Puiston penkki

Kokeilin tänään löytää juttuseuraa puistossa. Ja nimenomaan samaa sukupuolta olevista eli miehistä, kyse ei siis ollut seurustelu- tai seksikumppanin etsimisestä.

Itse olin syönyt pizzan ja juonut samalla yhden oluen. Kofeiiniton päivä.

Ensimmäinen mies oli jo aika kännissä. Toivotin hyvää iltaa ja keskustelu oli muuten "mikä meininki; paljonko kello on; pitääkin tästä lähteä". Hän sitten sanoi jotain viereisellä penkillä (!) istuvalle tyypille ja he lähtivät hoippumaan keskustammaksi.

Toinen oli vanhempi mies, toivotin jälleen hyvää iltaa. Hän ensin tuijotti vain, sitten kysyin mitä kuuluu, johon hän että kuka sinä olet. Kerroin sitten etu- ja sukunimeni. (Hänen nimestään minulla ei vieläkään ole mitään tietoa.) Istuuduin sitten, ja hän kysyi, olenko rahan puutteessa. Sanoin etten, enkä myöskään tupakan. Totesin että yksinäisyys vaivaa. Sitten keskustelimme pari minuuttia alkoholin ja tupakan hyvistä ja huonoista haittapuolista. Tämän jälkeen mies ilmoitti lähtevänsä kotia kohti, ja sanoimme heit.

Sosiaalinen verkostoni ei tänä iltana merkittävästi karttunut, mutta äänihuulet saivat huomattavasti enemmän liikuntaa kuin pelkästä kaupassa ja pizzeriassa käynnistä.
8505
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Miehenä jos teet tuota niin

a.) sinua luullaan homoksi (yleisin vaihtoehto) tai
b.) Pummiksi

Kannattaisi kokeilla "naisiin" samaa konstia... Voisi tapahtuakin jotakin... (ainakin olisi pienet mahdollisuudet siihen).

Äänestä

Oli mukava lukea viestisi. Itsekin olen miettinyt ihmisten lähestymistä ja sosiaalisten taitojen kartuttamista sitä kautta. Vaatii rohkeutta mennä juttelemaan ihmisille.

Joskus vain arveluttaa, tulkitaanko vaikkapa julkisella paikalla puheille tuleminen pummaamis- tai iskuyritykseksi... Ehkä Suomessa ihmisillä on tiukempi henkilökohtainen reviiri kuin vaikkapa Keski- tai Etelä-Euroopassa, missä vieraitakin ihmisiä voidaan tervehtiä ja keskustella heidän kanssaan vaikkapa kaupassa tai muualla julkisilla paikoilla. Small talkin ja yleensä sosiaalisen minän alue on monissa muissa maissa laajempi kuin Suomessa. Näyttää, että tässä maassa elämäntapa on muuttunut monella tapaa "yksityisemmäksi" vuosien mittaan. Naapureitakaan ei välttämättä tunneta tai tervehditä. Mentaliteetti "jokainen hoitakoon omat asiansa" leviää...

Viestisi kuitenkin kannustaa ajattelemaan, että puhuminen silti kannattaa. Ellei saa kavereita tai tuttavia, niin ainakin kokemusta tässä - ainakin itselleni - vaikeassa puhumisen taidossa. Ehkäpä joku päivä siinä kehittyykin ja joskus tulee vastaan joku, josta kehkeytyy vaikkapa kaveri. Eräs yksinäisyydestä vastikään kirjan kirjoittanut ihminen sanoi, että oikeitten ihmisten tapaaminenkin voi olla sattumasta kiinni - jos vaikkapa jää vielä viideksi minuutiksi johonkin paikkaan, josta ajatteli jo poistuvansa, niin joku mukava ihminen voikin tulla vastaan... You never know. Eli sitkeyttä peliin...

Äänestä
  • Silent Ear - mikähän se kirja oli nimeltään, jonka olet lukenut?

    Äänestä

  • Lukupiiri kirjoitti:

    Silent Ear - mikähän se kirja oli nimeltään, jonka olet lukenut?

    Kirja on Vesa Nevalainen: Yksinäisyys (Edita 2009). Tuo mainitsemani sitaatti oli Käsi kädessä -lehden haastattelusta.

    Äänestä

  • Silent Ear kirjoitti:

    Kirja on Vesa Nevalainen: Yksinäisyys (Edita 2009). Tuo mainitsemani sitaatti oli Käsi kädessä -lehden haastattelusta.

