Koulussani on tyttö, joka on poikkeuksellisen viisas ja taitava kaikissa oppiaineissa, varsinkin biologiassa, fysiikassa, kemiassa ja matematiikassa. Muutkin aineet sujuvat kuin vettä vaan ja hänen todistuksessaan on pelkkiä yhdeksikköjä ja kymppejä. Hän on todella kiinnostunut opiskelusta ja uuden tiedon oppimisesta.
Hän ei tunne nolostuksen tunnetta. Hän voi tehdä asioita, joita muut eivät voisi kuvitella tekevänsä, esimerkiksi lähteä kesken kaiken kävelemään luokassa kesken tunnin ja kirjoittaa taululle jotakin täysin tilanteeseen sopimatonta. Hän ei ymmärrä kun hänelle nauretaan, vaikka se tapahtuisi päin naamaa. Hän ei pidä minkäänlaista huolta ulkonäöstään ja moni voisi kuvailla ja kuvaileekin häntä "rumaksi". Tyyliltään hän näyttää ns. lapselliselta ja hän roikottaa repussaan usein esimerkiksi lasten leluja. Hänen puheestaan kuuluu lievästi jonkinlainen erilaisuus/hitaus. Hänen huumorintajunsa on tavallisten standardien mukaan tylsä. Hauskaa hänestä on mm. nähdä kadulla jonkun tutun tulevan vastaan, mutta hän osaa kyllä nauraa myös sellaisille asioille, jotka ovat muidenkin mielestä hauskoja.
Luonteeltaan hän on tunnollinen, todella kiltti ja huomaavainen. Hän on lisäksi melko puhelias ja avoin. Hän juttelee myös sellaisille, jotka ilkkuvat häntä avoimesti ja vaikka nämä henkilöt nauraisivat hänelle taaskin päin naamaa ja osoittaisivat, etteivät tahdo puhua hänelle, hän jatkaa silti. Hän ei tällaisessakaan tapauksessa tajua pilkkaa. Hänestä kyllä huomaa ensisilmäyksellä, että hän on jotenkin poikkeuksellinen ja kehityksestä jälkeen jäänyt (ei älyllisesti, mutta muuten).
Kuulostaako tämä yhtään joltain autismin muodolta? Myönnän, etten tiedä autismista oikein mitään ja Wikipedian artikkelitkaan eivät avartaneet kuvaani yhtään. Toivottavasti en nyt onnistunut loukkaamaan ketään kirjoituksellani.
Hän ei tunne nolostuksen tunnetta. Hän voi tehdä asioita, joita muut eivät voisi kuvitella tekevänsä, esimerkiksi lähteä kesken kaiken kävelemään luokassa kesken tunnin ja kirjoittaa taululle jotakin täysin tilanteeseen sopimatonta. Hän ei ymmärrä kun hänelle nauretaan, vaikka se tapahtuisi päin naamaa. Hän ei pidä minkäänlaista huolta ulkonäöstään ja moni voisi kuvailla ja kuvaileekin häntä "rumaksi". Tyyliltään hän näyttää ns. lapselliselta ja hän roikottaa repussaan usein esimerkiksi lasten leluja. Hänen puheestaan kuuluu lievästi jonkinlainen erilaisuus/hitaus. Hänen huumorintajunsa on tavallisten standardien mukaan tylsä. Hauskaa hänestä on mm. nähdä kadulla jonkun tutun tulevan vastaan, mutta hän osaa kyllä nauraa myös sellaisille asioille, jotka ovat muidenkin mielestä hauskoja.
Luonteeltaan hän on tunnollinen, todella kiltti ja huomaavainen. Hän on lisäksi melko puhelias ja avoin. Hän juttelee myös sellaisille, jotka ilkkuvat häntä avoimesti ja vaikka nämä henkilöt nauraisivat hänelle taaskin päin naamaa ja osoittaisivat, etteivät tahdo puhua hänelle, hän jatkaa silti. Hän ei tällaisessakaan tapauksessa tajua pilkkaa. Hänestä kyllä huomaa ensisilmäyksellä, että hän on jotenkin poikkeuksellinen ja kehityksestä jälkeen jäänyt (ei älyllisesti, mutta muuten).
Kuulostaako tämä yhtään joltain autismin muodolta? Myönnän, etten tiedä autismista oikein mitään ja Wikipedian artikkelitkaan eivät avartaneet kuvaani yhtään. Toivottavasti en nyt onnistunut loukkaamaan ketään kirjoituksellani.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Todennäköisesti asperger. Seuraavalta sivulta löytyy tietoa aspergerista :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
vaiko "ymmärtämättömyys"?
Me assit yksinkertaisesti (ainakin useimmiten) haluamme olla kaikkien kavereita. Muistan omasta menneisyydestäni useitakin tapauksia, joissa en ole ollut ymmärtävinäni loukkausta. Kerran nuorena miehenä olin erään tutun miehen apurina timpurinhommissa. Ison talon isäntä, jolle rempnttia teimme oli aina "rahapulassa" eivätkä palkat tulleet ajallaan, joten tuo kaverini lopulta lopetti hommien tekemisen hänelle ja samoin tietysti minä, koska olin apupoika. Sitten pian sen jälkee nuostessani linja-autosta tuo isäntä istui etuosassa ja nähdessään minun tulevan sanoi: "Nyt minä sainkin sellaiset timpurit, että hommat hoituvat!" sanoin vain, että sehän hyvä, vaikka olisin voinut sanoa koko linja-autollisen (enommäkseen saman kylän tuttuja ihmisiä) kuullen esim: "Maksatko heille palkat ajallaan toisin kuin meille?"
Toisen kerran eräs jotenkin tuttu yrittäjänaapurini ei ilmeisesti pitänyt siitä, kun lähtiessäni hänen mielestään etuilin, vaikka tulin piha-alueella oikealta. Hän ajoi mielenosoituksellisesti aivan takanani kurkkien ohituspaikkaa. Kun minulla oli kaksi reittivaihtoehtoa ja näin, että hänellä ei ollut vilkkua, käännyin vasemmalle reitille. Hän kuitenkin kääntyi peräss ja ajoi heti ohi. Olisin voinut kiihdyttää ja olla päästämättä, mutta en viitsinyt.
Seuraavana päivänä kohtasimme pihalla ja aistin hänen äreytensä, jolloin sanoin, että teillähän näkyy olevan hyvä uusi myyntipaikka V:lla (toinen paikkakunta), jolloin hän selvästi suli ja jutteli ystävällisesti. Pian hän muuttikin kokonaan (onneksi) tuolle toiselle paikkakunnalle.
Emme me assit siis aina niin hölmöjä ole kuin miltä näytämme;-)
olisi pitänyt olla: "Jokin autismin muoto?"
"Joku" viittaa henkilöön.
Toisten kielivirheiden korjailu on oman suppean kokemukseni mukaan erittäin tyypillistä ihmisille, joilla on aspergerin syndrooma. Juuri tuollaisella opettavaisella asenteella. Mutta ei se mitään, kun sen tietää. Joissakin tilanteissa se tuntuu loukkaavalta, jos ei ymmärrä, että se kuuluu assiuteen.
kielioppivirheiden?
- Ihan oikeesti; olisiko tässä sopiva kohta antaa palautetta tästä asiasta:
se tuntuu ihan oikeasti todella kurjalta, loukkaavalta ja mitätöivältä. Joten voisiko välttää sellaista, minkä tietää aiheuttavan todella, todella kurjan tunteen kuulijassa?
Ilmeisesti as-ihminen ei helposti motivoidu tähän, edes läheisten kohdalla?
No, johan on.. Jos joku asperger täällä huomauttaa kielioppivirheestä, jota itse ihan normaalina ihmisenä en edes kokenut loukkaavaksi, rupeaa joku täällä heti yleistämään, että aspergerit ovat sellaisia ja tällaisia.. Huomauttelevat "tietäväisinä", aiheuttavat mielipahaa... Kovin on pienet mielipahan aiheet ihmisillä. Itse kyllä esitetään kaikkia kummia yleistyksiä, mutta ah, niin oikeamieliseltä pohjalta.. Mistä muuten luetun tekstin pohjalta voi päätellä onko JOKIN huomautus tehty lämmöllä vai ilkeyttään? Me ihmiset teemme kummia päätelmiä ihan vain omien kuvitelmiemme pohjalta..
on kylläkin suora sanajärjestys (subjekti ennen predikaattia) myös sivulauseissa, mutta menköön tuo svetisismi nyt tällä kertaa, kunhan yrität kiinnittää siihen jatkossa huomiota. Lauluissa ja runoudessa järjestystä voi kyllä muutella mielensä mukaan. Tavallisessa viestinnässä se särähtää korvaan (tai silmään;-)
Sinä siis kirjoitit: "rupeaa joku..."
