tällä forkalla aika vuolaastikin kertonut omasta elämästäsi ja ratkaisuistasi hyvin yksityiskohtaisesti ja pyytämässä "hanakasti" milloin mihinkin kysymykseen vastauksia ja mielipiteitä. Kelle ja miksi kirjoitat näitä juttuja ja pyydät kommentteja? Pitää ottaa se riski, että joku tosiaan ilmaisee asioista mielipiteitään ja näkemyksiään, kun niitä pyytää. Aina ei saa sellaisia vastauksia, kuin haluaisi. Jos esität mustavalkoisia mielipiteitä ja omaa absoluuttista totuutta jostakin, miksei kukaan saa provosoitua vasta-argumentoimaan?
Esimerkiksi päivähoito-oikeudesta:
Kirjoitat: "Sitä en myöskään hyväksy, että yhteiskunta tuhlaa varojansa sellaisten lasten hoitoon, joiden vanhemmat ovat kotona ja voisivat hyvin hoitaa lapsensa itse." ja sitten seuraavassa kappaleessa, toisten vanhempien pitkän arvostelun päälle toteat: "Mutta olen tullut siihen tulokseen, että mulle on aivan sama, miten kukanenkin kakaroitansa kohtelee." Tässä kohtaa kumoat omat argumenttisi, ettei toisten tarvinnut siihen vaivautua.
Näissä jutuissasi ei ole enää minkään valtakunnan logiikkaa(kaan). Jos joku ystäväni puhuisi minulle noin, arvelisin hänen olevan kompastumassa omaan elämäänsä - ei toisten. Jokainen kuitenkin etenee asioissa omien resurssien mukaan, ei toisten mallien ja ihanteiden perusteella. Itse asiassa hyvä annette28, minusta vaikuttaa kirjoitustesi perusteella siltä, että lapsesi tarvisivat vähemmän ahdistunutta aikuista ainakin osaksi päivää. Iloinen ja onnellinen äiti on hyvä äiti, näin ajattelen. Ei kommenteistasi onnellisuus ainakaan paista. Mielummin näen sinut varoittavana esimerkkinä, mihin oma täydellisyyden tavoittelu ja äitiydellä pätemisen tarve johtaa. Naisella on hyvänen aika halutessaan muitakin rooleja ja pätemisen kanavia kuin äidin rooli!
Mielestäni kukaan ei ole asiantuntija kuin omien lastensa hoidossa jos siinäkään, mitään yleispätevää kasvatusneroa ei tule suurperheenkään äidistä. Ei ainakaan omasta äidistäni tullut enkä ole nähnyt muistakaan tulevan. Eikä minusta ensinkään. Jokainen lapsi on niin yksilö - niin yksilö.
Ajat kovasti ylevästi lasten parhauden asiaa, mutta....
äläpä kuitenkaan lähde miettimättä riistämään lapsilta ja tulevilta aikuisilta ehkä ainoaa positiivista kokemusta mitä heillä aikuisena muistoissa on: subjektiivinen päivähoito-oikeus voi olla pelastus monelle lapselle, jolla ei ole niin virikkeellistä tai sosiaalista vuorovaikusta tukevaa elämää kuin tarvitsisi. Eikä kukaan vanhempi jaksa olla joka hetki täydellinen ja hyvä esimerkki. Äiti voi olla joskus hyvin, hyvin väsynyt, kuten tiedät. Mitä useampia ja värikkäämpiä tukiverkon silmukoita on, sitä parempi. Lapsen on hyvä saada muutakin näkökulmaa elämäänsä kuin se, mitä hän kotona, monesti mustavalkoisilta ja jämähtäneiltä vanhemmilta - ja ahdistuneelta äidiltä saa. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla on kauaskantoiset seuraukset, ja jokaisella positiivista huomiota antavalla aikuiselta on suuri vaikutus itsetuntoon ja tuleviin ratkaisuihin. Siksi päiväkotitäti ja opettaja ovat osaltaan niin tärkeitä. Tämän kappaleen kirjoitin tutkijana empiiristen (haastattelu)aineistojen perusteella.