    Tuos Nevalaisen Veskun knigajassa sivul 59 on mainio esimerkkikuvaus naisettomasta nuoresta miehestä. Tuloksetta poika hakee tanssiravintoloista ja päättää että olkoon naiset, kun sellaista on niin vaikea löytää. Pian hän tutustuukin samas talossa asuvaan neitoon rappukäytävässä.

    Mulla itelläkin on hieman välillä tuollaisia toiveita. Tässä on näkynytkin mukavan oloisia neitoja aina välillä. Ai niin, kaikki kiinnostavat naiset ovat AINA varattuja! Aivan unohdin. Siispä se siitä, ja takaisin lukemaan...

    Äänestä

Ihana puistonpenkki eksperimentti!
Ruotsinkieliset ovat puheliaampia. Jos menisit johonkin ruotsinkieliseen paikkaan puistonpenkille itsemaan, saattaisit saada enemmän juttukavereita.

Lycka till!

Äänestä

Millainen risteymä on "harjuskarppi"? Viihtyykö se harjuksen tavoin koskissa, ottaako perhoon?

Tuo tekemäsi puistonpenkkikoe on kyllä hyvä veto! Ja miten normaaliahan tuollaisen pitäisikin olla! Olemmehan samanlaisia ihmisiä keskenämme, samasta aineesta koostuvia, hieman erilaisessa paketissa vain. Ajattele, jopa puhumamme kieli on mahdollisesti sama.

Minun on helpoin aloittaa juttelu vanhemman ihmisen kanssa. Olenkin löytänyt monia uusia kavereita penkkitutustumisen kautta. Heitä yhdistää ikä, joka on 60-90 v. Olin kerran pannut merkille erään aina yksin istuvan nuoren naisen. Kerran rohkaistuin ja kysyin, voinko istua hetkeksi seuraan. Hän taisi säikähtää, kun tokaisi: "Ihan sama!". Rupattelimme jonkin aikaa.

Äänestä

>> Näyttää, että tässä maassa elämäntapa on muuttunut monella tapaa "yksityisemmäksi" vuosien mittaan. > Ehkä Suomessa ihmisillä on tiukempi henkilökohtainen reviiri kuin vaikkapa Keski- tai Etelä-Euroopassa, missä vieraitakin ihmisiä voidaan tervehtiä ja keskustella heidän kanssaan vaikkapa kaupassa tai muualla julkisilla paikoilla. Small talkin ja yleensä sosiaalisen minän alue on monissa muissa maissa laajempi kuin Suomessa. > Ruotsinkieliset ovat puheliaampia. Jos menisit johonkin ruotsinkieliseen paikkaan puistonpenkille itsemaan, saattaisit saada enemmän juttukavereita. > Ja miten normaaliahan tuollaisen pitäisikin olla! > Millainen risteymä on "harjuskarppi"?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Harjuskarppi kirjoitti:

Kokeilin tänään löytää juttuseuraa puistossa. Ja nimenomaan samaa sukupuolta olevista eli miehistä, kyse ei siis ollut seurustelu- tai seksikumppanin etsimisestä.

Itse olin syönyt pizzan ja juonut samalla yhden oluen. Kofeiiniton päivä.

Ensimmäinen mies oli jo aika kännissä. Toivotin hyvää iltaa ja keskustelu oli muuten "mikä meininki; paljonko kello on; pitääkin tästä lähteä". Hän sitten sanoi jotain viereisellä penkillä (!) istuvalle tyypille ja he lähtivät hoippumaan keskustammaksi.

Toinen oli vanhempi mies, toivotin jälleen hyvää iltaa. Hän ensin tuijotti vain, sitten kysyin mitä kuuluu, johon hän että kuka sinä olet. Kerroin sitten etu- ja sukunimeni. (Hänen nimestään minulla ei vieläkään ole mitään tietoa.) Istuuduin sitten, ja hän kysyi, olenko rahan puutteessa. Sanoin etten, enkä myöskään tupakan. Totesin että yksinäisyys vaivaa. Sitten keskustelimme pari minuuttia alkoholin ja tupakan hyvistä ja huonoista haittapuolista. Tämän jälkeen mies ilmoitti lähtevänsä kotia kohti, ja sanoimme heit.

Sosiaalinen verkostoni ei tänä iltana merkittävästi karttunut, mutta äänihuulet saivat huomattavasti enemmän liikuntaa kuin pelkästä kaupassa ja pizzeriassa käynnistä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu