tää mun ongelma tuskin on ees mikään vakava juttu..... mut silti....mä oon seurustellu jo yli kolme vuotta saman jätkänkaa,muutettiin vast yhteen ja kaikkee...
Mut nyt mä en osaa tehä mitään muuta kuin itkeä....en itekkään tiedä mistä se johtuu...en jaksais käydä töissä,hyvä jos uskallan mennä ovesta ulos,,,pelkään vaan koko ajan että purskahdan itkuun.
mä en niinku ite jaksa tät itkemist enää...jos jollain saman kaltasii ongelmii,ni ois tosi kiva jutella...ja jos viäl jotaa hyvii neuvoja on millä tän itkemisen saa voitettuu niin aina vaan parempi...:(
Mut nyt mä en osaa tehä mitään muuta kuin itkeä....en itekkään tiedä mistä se johtuu...en jaksais käydä töissä,hyvä jos uskallan mennä ovesta ulos,,,pelkään vaan koko ajan että purskahdan itkuun.
mä en niinku ite jaksa tät itkemist enää...jos jollain saman kaltasii ongelmii,ni ois tosi kiva jutella...ja jos viäl jotaa hyvii neuvoja on millä tän itkemisen saa voitettuu niin aina vaan parempi...:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei!
onko itkulle syytä? onko sattunut jotain? vai onko olosi muutoin vain ilman selvää syytä alakuloinen ja masentunut.kuite
voisit hakeutua ensiksi vaikkapa työterv.hoitajasi juttusille, tai varaa aika suoraan työterv.lääkärille. tietysti voit mennä myös paikkakuntasi aikuisten mielenterv.palveluiden tuotajan vast.otolle, tai yksityiselle lääkärille. joillakin paikkakunnilla on myös päivystäviä kriisikeskuksia ja puhelinpäivystystä, sinnekin voisit soittaa ja keskustella tilanteestasi ja miettiä kuka voisi olla avuksi.
käytätkö e-pillereitä? liittyykö alakuloisuutesi kuukautiskiertoon? joskus e-pillereiden sivuvaikutuksena voi tulla esim. alakuloisuutta.
oletko voinut jutella rauhassa kumppanisi kanssa, miten hän voisi olla tueksesi. yritä pitää kiinni säännöllisistä päivärytmistä, nuku riittävästi, syö kunnolla, yritä ulkoilla. kannattaa rohkeasti hakea keskusteluapua, että pääset vaivastasi ja nautit tulevasta keväästä ja kesästä.
tsemppiä sinulle.
..masennus hiukan tuohon tapaan. Elämäntilanteeni oli tosin hiukan erilainen, mutta kuitenkin siihen liityi ihmissuhde.
Ensin vain valahdin itkun sekaiseen voimattomuuteen, kesken hienojen tulevaisuuden suunitelmien. Sitten aamulla ei saanu nieltyä edes paahtoleipää. Oli kurkussa joku "möntti"
Hakeuduin paikalliseen terveyskeskukseen ja juttelin psykologin kaa melkein puolivuotta, niitä näitä kerran kahessa viikossa 45 - 50 min.
Masennus kesti koko vuoden ja vieläkin se usein uuvuttaa mutta lopetin sielä terkkarisa käynnin koska tuntui siltä että jaksan käsitellä asioitani jo itsekkin.
Nykyisin silloin tällöin valahdan vielä vapaapäivänä masennukseen, mutta itkun luonne on muuttunut. Koen sen enempi puhdistavana ja auttavana kokemuksena. Tosin se ei kestä yleensä pitään.
Et ei itku kuolemaks oo,,, se on niinku sielun pesua.
Toivottavasti suhteenne on toimiva.
tässä eilen illalla mietiskelin,että onko mulla edes mitään syytä itkeä...joitakin ajatuksia tuli..esim: poikaystäväni ei juuri koskaa kehu tai kerro välittäväsä musta. Ei koskaan kysy mun mielipidettä mihinkään asiaan,se ei koskaan edes ole kiinnostun mun asioista, ainoastaan silloin se on kilttiä ja ihanaa ku raha kelpaa...
jos esimerkiksi HÄN ois kipeä,niin kyllä mä istuisin senkaa vaikka v-lopun kotona,mutta jos mulla on paha olla,niin ei kyllä herra edes kysy että mikä mulla on....vaan tuhahtaa,että "älä nyt pillitä siinä"
Ja jos mä haluun vaikkapa keskustella ihan rauhallisest ja nätisti sen kanssa,niin saan vaan huudot tai että en mä nyt jaksa puhuu...
Jos mä kysyn että onks sillä joku toinen,niin silloin mä oon vainoharhainen paska!!!!!!!!Moni kaveri on kyllä monta kertaa kysyn multa että miten mä jaksan katella tollast sikaa?? mut mä oon vaan niin jotenki loppu,etten edes jaksa miettii...Joskus vuosi sitten jouduin tekee abortin,enkä kertaakaan ole kuullut sen kysyvän että miltä must tuntuu tai oonks mä ok?? Silloinkii oisin halun puhuu siit asiast,mut ei äijä jaksan höpötellä turhan päivisii asioit....
vaikuttaa, että hyötyisit todella siitä, että saisit keskustella asioistasi jonkun ammattilaisen kanssa. varaa aika ja mene juttusille!