Homma on näin, että olen ollut pitkään rakastunut erääseen ihmiseen, ja koska tämä on ollut yksipuolista ainoastaan, olen ollut onneton todella pitkään.
Ja nyt olen tavannut erään toisen ihmisen, ja voi olla että vihdoinkin tässä olisi mahdollisuus johonkin, ainakin hän tuntuu pitävän minusta (ensimmäinen kerta kun joku vilpittömästi tuntuu pitävän minusta). Itse en tiedä kuinka paljon hänestä pidän. Ajattelin että olen ihastunut, mutta en ole varma nyt. Jotenkin pelottaa aloittaa suoraan romantiikka-pohjalta, kuin kaveri-pohjalta. Tässä alkaa olla aika paljon paineita, mutten välttele häntä kuitenkaan vaikka pelottaa ja olo on stressaantunut, eli se on jo jotain.
Pelottava tilanne. Tuo ensirakkaus on ollut aina turvallinen tunnetila, huolimatta siitä miten tuskallista se on ollut. Vieläkin elättelen toivetta että hän kiinnostuisi. Typerää, tiedän. En tiedä kuinka moni tämän palstan ihmisistä on tavannut sellaisen ihmisen, joka on kuin se toinen puolikas. Hän on minun toinen puolikkaani, mutten häntä saanut.
Mutta toivoisin että tämä uusi tuttavuus voisi pelastaa minut, ja olla vielä enemmän se oikea minulle. Ja samalla minua pelottaa todella paljon edes yrittää suhdetta hänen kanssaan. Ja pelottaa etten tai ettei hän sittenkään ole niin kiinnostunut, ja tästä tuleekin pelkkää sotkua. En tiedä miten saisin sovittua hänen kanssaan, että jos hän on kiinnostunut, jos voisimme aloittaa hitaasti kaveri-pohjalta.
Ja nyt olen tavannut erään toisen ihmisen, ja voi olla että vihdoinkin tässä olisi mahdollisuus johonkin, ainakin hän tuntuu pitävän minusta (ensimmäinen kerta kun joku vilpittömästi tuntuu pitävän minusta). Itse en tiedä kuinka paljon hänestä pidän. Ajattelin että olen ihastunut, mutta en ole varma nyt. Jotenkin pelottaa aloittaa suoraan romantiikka-pohjalta, kuin kaveri-pohjalta. Tässä alkaa olla aika paljon paineita, mutten välttele häntä kuitenkaan vaikka pelottaa ja olo on stressaantunut, eli se on jo jotain.
Pelottava tilanne. Tuo ensirakkaus on ollut aina turvallinen tunnetila, huolimatta siitä miten tuskallista se on ollut. Vieläkin elättelen toivetta että hän kiinnostuisi. Typerää, tiedän. En tiedä kuinka moni tämän palstan ihmisistä on tavannut sellaisen ihmisen, joka on kuin se toinen puolikas. Hän on minun toinen puolikkaani, mutten häntä saanut.
Mutta toivoisin että tämä uusi tuttavuus voisi pelastaa minut, ja olla vielä enemmän se oikea minulle. Ja samalla minua pelottaa todella paljon edes yrittää suhdetta hänen kanssaan. Ja pelottaa etten tai ettei hän sittenkään ole niin kiinnostunut, ja tästä tuleekin pelkkää sotkua. En tiedä miten saisin sovittua hänen kanssaan, että jos hän on kiinnostunut, jos voisimme aloittaa hitaasti kaveri-pohjalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
asioita, joista olet 100%:sen varma? Harvoin. Mikset siis kokeilisi vähänkaikkea?
viisasta aloittaa, ja katsoa rauhassa mihin suuntaan homma lähtee menemään.
Olet vielä ensimmäisen rakkautesi pauloissa, ja muutenkaan ei pidä koskaan tiristää ja teeskennellä sen enempää tunteita kuin mitä oikeasti on, ja mitä luonnostaan syntyy.
Kaveripohjalta aloittaessa opit myös tuntemaan tuon ihmisen rauhassa ilman stressiä.
Yritän jotenkin saada sanottua hänelle, että kaveri-pohjalta olisi turvallisempi aloittaa. Tässä alkaa pelko-tila kasvaa. Vähän kuin olisin selkä seinää vasten. Pelkään että hän tuntee minua kohtaan voimakkaammin kuin mitä minä häntä kohtaan. Jotenkin tuntuu siltä etten vain osaa tehdä ketään onnelliseksi, ja tässä voi vielä käydä todella huonosti.
Tällä hetkellä olo on niin onneton, etten tiedä mitä tekisin. Ei ole ketään kenelle tästä puhuisin, jotta saisin jotain mielenrauhaa. Hetken sain hengähtää sydämenkivuilta kun tapasin hänet ja siinä oli jotain alkuhuumaa, mutta nyt taas entistä raskaampana käy ajatukset.
http://www.youtube.com/watch?v=USbg_pd7VUQ&feature=related
elämä on...
Onko tilanne todella se, että olet edelleen toivottaman ihastunut tähän saavuttamattomaan henkilöön, etkä ole varma oletko ihastunut tähän uuteen naiseen? Pidät tätä uutta tyttöä mukana vain siksi, että hän nyt sattuu välittämään sinusta, etkä siksi, että itse olet myös hommassa mukana ihan koko sydämestäsi. Jos et ole varma oletko ihastunut, et todellakaan ole eikä se siitä muuksi muutu. Ihan suoraanhan tämän nyt voi tästä päätellä, että jos tämän uuden kanssa nyt aiot ryhtyä säätämään, niin se on vain tyytymistä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Älä jää odottelemaan ihmistä, jota et voi saavuttaa, mutta älä myöskään tyydy vähemmän hyvään. Vielä joku päivä tulee joku, joka ei ole toissijainen vaihtoehto, vaan valitset hänet yli sen saavuttamattoman henkilön. Jos nyt tyydyt ihmiseen vain, koska hän on saatavilla ja sattumoisin sinuun ihastunut, tulee elämästäsi onnetonta eläessäni ihmisen kanssa, joka ei ole selkeästikään se todella kenet haluat. Ei ole reilua myöskään uudelle naiselle, eikö hänenkin tulisi saada jakaa elämänsä miehen kanssa, jolla on aitoja, jakamattomia tunteita häntä kohtaan? Jatka vaan odottelua, vielä tulee ihminen, johon ihastut aidosti ja joka saa sinut unohtamaan neiti saavuttamattoman, tämä uusi nainen se ei ilmiselvästi ole.
Täsmälleen samaa mieltä! Jos ryhdyt tämän kakkosvaihtoehdon kanssa suhteeseen, on yritys tuhoontuomittu. Se ei tule kestämään.