Olen lukenut näitä kirjoituksia lihavuudesta ja pannut merkille, että toiset ovat syyttäjiä ja toiset puolustajia. Lihavuus on ihan oikea ongelma, mutta lihavuuden hoidossa ei riitä ohjeeksi, että laihduta. Se on paljon muutakin kuin liian syömisen aiheuttama olotila. Voisi melkein ajatella että, jos lihavuus johtuisi pelkästään ylensyömisestä, se olisi helppo korjata. Siihen kuitenkin liittyy monella psyykkisiä tekijöitä, joka tekee asian vaikeaksi. Eikä pienin tekijä psyykkisen kuorman lisääjäksi ole kanssaihmisten arvostelut ja hyväksymättömyys. Voisiko tällä palstalla kokeilla vähän rakentavampaa lähestymistapaa? Ei syyllistämistä, vaan ymmärrystä toisiamme kohtaan. Se voisi auttaa enemmän kuin kielteinen suhtautuminen. Sitäpaitsi, nimimerkkien suojissa on helppo kirjoittaa mitä tahansa, jopa todella loukkaavia viestejä. Minäkään en uskalla käyttää omaa nimeä, mutta ehdotan kuitenkin ystävällisempää ja rakentavampaa kirjoittelua meidän kaikkien hyödyksi.
Positiivi
S:L
3266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuvitteleeko joku oikeasti saavansa apua kirjoituksista: "Tsemppiä vaan, tsemppiä kauheesti"? Lapsellista.
Negatiivisuusko sitten auttaa? Kannattaisi syventyä omiin tunteisiin, jos joku asia, tässä tapauksessa ylipaino, saa tällaisia kirjoituksia aikaan, joita täällä kirjoitetaan. Kannustaminen ja hyväksyminen vie elämässä ja ihmissuhteissa paljon pitemmälle kuin negatiivinen ja varsin epäasiallinen kohtelu. Kukapa meistä on niin täydellinen, että voi arvostella toisia? Sitä paitsi, ei kukaan kysy hyväksytkö vai et toisia. Muita ihmisiä on vain siedettävä. Ei ulkonäkö tai jonkin ominaisuus tee toisista parempia tai huonompia, ainoastaan erilaisia.
ei ole aina arvostelusta. Kun ihmiset kyselevät tällä palstalla painostaan onko ylipainoinen tai ei, niin parasta on siihen vastata rehellisesti vaikka se tekisi vähän kipeätäkin. Kannustaa voi vasta sitten jos toinen on lähtenyt tekeen töitä itsensä eteen, tarkoitus ei ole kai kannustaa syömiseen. En usko, että kukaan normaalijärkinen kuvittelesi olevansa täydellinen, eiköhän se ole paremminkin omaa kuvitelmaa. Olen kirjoittanut tälle palstalle 2-3 kertaa nimimerkillä (oikopolkuja ei ole) ja kirjoitin, että lihavat pettävät itseään aivan samalla tavalla kun minäkin silloin kun vielä ryyppäsin. Ihmisluontoon ilmeisesti kuuluu ns. helpomman tien etsiminen jota itseasiassa ei ole olemassakaan, vähän aikaa saattaa mennä paremmin, mutta ennenpitkää on umpikuja edessä. Laihtumiseen ei ole muuta tietä kuin syödä vähemmän kuin kuluttaa. Miksi sitten itse olen tällä palstalla kun kerran tiedän, ettei muuta keinoa ole? Uskon, että ainakin osittain hakemassa helpompaa keinoa laihdutukseen eli pettämässä itseäni taas jälleen kerran. Aloin helmikuun alusta syömään vähemmän kuin kulutan, lähtöpaino oli 85 kg ja ihannepainoni on 70 kg tai alle, olen harrastanut aina liikuntaa ja tarkoitus olisi pystyä juoksemaan taas 10 km suhteellisen kevyesti. Tänä aamuna vaaka näytti 78.5 kg eli hyvin on mennyt. Olen kokeillut näitä konsteja mitä olen täältä lukenut ja kaikki on epäonnistuneet. Kokeilin jopa Atkinsonia muutaman päivän, mutta aloin tuntea itseni pelleksi hössötykseni kanssa. Aion kirjoitella tänne aina silloin tällöin niin kauan kuin olen ihannepainossani, että miten menee ja sitten häivyn täältä "vittuilemasta".