Kirjoitin, minkä kirjoitin... :) Kieli on elävä luomus, joka muuttuu käyttäjiensä ja ajan mukaan. Vain taitamaton pitäytyy formalismissa. ;)
meitä asseja ärsyttää. Omista kouluajoistani on jo aikaa ja moni silloin kielletty ilmaisu hyväksytään nykyisin (siis nimenomaan nykyisin, ei "tänä päivänä").
Itse olen niin ikään asperger, mutta en jaksa niuhottaa kielenkäytön pienistä, usein alueellisiin ja murteellisiin vivahteisiin, perustuvista eroista. Eikä muuntelu vaivaa minua mitenkään, vaikka aikanaan oikeinkirjoituksessa pärjäsinkin. Joten älä puhu "meistä asseista".
Kirjoitettu kieli on keinotekoinen konstruktio ja sen säännöt ovat täysin sovittuja. Todellista kieltä on luonnollinen, puhuttu kieli, joka tunnetusti on dynaaminen ja elävä luomus. Kielenhuolto on tärkeää, mutta ei sen paikka täällä ole.
Kyllähän svetisismit, kuten "Se muuntelu" ovat ärsyttäviä. Mutta onhan toisinaan ärsyttävää sekin, että joku korjailee muiden tekstejä, vaikka oma vilisee samankaltaisia virheitä. ;)
Niin ja muuten kielipoliisille tiedoksi, että hymiöt eivät kuulu korrektiin kirjakieleen. Minä tosin voin niitä viljellä, koska en täällä edellä mainittuun pyri, mutta sinun kannattaisi harkita. Sotivat hieman kielipoliisin virkaasi vastaan. :)
Näinhän se on;-)
Ajatellaanpa vaikkapa sanaparia koitella - koetella. Niillähän on aivan eri merkitys, mutta sekaisin ne usein näyttävät menevän. Kun sitten kielenhuolto lepsuilee, pahimmillaan menetämme noista toisen (todennäköisesti jälkimmäisen) ja silloin kielemme on taas köyhtynyt ja väärinkäsitysten mahdollisuus lisääntynyt.
Varsin usein näkee käytettävän omistuista sanaa: eläissään. Murteissa kaikki variaatiot ovat ok, mutta kirjakieli pitäisi pitää puhtaana.
Miten kirjakieli vääristyy? Kirjoitetun kielen säännöthän ovat sovittuja ja keinotekoisia. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä olisi hyvä noudattaa. Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa pilkun paikat, jotka ovat keinotekoisten sääntöjen synnyttämiä, vaikka niillä toki jonkinasteista puheen tauotteluun liittyvää pohjaa onkin.
Mitä on puhdas kirjakieli? Sen sovittuja sääntöjä ja suosituksia on muutettu aina ajan mukaan.
Niin sinua ärsyttää, mutta et voi kaikkien assien puolesta tuota sanoa. Meidän asseja ei ärsytä pätkääkään. Ovat sen verran vahvasti luki- kirjoitushäiriöisiä, että piut paut eivät edes huomaa noita sanamuunnelmia, ja muotoja.
Onhan siinä eroa, että koetteleeko Herra vai koitteleeko. Ensimmäinen saa Saaran vakavaksi, jälkimmäinen kikattelemaan...
Kielihän voi kehittyä hyvään tai huonoon suuntaan. Kielen köyhtymistä aiheuttavat muutokset ovat harmillisia. Ainahan yksinkertaistaminen ei merkitse huononnusta. "Kaksikymmentäkolmas" ilmaisee kyllä aivan saman asian kuin "kahdeskymmeneskolmas". Tuon tapaista yksinkertaistumista on tapahtunut paljon kielten kehittyessä.
kirjakieli tulee pitää tosiaan mahdoliisimman puhtaana
murteista sen verran,että erilaisia murteita on perin hupaisaa opetella