Alkoi nämä suurperhe-elämäkuvaukset kovasti järkyttää, kun näkee missä kurimuksessa ja pakkotahtisessa minuttiaikataulussa jotkut elävät. Ei työelämäkään ole noin hirveää, työtä 24h/vrk. Suuresta perheestä on joskus varmasti suuri ilo, mutta myös se näyttää olevan myös järkyttävä ja ahdistava ansa, kun asiat eivät etenekään vastoin ennakko-oletuksia carllarsson-kiiltokuvamaisen pullantuoksuisesti ja alkaa tulla parisuhdeongelmia ja muita vaikeuksia. Suurperhehän ei suojaa niiltä. Itsellä näitä ongelmia ei ole ollut, vaan vapaa-aikaa ja ennen kaikkea aikaa ajatella on ollut riittävästi yhden lapsen äitinä ainakin kahden vuoden vauva-ajan sumussa elämisen jälkeen, sumulta se ainakin jälkeen päin tuntui.
Tulee suurperheenkin äidille varmasti aikoja, jolloin tekee mieli toivottaa koko porukka hornan tuuttiin, vaikkei sitä itselle uskalla myöntääkään - itse kun tuli se perhe hankittua. Turvallisempaa kai on purkaa turhautumistaan täällä toisiin naisiin, joissa nähdään omien torjuttujen tunteiden ruumiillistumat. Suurempi vaikutus asioihin olisi, jos yrittäisi saada parannusta aikaan kotirintamalla, vaikka ei sitten ehkä enää olisikaan niin täydellinen ja hyvä äiti omissa ja muiden silmissä. Näin luulisin.
on kovin kateellinen Annettelle tämän elämänhallinnasta ja valinnoista.On ikävä,ettei kukaan ajoissa kertonnut hänelle,että vaikka opiskeleekin yliopistossa voi hankkia elämänkin.Tuntuu pahalle katsoa hänen raivoaan niitä kohtaan,joilla on asiat kunnossa ja kanttia vielä keskustellakin.Millainen ihminen määrittelee itsensä "Yhden lapsen akateemiseksi äidiksi?!" Ja vastaus:Sellainen,jonka koko elämä mahtuu noihin pariin surulliseen sanaan.
Ensimmäiseksi, onnittelut hienosta nimimerkistäsi ja tittelistäsi! Saanko kuitenkin sinutella akateemista äitiä?
Toiseksi, mitä sitten, jos olen niin sairaan hyvä äiti, että pikkulapset tykkää olla mieluiten minun kanssani? Ja kun minäkin tykkään lapsistani niin paljon? Onko silti pakko viedä lapset hoitoon siltä varalta, että tarhassa sattuisi olemaan vielä iloisempi täti kuin minä?
Kolmanneksi, miten ihmeessä tavoittelen täydellisyyttä? Kun olen luopunut ehkäisystä, olen tietoisesti valinnut elämäni keskipisteeksi lapset lähivuosien ajaksi. Minun mielestäni on vallan normaalia, että hoidan molemmat lapseni itse sen lyhyen ajan, mikä pienoisilla tuloillamme on mahdollista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttöhän se vasta yläluokkaista onkin: Minulla ei tule koskaan olemaan niin paljon rahaa, että voisin hoidattaa lapseni muualla silloin kuin itse olen sillä töin kotona. Jo on maailma mennyt vinksalleen, jos lasten hoitaminen kotonaolon aikana sekä heidän perustarpeistaan huolehtiminen on täydellisyyden tavoittelua!
Neljänneksi, kiitos kamalasti myös sinulle kiinnostuksestani elämää kohtaan. Minusta on kaunista, että kirjoitit vain minua ajatellen seitsemän kunnon kappaletta plus muutaman rivin. Helvetti, kun mieheltä ei tule koskaan noin pitkiä kirjallisia huomionosoituksia!
Kyllä minäkin katsoin hetken, että mikä helkkarin akateeminen äiti on tässä avannut ajatustensa aarreaitan. Täytyy kyllä sanoa, että varmasti suurin osa peruskouluäideistä ja keskitason ammattitutkinnon äideistä on tuhannesti fiksumpaa väkeä. Akateeminen äiti, hän oli toisaalta kyllä aika liikkis. :)
Oli kyllä hyvin kirjoitettu! Ja nyt Annette moittii tuolla nimimerkkiäsi, akateeminen kun olet. Hänhän ei itse ole koskaan tärkeillyt akateemisuudellaan. Ja hän on tosi nokkelan hauska kun kommentoi tuolla tähän kirjoitukseesi. Aika säälittävää minusta. Annette voisi lukea tuon kirjoituksesi uudestaan, minä olen kanssa huomannut, että hän jatkuvasti pohtii ja kyselee äitiyteen, parisuhteeseen ja elämään liittyviä asioita ja tekee asioista kamalan ongelman. Miksi ei voi vaan rennosti elää ja nauttia! Hän kun ei kommentoinut muuhun kun tuohon subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, ei muuhun....
