Eli jälleen 2.4.1990 syntynyt kiiminkiläinen nuorimies arvostelukierroksella.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Heippa! Kyllä olikin jo ikävä sinua kun et käynyt pitkään aikaan ja mietin mitä sinulle kuuluu. Hyvä kun olet "kehissä" taas.
Jälleen hieman neuvoton olo, kun ei ole ketään vakiomiehenä kommentoimassa työtäni. Vaikka olen hankkinut noin kuusi eri kommentoijaa lukemaan koko teoksen, kenenkään aika ei riitä loputtomiin vain tämän kanssa jatustellen. Silti... on vain niin neuvotonta...
olet ilmeisesti useammalta suunnalta saanut neuvon kirjoittaa jotain lyhyempää. se on vihje, että pitkänpitkä romaanisi kannattaisi tällä hetkellä laittaa lepäämään. ole kärsivällinen ja järkevä. jos käsikirjoitus sai kustantajalta punaista valoa etkä tiedä miten sitä kehittäisit, jätä se lepäämään ja harjoita välillä proosataitojasi novelleilla. romaanisi ei katoa mihinkään mutta muutaman vuoen kuluttua katsot sitä uusin silmin. olet niin nuori että sinulla on aikaa antaa asioiden kypsyä.
Et poikkea monesta muustakaan neuvojasta, sillä monet kehottavat samaa. Mutta ongelma on juuri se, että romaanini on juuri niin kovin pitkään ollut melkoisella rokulilla, ja tietä ulos tästä tyhjiöstä ei tunnu löytyvän kuin muiden avulla.
tarkoitan että ihan muutamaksi vuodeksi jonnekin laatikkoon muhimaan; katsomatta, koskematta, miettimättä. ja sillä välin uutta putkeen, pieniä tarinoita, runoja tai vastaavaa. kirjoittamisen opiskelu esim. etäopiston (onko kansanvalistusseuralla?) kautta antaisi raamit kirjoittamisen harjoittamiselle.
Lähes puoli vuotta taas on ollut melko rokulilla, mutta vuosiksi en aio sitä jättää, vaan tarkoitus olisi juuri saada se hoidettua jotensakin kuntoon näinä aikoina, sillä jotenkin se olisi saatava ruotuun. Sitä paitsi, vaikka kaikki tällainen tehdään vain ja ainoastaan silloin, kun ollaan kehityksen yms. vaikutuksesta ja sen kautta saavutettu sellainen yleiskunto kirjoittamisessa, ja että tällainen voi vaatia vielä vuosikymmeniä, olen silti halukas kokeilemaan, josko se jo tässä vaiheessa voisi tuottaa jotain hedelmää, vaikka voin olla väärässäkin. Vaikka kuinka aina jaksan esittää "vaatimatonta", jokainen hyvä kommentti antaa silti edelleen hyvänlaista sapiskaa itserakkaudelleni, ja toiveilleni nousta kirjailijaksi jo nuorena. Voin olla väärässäkin, ja tunnen kyllä jo siitä kalmankarhean kalkin makua...
täytyy osata löytää tasapaino päättäväisen yrittämisen ja järkevän periksiantamisen välillä. että tunnistaa milloin on aika tehdä kumpaa.
pettymyksensietokyky. että osaa vähän aikaa makustella kalkkia, mutta kokoaa sitten kupeensa ja jatkaa toisella tapaa.
kirjoittaa osaat ja fiksu olet, eikä tämän ensimmäisen romaanin lepäämäään laittaminen merkitsisi maailmanloppua, vaan uuden alkua :)
Tiedetään, tiedetään. Mutta kokeillaan ja tunnustellaan nyt vielä kepillä jäätä, josko tuosta pääsisi kulkemaan nyt taas eteenpäin, ettei käy kuten romaanini päähenkilölle (so. - humpsis...).
On tuossa yläpuolella olevat poistetut viestit. Ne jaksaa juuri ja juuri katsoa. Joten...paljon pitää kiiminkijoessa virrata vettä, ennen kuin voit kirjailijan ammatista uneksia.
yurin aloitukset houkuttelevat sinut avaamaan ketjun joten ehkä asia ei ole noin yksinkertainen kuin annat ymmärtää.
Hän on oikeassa. Pitkään saa Kiiminkijoki virrata, mutta kiiminkiläinen tietää, että sen virta käy melko hissukseen, ja samoin kuuluu minunkin kulkea tällä tielläni.
Haudon päässäni jatkuvasti ajatusta käydä lainaamassa Kiimingin Jäälin kunnankirjastosta muutaman kotimaisen kirjailijan esikoiset mallia antamaan, esim. Pulkkisen "Raja" (jälleen kerran), sekä A-L Härkösen "Häräntappoaseen"... Onko muita, joita suositella?
Hei Yur, mikä kirjoituksessa tökkii?
