Onko täällä muita jotka haluaisivat/ovat joskus halunneet lapsen mutta ovat jääneet lapsettomaksi jonkun sairauden takia? Tarkoitan tässä sairautta joka ei välttämättä vaikuta kykyyn tulla raskaaksi mutta vaikuttaa kykyyn pärjätä lapsen kanssa. Itse olen 25-vuotias ja nyt totuttelen ajatukseen etten koskaan tule pitämään sylissä ihan omaa nyyttiä. En tule koskaan olemaan äiti, sillä sairastan skitsofreniaa, masennusta ja hypomaniaa. Skitsofreniasta harvemmin paranee niin ettei olisi enää mahdollista sairastua ja siksi olen päättänyt etten hanki lapsia, vaikka raskaaksi voisin tulla (tätäkään ei koskaan tiedä, sillä en ole koskaan yrittänyt). Tiedän että joutuisin aina miettimään mahdollisia psykoosikausia ja minusta ei ole hyvät lähtökohdat lapselle jos äiti on vakavasti sairas. Vaikka lapsia haluaisin tulevaisuudessa, pelkäisin mitä mahdollisesti tekisin lapselle jos menisin psykoosiin eikä sitä huomattaisi ajoissa. Olen miettinyt sterilisaatioitakin, sillä muut ehkäisykeinot sopivat huonosti. En vielä ole valmis sterilisaatioon, sillä olen vielä niin nuori. En silti aio lapsia hankkia. Jään siis lapsettomaksi sairauden takia jolle en itse voi mitään. Olisi mielenkiintoista kuulla onko täällä kohtalotovereita. Asiallisia kommentteja kaipaan.
sairauden takia lapsettomuuteen päätyneet!
eräs vaan -84
3563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Periytämme mieheni kanssa erittäin vaikeita allergioita ja astmaa. Lisäksi on joukko vielä muitakin periytyviä sairauksia. Nykylääketieteen avulla elämä voisi olla siedettävää, mutta tilanteessa jossa lääkkeitä ei olisi käytettävissä ei syntyvä lapsi pysyisi elossa vuottakaan ja kärsisi kovin. Emme halua välittää tätä riesaa tuleville sukupolville koska lääkkeiden saatavuus tulee jatkossa olemaan ongelma. (googlaa peak oil). Vai raaskisiko joku hankkia lapsen jolle joutuisi sanomaan, ettei hän saa hankkia omia lapsia?
Olet vastuuntuntoinen, onnittelut siitä! Itselläni ei mitään suoraa syytä ole, etten olisi voinut lapsia tehdä, mutta olen pelännyt lapsen kanssa pärjäämistä, kun otan elämän kolhut muutenkin erittäin raskaasti. Noin 30-vuotiaaksi jossain määrin haaveilin lapsesta ja jossain määrin tunsin katkeruutta lapsiperheitä kohtaan. Sen jälkeen olen ollut enemmänkin helpottunut siitä, ettei lapsia ole, kun kaiken maailman vaikeuksia on ollut.
Käsittele asia läpi kaikilta kannoilta. Uskallan väittää, että tietoinenkin lapsettomuus voi tehdä jossain vaiheessa kipeää. Kyseessä on luopuminen. Ehkä sinulla on kummi- tai sisarrusten lapsia, joita saat hoitaa ja joiden kehitystä voit seurata? Tai sitten synnytät jonkin oman asian, johon saat purkaa sen energian tai tyhjiön, jonka lapsettomuus on saattanut aiheuttaa.
Oeltko varmasti käynyt kaikki ehkäisyvaihtoehdot läpi? Luulisi jonkun käyvän. Hormoni- tai kuparikierukka tai ehkäisykapselit eivät vaadi päivittäistä muistamista.
Itse sairastan harvinaista sydänsairautta ja siihen syömieni lääkkeiden vuoksi en voi lapsia hankkia. Ne ovat sikiölle myrkyllisiä enkä ilman niitäkään voi olla. Vaikeaa se on, varsinkin kun olen aina halunnut lapsia.