nainen kaipaa niitä sanoja, sitä että se mies ottaisi yhteyttä jos on kiinnostunut. Niin, elämme tätä päivää, mutta silti. Kyllä sitä kuitenkin vähän kaipaa sitä, että mies tekisi jotakin, ottaisi sen puhelimen käteensä. Nainen haluaa, että mies näyttää kiinnostuksensa, varsinkin jos nainen on ollut se, joka on viimeiset kerrat ottanut yhteyttä. Mies ei pitkään aikaan.
Naisella ei ole oikeastaan uskoa mihinkään suuntaan. Hän pohtii, että ei kai se mies ole minusta kiinnostunut, koska ei hän koskaan soita. Muiden naisten perässä juoksee miehiä. Vuosia on mennyt toivoessa. Välillä nainen on ottanut yhteyttä mieheen, voittanut ujoutensa jossakin määrin. Ei nainen uskalla suoraan kysyä, mutta luottaa vaistoonsa. Jos mies olisi kiinnostunut, eikö mies olisi se, joka ottaisi yhteyttä.
Pikku hiljaa naisen toive on niin hauras, silmät niin täynnä kyyneleitä, olo niin näkymätön, että on vain pakko luovuttaa, yöt täyttyvät painajaisista, joissa nainen menee ravintolaa aina yksin. Niin, ne ystävät menevät naimisiin, heillä on miehet, jotka ovat ensi hetkestä lähtien pitäneet näihin naisiin yhteyttä. Nyt näillä ystävillä on perhe, koti jonne palata. Ja minä vain odotan. Mutta kuinka kauan? Minä haluan lapsia, biologinen kello tikittää.
Liian kauan olen odottanut, odottanut niitä sanoja joltakin, joka niitä ei koskaan minulle lausu. Antanut vuosien valua hukkaan. Prkl. että olen idiootti. Toistellut itselleni, että kannattaa uskoa, että odotus palkitaan. Mutta millä? Vuosia ikävöin jotakin miestä, jota en koskaan saa ja kenties jonakin päivänä huomaan, että minun aikani on ohi. Miten tässä näin kävi?
Naisella ei ole oikeastaan uskoa mihinkään suuntaan. Hän pohtii, että ei kai se mies ole minusta kiinnostunut, koska ei hän koskaan soita. Muiden naisten perässä juoksee miehiä. Vuosia on mennyt toivoessa. Välillä nainen on ottanut yhteyttä mieheen, voittanut ujoutensa jossakin määrin. Ei nainen uskalla suoraan kysyä, mutta luottaa vaistoonsa. Jos mies olisi kiinnostunut, eikö mies olisi se, joka ottaisi yhteyttä.
Pikku hiljaa naisen toive on niin hauras, silmät niin täynnä kyyneleitä, olo niin näkymätön, että on vain pakko luovuttaa, yöt täyttyvät painajaisista, joissa nainen menee ravintolaa aina yksin. Niin, ne ystävät menevät naimisiin, heillä on miehet, jotka ovat ensi hetkestä lähtien pitäneet näihin naisiin yhteyttä. Nyt näillä ystävillä on perhe, koti jonne palata. Ja minä vain odotan. Mutta kuinka kauan? Minä haluan lapsia, biologinen kello tikittää.
Liian kauan olen odottanut, odottanut niitä sanoja joltakin, joka niitä ei koskaan minulle lausu. Antanut vuosien valua hukkaan. Prkl. että olen idiootti. Toistellut itselleni, että kannattaa uskoa, että odotus palkitaan. Mutta millä? Vuosia ikävöin jotakin miestä, jota en koskaan saa ja kenties jonakin päivänä huomaan, että minun aikani on ohi. Miten tässä näin kävi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.