Se, etten ole pitkiin aikoihin osannut paneutua, ja sitä kautta tuntuma ja ajatukset ja muut eivät pysty inspiraation vaikutuksesta toteutumaan. Tähän yleisin apu on kritiikki ja keskustelu, mutta kaikki kommentoijaani, ts. neljä opettajaani Juupeli ja Toho lienevät niin kiireisiä omassa elämässään, etteivät ole ehtineet lähetellä mitään kuulumisia lähes puoleen vuoteen - ts. yhtä pitkään aikaan, kuin teos on ollut kuivilla. Tämän takia etsinkin palstalta kritiikkiä, mutta suurin osa tuntuu jo niin kyllästyneen minuun, etteivät keskustelut asioistani tunnu oikein nekään kantavan hedelmää.
Tiedätkö, minun neuvoni on, että älä muuttele tekstiäsi liikaa. Tulee jumi kun muokkaa ja muokkaa, eikä lopulta olekaan tytyväinen enää mitenkään päin. Tekstiä ei kannata kuitenkaan tiivistää liikaa, jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa. Minä uskon, että sinun tarinasi on jo valmis kun vain uskallat sen nyt lähettää jonnekin =)
Ohops, olitkin jo ehtinyt vastata väliin...silti sanon, että tarinasi on varmasti hyvä! Nuo tiivistys neuvot... ne eivät välttämättä ole ihan parhaimpia...älä muuta liikaa tyyliäsi. Kustantaja kyllä huomaa rönsyjenkin takaa, että sinussa on ainesta.
Suurin osa teoksesta on edelleen huonommassa kunnossa kuin tuo yksikin kappale tuolla, ja se on aiheellista korjata, sillä onhan se jo nähty, ettei se kelpaa kustantajalle.
Hmmmm, sitten täytyy korjata. Kannattaa lähettää moneen kustantamoon.
Minä olen kyllä huono neuvomaan, koska itse olen tällä hetkellä jumissa oman kirjoitukseni kanssa, ja pahassa sellaisessa.
Kuten on tarkoituskin. Tällä hetkellä odotan vastausta Gummerukselta myös runokokoelmastani, vaikken uskokaan sen tason olevan tarpeeksi julkaisuun. Nyttemmin olen kyllä Tabermannin innoituksesta löytänyt paremman runosuonen, josta esimerkkinä Runot-palstalla on yksi tanka-runo.
Onnea myös omaan kirjoitukseesi.
Kiitoksia vain. Kävinkin lukemassa Tanka-runosi. =) Minun aiempi tekele on myös Gummeruksella.
Japani ja kaikki japanilainen on kyllä antanut minulle henkilökohtaisesti niin paljon, että pitäisi kumartaa jokaisen japanilaisen edessä - sillä heidän runokaavansa on antanut pientä opastusta runojeni syntyyn.
Noniin, nyt ovat 20 runoa valmiina lähetettäviksi. En usko siitä mitään sen kummempaa tulevan, kuten ei monissa muissakaan yhteyksissä, mutta kokeilla voi aina.
Nyt kun selvisi, mikä on "lyhytproosa", voinee liittyä myös Erkon kilpailuun.
Eli onko kellään ehdottaa joitain huomattavien kirjailijoiden esikoisteoksia luettaviksi?
Omat "ehdottomani" ovat:
- R. Pulkkinen "Raja"
- Väinö Linna "Päämäärä"
- Anna-Leena Härkönen "Häräntappoase"
Onko palstalla vielä ketään, joka ryhtyisi kanssani kirjalliseen keskusteluun? Tämä vain siksi, ettei elämääni kuulu muutakaan mahdollisuutta keskustella näistä asioista, ts. olen yksinäinen ja siksi romaanityönikin suhteen melko innottomuuteen kuihtunut.
monilla menossa se kansainvälinen romaaninkirjoituskuukausi josta on puhuttu kirjoittajatreffeillä. eihän täällä usein antauduta keskusteluun vaan älähdellään yksittäisiä mielipiteitä, ellei sitten rotiudu rrrrriiidaksi jolloin kyllä argumentteja sinkoilee niin ettei sekaan mahdu. ex-herlokki voisi hieman rupatella kanssasi, hän kun on tiedettävästi saanut monta kirjaa kasaan ja varmaan tietää miten kuihtunut innostus käännetään puuhakkuudeksi. jos nyt sitten arvoisat palstalaiset malttaisivat olla alkamatta tittuilla heti kun herlokki jotakin sanoo :/
Mr. Ex-Holmesin kanssa minullakin meni pahasti tikut ristiin, kun muinoin uskalsin puolustaa palstamme Sheriffiä toisten ylettömältä napinalta, ja nolosti itseni nolostin, kun mr. Holmes sai käännettyä kaikki napit minun häviökseni. Ja totta, monet ovat sanoneet jo, ettei tässä liiemmälti "keskustella" kuin siinä tapauksessa, kun menee riidoiksi. Mutta silti kaipaisi edes jotain kunnon keskustelua minullekin niin tärkeistä ja rakkaista asioista.