Niin taas kävi, että meni ihmisten väliseksi taistoksi.
Asiatonta on lähteä henkilökohtaisuuksiin, silloin, kun mielipiteet eivät kohtaa.
No niin kuin sanoin, niin sinä keskityt nyt vaan tuohon päiväkotiasiaan. Mulle on ihan sama mitä mieltä ihmiset siitä on ja ihan sama ketä sinne lapsensa hoitoon vie. Jokaisella on omat syynsä ja juttunsa. Itse hoidan omani kotona kunnes töihin menen, mutta jos joku toisin tekee niin so what, ei ole multa pois!
Pointti oli minulla ja mielestäni myös akateemisella äidillä, että sinä satut kommentoimaan KAIKKEEN niin kritisoivasti ja teet KAIKESTA normaalielämään kuuluvista asioista ongelman. Ja jos joku muu elää eri tavalla niin kyllä sieltä tulee tekstiä takasin että!
Oli ongelmasi minun suhteeni mikä tahansa, niin minä jatkan keskustelua tavallani ja sanon suoraan, jos lapsia kohdellaan mielestäni epäreilusti. Muutoin ihmiset eläköön miten tykkäävät. Ehkä tapaamme, ehkä emme. Minä en tältä palstalta aio häipyä. Ensiavuksi voin sanoa, että kun noin paljon ärsyttää, niin hyppää minun nimimerkilläni kirjoitetut tekstit automaattisesti yli lukematta niitä. Hyvää syksyä!
Oma aika on töissä ollessa ;) Tai no onhan miulla kaksi menoa per viikko, pe aamuna salille klo 7.00 ja su iltana uimaan. Miehellä ei ole harrastuksia kodin ulkopuolella, mutta viettää aikaa autotallissa paljon, se on hänen henkireikä. Yhdessä käydään ehkä jokatoinen kuukausi jossain iltamenoissa. Yhteistä aikaa kahden kesken voisi olla enemmänkin. Viikolla aika menee töihin ja kodinhoitoon.
Sellaista se elämä on pienten lasten kanssa.. Aikaa ei riitä kaikkeen. Minusta elämänne/rytminne kuulostaa ihan järkevältä. Hyvä että lapsilla on sekä harrastuksia että sosiaalista elämää, kun tapaatte ystäviä. On myös hienoa että ulkoilette paljon! Ja hyvä myös että sinulla on omia harrastuksia. Pääseekö myös miehesi joskus kodin ulkopuolelle harrastamaan?
Ainoa mikä pisti silmääni, ja mistä pari muutakin jo mainitsi, oli lasten myöhäinen nukkumaanmenoaika. Voisiko päiväunien pituutta lyhentää ja siten aikaistaa iltaohjelmaa? Lapset nukkumaan klo 20 ja saatte olla illan miehen kanssa keskenänne. Oma 10v tyttäreni menee arki-iltaisin 20-21 nukkumaan ja herää n.6.45. Varmasti pienemmät lapset tarvitsisivat saman rytmin?
Tsemppiä ja aurinkoista syskyä teille : )
Moi! Muutkin ovat ehdotelleet tuota nukkumaanmenon aikaistamista. Yritämme nyt siirtää rytmiä aikaisemmaksi, ja kerron sitten lisää, jos se onnistuu. Yleensä meidän nuorempi lapsi on unilla jo ennen yhdeksää, mutta vanhempi saattaa kukkua sinne 21.30 asti. Molemmat nukkuvat pitkät päiväunet, nuorempi 3 h ja vanhempi 2 tai 2,5 h. Itselläni päiväuniaika kuluu lähinnä kotitöihin ja lehdenlukuun.
Mieheni käy kerran kuussa olemassa kokonaisen viikonlopun mökillä ja tämän lisäksi hänellä on työporukan sählyvuoro kerran viikossa. Olemme järjestäneet omat harrastuksemme siten, että toinen on automaattisesti tuolloin kotona lasten kanssa.
Yritin poistaa tuon Sadulle osoitetun viestin, koska siitä lähti näköjään aikamoinen paskasuma liikkeelle. Mutta nykyään eivät nuo allaolevat viestit poistu. Kiitos silti vielä Sadulle vinkistä, meidän vuoromme on päästä ulos lauantaina.
Olen iloinen puolestanne.
*hymy*