En oikeesti tiiä mitä teen mun elämän kanssa. Oon nyt 18, enkä koulussa vaan töissä. Mulla ei oo ollenkaan ystäviä, eikä ikinä ollut poikaystävää. Kotona istun vaan ja oon netissä aina työn jälkeen. Aina on unelmana ollut matkustelu ympäri maailmaa, mut miten tällänen ujo voi minnekään yksin lähteä? En varmasti edes löytäisi sieltä työtä, kun en uskolla edes mennä työhaastatteluun. En osaa keskustella ihmisten kanssa paljoakaan, punastelen helposti ja alan hikoilla. Oon miettinyt että minne mun pitäis oikein mennä tai mitä tehdä kun elämä tuntuu niin tylsältä. En tuu varmaan ees ikinä löytämään poikaystävää, en voisi edes kuvitella itseäni missään seurustelusuhteessa..
ujous..
mitä tehdä?
5635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä roiku netissä koko iltaa. Urheile tunti pari päivittäin, mieluiten jotain voimia vahvistavaa. Aluksi vaikka pelkkiä kävelylenkkejä. Jos uskallat, mene kuntosalille. Voit myös hankkia kotiin treenivälineitä jos kuntosali pelottaa. Pururadoilta löytyy myös pöllejä ja muita vehkeitä missä voi vahvistaa kroppaa. Juokse jyrkkiä ylämäkiä ja rappusia, nostele painavia esineitä ja yritä keksiä juttuja missä joutuu ponnistelemaan. Kovat treenit nostaa fiilistä ja alentaa stressiä. Urheillessa ei kukaan ihmettele punaisuutta tai hikoilua, treenin ohessa voi hyvin harjoitella jutustelua ihmisten kanssa vaikka säästä ja urheilusta jutellen ja paniikin iskiessä taas keskittyä treenisuorituksiin ja lopettaa juttelu. Kun kroppa muokkaantuu huomaat ettei tarvi löytää poikaystävää, ne löytää sut! Ulkomailla työskentelystä en tiiä, mutta moni ujo on rennompi ulkomailla kuin kotimaassaan, siellä on niin erilaista. Pahinta on veltostua tietokoneen ääreen. Kannattaa ruveta urheilemaan, siitä oikeesti piristyy ja asiat muuttuu paremmiksi!
olet kuitenkin töissä niin se on hyvä. kannattaa työporukoissa alkaa juttelemaan ihmisille ja lähtä siitä liikkeelle. koneella jumitus on pirullista, itsekin siihen olen syyllistynyt mutta juurikin esim. kävelylenkki päivässä auttaa. tutkimukset on osoittanut että pienikin liikunta auttaa aivoja.
oot vielä nuori joten jonkinlainen radikaali muutos vois auttaa, esim. uusi opiskelupaikka ja uudet kuviot, ja tehdä tuttavuutta uusiin ihmisiin alusta lähtien. se on aluksi vaikeaa mutta mitä enemmän on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa niin sitä helpommaksi se muuttuu, ihan kuin missä tahansa asiassa, harjoitus tekee mestarin. tarvitaan hiukan rohkeutta ja "hälläväliä"-asennetta, seurauksia sen enempää miettimättä. siinä samalla sitten kasvaa sitten itsetunto ja sen jälkeen näitä asioita ei tarvitse juurikaan miettiä. jos olisis siis kaksi vaihtoehtoa että on ujo loppuelämän eikä saa toteutettua unelmiaan tai kokee muutamia noloja hetkiä ennen muutosta parempaa elämää niin kumman valitsisit? aivan :)
tosin ei ujoissa tytöissä silti mitään vikaa ole, itse henk.koht. pidän ujoja tyttöjä hyvinkin viehättävinä :) ja tiedän että moni ajattelee samoin.
tsemppiä!
Lähde ihmeessä ulkomaille! Minäkin olen superujo ja olen silti lähdössä ensivuonna Englantiin yliopistoon. Tulen varmasti pelkäämään ja jännittämään ja mokailemaan ihan hitosti, mutta kun siihen tottuu, ei se paljoa kirpaise. Uskon että tämä on elämäni paras päätös!
Niin joo, ja eka muutos kannattais varmaan olla se ettet roiku netissä kaiket illat. Se tuntuu todella tylsältä pidemmän päälle. Halustasi matkustaa tuli ihan mieleen että olet ilmeisesti kiinnostunut muista maista, kulttuureista, ehkä kielistäkin..? Voisit alkaa opiskella vaikka kansalaisopistossa tai itsenäisesti jotakin kieltä ja vaikka maantietoa niin viettäisit illat harrastellen jotain kehittävää ja sellaista mistä olisi sitten hyötyä ulkomailla! :)
Mutta älä anna ujouden estää, rohkeasti vain ulkomaille! Kuten joku viisas sanoi: "Selkä suorana kohti uusia nöyryytyksiä!" :DD
mulla on just samallainen tilanne ku sulla, haluaisin lähteä ulkomaille mutta en mielelläni yksin kun olen niin ujo, olis vaan kiva löytää hyvä ystävä ja sen kanssa lähteä ulkomaille, kokea jotain mukavaa ja unohtaa kaikki murheet.
samaa ujoutta oli, mutta nykyisin mennyttä. Syy: noh valmistuin pedagogiselle alalle jossa ei VOI olla ujo. Koulutus valmensi kyllä hyvin, mutta kotopaikkakunnalta poismuuttaminen avarsi ja paransi tutustumista muihin ihmisiin. Enpä olisi minäkään uskonut että minusta tulisi auktoriteetti, mutta näin on näreet. Tietty olosuhteiden muutos ja sosiaalinen kanssakäyminen ei-niin-tuntemieni-ihmisten-kesken valmensi minut small-talkin ja noh..pazskanpuhumisen aakkosiin. Nyt ammatti, mutta ympäri-palloa-unelma on enemmän kuin lähellä.