Mitä hiljaisempi palsta, sitä ahdistavampaa sellaisille, joilla ei ole muuta elämää.
Heitit alkuunsa niin pahan, että mitähän tuohon voisi sanoa? Hmmm. Se on kait niin henkilökohtaista, miten pysähtynyt kone työnnetään uudelleen vauhtiin? Itselläkin oli lähes vuoden tauko kirjoittamisessa. Tekosyitä olla kirjoittamatta riitti. Sitten taas huomasin, etten osaa olla kirjoittamatta. Itse kun keskityn omakustanteisiin, niin yksi tapa millä saan uuden potkun, on kuvankäsittelyohjelmalla kansien tekeminen. Siitä aina lähtee kirjoitusinnostus, kun aikansa tekee kansikuvaa kirjaan. Myös blogin pitäminen voisi olla yksi hyvä keino pysyä kirjoittamisen ääressä. Kun hetkeksi lopettaa, on tosiaan vaikeaa aloittaa uudestaan, varsinkin jos joutuu lukemaan kirjoittamansa (pitkä tauko). Parhaiten kirjoituksia tuli silloin, kun tällä palstalla kura lensi. Se toimi minulla hyvin, ja Juupeli käytti samaa moottoria. Aktiivinen väittely saa ilmeisesti jonkin pääkopassa niksahtamaan ja luomaan jotain, en tiedä.
© Sherskan haamu
Heitit alkuunsa niin pahan, että mitähän tuohon voisi sanoa? Hmmm. Se on kait niin henkilökohtaista, miten pysähtynyt kone työnnetään uudelleen vauhtiin? Itselläkin oli lähes vuoden tauko kirjoittamisessa. Tekosyitä olla kirjoittamatta riitti. Sitten taas huomasin, etten osaa olla kirjoittamatta. Itse kun keskityn omakustanteisiin, niin yksi tapa millä saan uuden potkun, on kuvankäsittelyohjelmalla kansien tekeminen. Siitä aina lähtee kirjoitusinnostus, kun aikansa tekee kansikuvaa kirjaan. Myös blogin pitäminen voisi olla yksi hyvä keino pysyä kirjoittamisen ääressä. Kun hetkeksi lopettaa, on tosiaan vaikeaa aloittaa uudestaan, varsinkin jos joutuu lukemaan kirjoittamansa (pitkä tauko). Parhaiten kirjoituksia tuli silloin, kun tällä palstalla kura lensi. Se toimi minulla hyvin, ja Juupeli käytti samaa moottoria. Aktiivinen väittely saa ilmeisesti jonkin pääkopassa niksahtamaan ja luomaan jotain, en tiedä.
© Sherskan haamu
Hitto kun ensin ei tekstiä näy ja sitten kahteen kertaan, no kertaus on opintojen...
Onko täällä oikeasti riidelty? En minä ainakaan. Omia näkemyksiä huumoriheitoilla j.n.e Joskus tietysti nekin voi mennä yli, mutta kun luovista ihmisistä kyse. Keskusteluhan on sitä, että mielipiteet voi pysyä erilaisina keskustelun jälkeen ja se usein tulkitaan riidaksi? Jos toinen luopuu mielipiteistään, se ei ole keskustelua, se on sanelua. Pitääkö keskustelussa ylipäänsäkään päästä yhteisymmärrykseen? En näe miksi pitäisi. Muistetaan että täällä useat vilkkaimmin keskustelleet ovat myös julkaisseet, kukin tavallaan. Joten siitä voimme jotain päätellä. Kateuttahan tämä palsta on tulvillaan, Mutta tuskin täällä on elinikäisiä kaunoja tullut, ainakaan oikeasti kirjoittavien kesken. Joten kun sinäkin yurri saat jotain julkaistua, niin tietysti pyydän omaa kirjastoani hankkimaan sen kokoelmiinsa.
© Sherskan haamu
x-sherlokki on eräs osaaottavimpia palstalaisia ollessaan hyvällä tuulella mutta provosoituessaan siltä kyllä tulee tekstiä... noin niinkuin muutenkin kuin proosatekstiä :D
minä muistan jonkun taannoisen kiistan, jossa joku huomautti x:lle että sinä olet vielä nuori mies ja sen jälkeen ääni muuttui kellossa. voin muistaa väärin mutta tämmönen mielikuva mulle jäi. minä tykkään x:stä lievästä räähkämäisyydestä huolimatta koska sillä on mielipiteitä joita paukuttelemalla usein sähköistää palstan normaalista lobotatiivisesta olotilasta joksikin muuksi. x taisi viime jouluna olla ainut joka vaivautui toivottaan palstalaisille hyvää joulua. joo, ei ole välttämätöntä, mutta minusta yksi tämän palstan em. olotilan syy on, että täällä ollaan niin persoonattomia, niin persoonattomia. kirjailijanalkujen jos kenen pitäisi tietää, ettei pelkillä ilmassa leijuvilla repliikeillä tehdä kiinnostavaa proosaa, vaan pitää olla kiinnostavat henkilöt!
