Onko Judossa painopisteellä niinkään väliä, onko se päkiän/varpaiden tai koko jalkapohjan varassa?
Ajattelin nyt kysyä samalla kun täällä olen, sillä asia on vaivannut päässä niin kauan kun aloitin judon harrastamisen, judoa treenatessa edelleen.
Jos olisin tori ja tekisin ukelle, tämän ollessa uke, jonkun lonkkaheiton, käsiheiton tai pystyrandoria. Onko tuolloin judossa- oltava se painopiste justiinsa siinä jalkapohjan varassa, päkiällä tai varpaidenvarassa?
Menettäisinkö minä tori, tuolloin tasapainoni tai jos kaveri olisi kaksikertaa suurempi kuin minä, niin lentäisinkö itsekin mukana, uhrautumisheitto siitäkin tulisi. :D
Miten on, onko kenelläkään enempää kokemusta asiasta?
Kysyn näin alkajaisiksi.
Ajattelin nyt kysyä samalla kun täällä olen, sillä asia on vaivannut päässä niin kauan kun aloitin judon harrastamisen, judoa treenatessa edelleen.
Jos olisin tori ja tekisin ukelle, tämän ollessa uke, jonkun lonkkaheiton, käsiheiton tai pystyrandoria. Onko tuolloin judossa- oltava se painopiste justiinsa siinä jalkapohjan varassa, päkiällä tai varpaidenvarassa?
Menettäisinkö minä tori, tuolloin tasapainoni tai jos kaveri olisi kaksikertaa suurempi kuin minä, niin lentäisinkö itsekin mukana, uhrautumisheitto siitäkin tulisi. :D
Miten on, onko kenelläkään enempää kokemusta asiasta?
Kysyn näin alkajaisiksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erottaisin kaksi asiaa:
1. Kehon painopiste
2. Tasapaino
1. Kehon painopiste sijaitsee keskimäärin hieman navan alapuolella ja paikka vaihtelee painosta, koosta ja ruumiinrakenteesta riippuen. Onnistukaseen heittämänn torin pitää päästä tavalla tai toisella uken painopisteen alle.
2. Tasapainoa säätelee taas tasapainoaisti. Jos paino on kantapäillä ja tori yrittää heittoa eteenpäin, on todennäköistä lentää taaksepäin uken tekemään heittoon. Jos paino on koko jalalla tasapaino on parempi. Heiton suunnasta riippuu millä kohtaa milloinkin paino on jalalla. Jos tori nojaa voimakkaasti eteenpäin paino siirtyy päkiöille ja uken tekemä vastaheitto taakse vaikeutuu.
Jotkut tekevät esim. seoi-nagen siten, että paino on koko jalalIa. Etu tässä on ehkä se, että ukea päästään nostamaan paremmin ylöspäin, kuntaas painon ollessa päkiöillä eteenpäin suuntautuva liike toimii paremmin. Voit kokeilla näiden kahden eroja omaan liikkeeseesi: Koukista polvia eteenpäin, niin että selkä pystyy aika suorana. Painosi siirtyy varpaille ja pääset liikkeestä ponnistamaan eteenpäin paremmin kuin painon ollessa koko jalalla. Usein virhe tehdään siinä, että koukistetaan polvia, mutta samalla takamus meneekin taaksepäin, jolloin tasapaino heikkenee. Kun pidät huolen siitä, että lantio ja takamus eivät liiku taaksepäin polvia koukistaessa heitto lähtee hallitusti.
Usein käy niin, että hallitussa heitossa paino on ensin koko jalalla nostohetkellä ja siirtyy sitten päkiöille kun ponnistetaan eteenpäin. Voit kokeilla ponnistusta eteenpäin painon ollessa koko jalalla; siitä ei oikein tule mitään. Jätät tällöin yhden asennon käyttämättä, jos tarkoituksesi on ponnistaa eteenpäin.
Oisko näistä apua?
Hessu.L
ensin korostetusti päkiöillä liikkumista. Randorissa huomaat kyllä nopeasti, että se tie vie ilmaiseen sisämaanlentoon, siitä sitten lasket kantapäätä alemmas. Hyvä nyrkkisääntö on se, että liikut hyvin silloin, kun jalkapohjan alla mahtuu vetämään juuri ja juuri paperin.
Eli tällöin minun tasapainoni taas järkkyisi helpommin, jos oma painopisteeni on edessä, uken heitettäessä. Tällöin heitto lähtisi myös oikealla tavalla ja samalla itse, saan enempi sitä voimaa ja nopeutta siihen heittoon tai heittoa tehdessä. Uke tavallaan lentäisi helpommin ylitseni, painopisteeni ollessa päkiöillä kuin koko jalkapohjani varassa.
Eikö tavallaan heiton voi tehdä silläkin tavalla, että ensin se painopiste on uken yläpuolella, koko jalkapohjan varassa, sitten heittoa edeltävänä hetkenä painopisteeni muututtua päkiöiden varaan?
Olisiko se helpompaa tehdä näin?
Randorissa taas, olen huomannut tämän saman seikan. Uken yrittäessä taaksepäin kaataa, mutta se oli vaikeampaa ukelle, tämän tehdessä vastaheittoa kun oma painopisteeni oli jo uken alapuolella, päkiöiden varassa.
Mutta eteenpäin nojatessa, oma tasapainoni lähtisi ja tällöin minä itse, lentäisin myös, uken ollessa samalla hetkellä tekemässä horjutusta taas eteenpäin. esim. pystyrandorissa todennäköisesti lentäisin eteenpäin, uken mukana.
Yritetään kokeilla, yritän muistaa nuo opit seuraavalla kerralla tatamilla ollessani, pystyrandorissa tai heittoa tehdessä.
Itseasiassa tästä oli hyvää apua, ellei nyrkkisäännön vinkkiä.
Kiitokset, viestin vastaajille.
Jos nojaa liikaa eteenpäin painon ollessa valmiiksi päkiöillä altistut itse tietenkin esim. sugashille tms heitolle jossa uke vastaheittona heittääkin taaksepäin sijaan samaan liikesuuntaa mihin olet menossa. Tämmöistä tämä on ja paras tapa todella kokeilla randorissa.
Edelleen voit kuvitella esim. painonnostoa, missä paino on aluksi koko jalkaterällä. Tällöin saat uken selkään eikä hän enää voi heittää sinua eteenpäin eikä taaksepäin. Hypätessä ponnistetaan puolestaan sekä ylös että eteen. Voimaa eteen lisää päkiöillä ponnistus. Nosto ylös on helpompaa jos uke on paikallaan ja eteenpäin heitto seuraa sitä. Jos uke liikkuu eteenpäin ajoitus on tärkeää ja silloin tarvitaan sekä nosto ylös että eteen.
Jos on oikein taitava voi vuorotella askeliaan, mutta esim. mestari Koga kyllä heitti valtaosan heitoista nostamalla jalkojaan askeltaen uken ensin ilmaan ja sitten paiskaamalla hänet eteenpäin:
http://www.youtube.com/watch?v=oO8k3glM_Do
että mahtuu vetämään paperin kantapään alta.