Jos koira joutuu olemaan kotona yksin jonkin aikaa, niin viityykö se sen ajan paremmin ulko- vai sisätiloissa?
Kummassa viihtyy paremmin?
miiäää``
5137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
riippuu koirasta ja lähinnä sen totuttamisesta ulkotarhaan. Itse sanoisin että hienoa jos koira voi olla myös välillä ulkonakin mikäli ilma hyvä, koppi hyvä, tarha hyvä ja turkki normaali suojaava. (Joillakin koirilla turkki ei sovellu vetoiseen sadeilmaan ja pakkaseen tai aurinkoon ja jotkut rodut esim huskyt viihtyy hyvin kovillakin pakkasilla eli pitoa on ajateltava hiukan rotunsa mukaan)
siellä sillä on enemmän seurattavaa kuin sisällä. Toki normaali seurustelu ja lenkit on silti hyvä tehdä. :)
Liikunnasta ja seurasta koiralle tulemme huolehtimaan kyllä. Mutta meidän koira on vasta 9-viikkoinen bretoni. Eli se ei ole vielä pitkään aikaan mikään ulkokoira, eikä sitä vielä voida kotiin yksin jättääkään muutamaa minuuttia pidemmäksi aikaa. Mutta kun tulevaisuudessa siitä kasvaa aikuinen koira ja ehkä joutuu väliin olemaan jokusen tunnin kotona yksinään, niin ajattelimme ottaa asiasta selkoa tässä jo entuudestaan. Eli kun olemme poissa kotoa ja koira jäisi yksinään pariksi tunniksi, niin onkohan parempi paikka koiralle yksinoloon sisätilat vaiko ulkotarha... Se nyt mietityttää tässä >>etukäteen>>, kuten kaikki muutkin koiran hoitoon liittyvät seikat tulevaisuudesta. Ensimmäinen koiramme näet kyseessä.
kyllä minä opettaisin myös tarhaankin pikkuhiljalleen pieniä aikoja kerralla (tarhan kannattaa tehdä houkuttelevaksi lelujen ja etsittävien namujen avulla ja pari tuntia aikuisena on lyhytaika siellä. Toki silti on hyvä opettaa olemaan yksin myös sisälle joten voi vaihdella tilanteen mukaan ja jos joskus olosuhteet muuttuu. Kovilla pakkasilla en bretonia ulkona pitäisi...mutta muulloin kyllä ja koppi on hyvä olla kunnollinen ja helposti puhdistettava.
Eli itse olen sitä mieltä että enemmän elämänlaatua olla ulkona puuhailemassa kuin sisällä nukkumassa. Ja kun omistaja kotosalla voi koiran kanssa puuhailla ja seurustella :)
toki tarhan on oltava turvallinen turvallisella alueella valvottuna siten ettei ulkopuoliset pääse härnäämään koiraa..nykyaikana kun mihin kään ei voi luottaa. :(
Olisiko hyvä hankkia koiralle toinen kaveriksi, jos se joutuu olemaan vaikka 4 tuntia joskus kotona yksikseen? Liikunnasta ja muusta elätyksestä saisimme pidettyä huolta kahdellekin koiralle ja ne seuraa yoisillensa. Vai onko parempi vain yksi koira tässä tilanteessa? Meitä on kyllä kaksi ihmistä, joten molemmilla olisi monessa tilanteessa ikään kuin oma koira kummallakin. Jälkeä ja agilitya olemme suunnitelleet harrastavamme muun liikunnan lisäksi koiran kanssa. Kun on kaksi koiraa, niin meillä molemmilla olisi myös omat agilitykoirat. Toisena rotuhaaveena meillä oli pitkään norfolkinterrieri, mutta tulisivatko norfolkinterrieri ja bretoni keskenään hyvin toimeen? vai onko meidän parasta pysytellä vain yhdessä koirassa?
Mielestäni ensin kannattaa kasvattaa bretoni hyvin ja ikäeroa olisi hyvä olla n.2vuotta...varsinkin jos kyse samasta sukupuolesta. Silloin muodostuu helpommin normaali joustava laumahierarkia...jota laumanjohtajien eli teidän pitää tukea/hallita myös.
toki koira tarvitsee myös oman lajin seuraa. :)
terrierit menee hyvin myös laumassa kunhan hierarkia on selvä. Jälkeä ja agilitya varten on muitakin hieman mielestäni parempia energisempiä terrierirotuja varsinkin mutta toki norfolkit menee varmasti siinä ja jos se rotu eniten miellyttää.. niin ilman muuta :) Hyvin pärjänneitä agilityrotuja terriereissä lienee mm. walesit, parson, jackrussel, kettis, borderterrierit. Ja jotka soveltuu metsästyspuolensa vuoksi hyvin myös jälkeen. Itselläni on kettis ajoittain sukuni dobberin kanssa ja hyvin mennyt. Dobberi on johtaja ja karkkarikettikseni myötää eikä yhteenottoa ole ollut lainkaan. Ja koirat on nyt jo vanhoja. ikäeroa n.pari vuotta..dobberi on nuorempi mutta hallitsevampi tässä laumassa..aina ei ole näin. vaan riippuu yksilöistä.