EIKÄ NYT TARTTE X:N TÄSTÄ KEHUSTA PROVOSOITUA PUOLEEN EIKÄ TOISEEN.
"Pitääkö keskustelussa ylipäänsäkään päästä yhteisymmärrykseen? En näe miksi pitäisi."
Ei tietenkään välttämättä, sillä jokaisella on oikeus mielipiteeseen, vaikka joissakin asioissa piilisikin joillekin tietyille asioille se-yksi-ja-ainoa totuus. Mutta se, miksi mieluummin kannatan yhteisymmärrystä ja inhoan epäsopua, on juuri se, mitä epäsopu voi aiheuttaa - se on terävähampainen kuin hain kita. Se voi kylvää epäsopua ja inhoa, jopa vihaa kiistelijöiden keskuuteen, joten on ihan ymmärrettävää, vai mitä?
Pulkkisen "Rajan" hankkiminen kannatti jälleen! Nyt olen taas löytänyt tieni hänen esikuvansa kautta omiin vanhoihin ajatuksiini ja suunnitelmiini esikoistani koskien.
Mutta toisaalta taas näen jatkuvasti, kuinka paljon puuttuu minusta ja esikoisestani, voidakseni päästä lähellekään samaa tasoa, jolla "Rajan" kirjoittaja seisoo.
Eilen lähetin sähköpaketit Gummerukselle ja Teokselle.
peukut pystyyn yurin puolesta :)
Kiitos tästäkin. Toivotaan nyt vain, että se lopultakin tärppäisi.
Viime aikoina ovat suuren avun antaneet seur. teokset:
1. R. Pulkkisen "Raja"
2. V. Huovisen "Konsta Pylkkänen etsii kortteeria"
3. V. Linnan "Päämäärä"
4. M. Rimmisen "Pussikaljaromaani"
5. V. Linnan "Sotaromaani"
Kadehdin yhä enemmän Pulkkista, Rimmistä, ja nyt myös kotiseutujeni uutta runosuonta, Miki Liukkosta. Kuinka heidän nerouttaan ylistellään, kun itse en saa esikoistani senvertaa, että sitä voitaisiin julkaista.
Runoutta en yksinkertaisesti ymmärrä, ja siksi en voi senkään vertaa yrittää siinä lajissa, jossa Meirän Miki on oma mestariutensa.
Voi voi...
Onhan se hyvin inhimillistä, kateus, mutta kirjailijantyön kannalta latistava energia. Jokainen kirjailija tulee omaksi itsekseen, sellaiseksi mikä häntä kiinnostaa kirjoittamisessa ja miten hän aiheitaan tutkii, niistä kirjoittaa. Miksi niitä kadehtia?
Kaikkien kirjailijoiden kehittymisessä on samanlaisia vaiheita, sinä tässä ja he tuolla muualla. Lahjakkuus on asia, jota pitää oikealla tavalla ruokkia ja kehittää. Oletko löytänyt omasi? Ehkä et vielä, voiko toki olla, ettet koskaan. Tulee muita asioita, jotka menevät kirjoittamisen edelle: korkeakoulun loppututkinto, työmaailma, jatkotutkimukset, politiikka, vapaaehtoistyö, perheongelmat, lasten sairastelut, talon laajennus- ja remontointi...
On jostakin tehtävä uhrauksia jos haluaa panostaa kirjoittamiseen. Miksi siis kadehtia? Pointti on tässä: fokusta erottamaan oleellinen epäoleellisesta.
Toki mainitsemasi kirjailijat ovat lahjakkaita, mutta kadehtimiseen ottaisin ehkä enemmän klassisia venäläisiä mestareita tai eurooppalaisia suuruuksia Günther Grassista Italo Calvinoon... mutta toisaalta... miksi tuhlata siihenkään aikaa? Oleellista on fokustaa oleelliseen, siihen mihin uskoo ja sitten vain kirjoittaa. Flaubert totesi: tuotanto on kaikki, ihminen ei ole mitään. Jos ymmärtää G.F.:n pointin, on ymmärtänyt paljon kirjailijan työstä, Yuri.
Kadehdin heitä siksi, että he ovat saavuttaneet unelmansa, ei siinä muuten mitään.
Laita perseesi peliin niin kyllä julkaistaan!
Jokainen toteuttaa ne unelmat, jotka kykenee toteuttamaan.