Hei. Olen huolissani erään ystäväni syömisestä.Hänen ongelmansa ei varmaan ole suoranaisesti syömishäiriö, mutta siihen viittaava. Ystävälläni on ollut jo pitkaan äkillisiä huimaamiskohtauksia ym. pahoinvointia.
Monina päivinä hän on kertonut jättäneensä syömisen kokokaan väliin kerralla kahdelta päivältäkin. Joskus kun hän syö pitkästä aikaa, hänellä tulee paha olo. Joskus myös hän kertoo jättäneensä syömättä koska yksinkertaisesti mikään ei maistu, ja tekee pahaa ajatellakkin ruokaa.
Tiedän että ystäväni ei suoraan kieltäydy syömästä, mutta hän ei vain muista jättäneensä ruokailua väliin. Olen yrittänyt puhua, mutta hän ei tunnu ottavan sitä vakavasti. Voisikohan nämä ongelmat johtua esim. ahdistuneisuudesta tai muista henkisistä ongelmista???
Monina päivinä hän on kertonut jättäneensä syömisen kokokaan väliin kerralla kahdelta päivältäkin. Joskus kun hän syö pitkästä aikaa, hänellä tulee paha olo. Joskus myös hän kertoo jättäneensä syömättä koska yksinkertaisesti mikään ei maistu, ja tekee pahaa ajatellakkin ruokaa.
Tiedän että ystäväni ei suoraan kieltäydy syömästä, mutta hän ei vain muista jättäneensä ruokailua väliin. Olen yrittänyt puhua, mutta hän ei tunnu ottavan sitä vakavasti. Voisikohan nämä ongelmat johtua esim. ahdistuneisuudesta tai muista henkisistä ongelmista???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
ihanaa, että olet noin välittävä ystävääsi kohtaan, teitä tarvitsisi olla enemmän.
Ei kuulosta tässä että olisi kyse syömishäiriöstä vaan jostain muusta huolesta tai ongelmasta, joka aiheuttaa hänelle ruokahaluttomuutta. Voihan olla, että hän tahalteen jättää syömättä, mutta usein sellainen on niin henkilökohtaista syömishäiriöiselle, sitä piilotellaan niin paljon, ettei se ehkä olisi tullut näin esille.
Koita saada hänestä selvää mikä asia oikeasti painaa. Eihän meitä syömishäiriösiäkään usein se ruoka ensimmäisenä asiana ole vaivannut vaan sen kontrolli ja ajattelu ja sääntely johtuu jostain taustalla olevasta ongelmasta.
Tsemppiä sulle ja ystävälles!! Kyllä se siitä.
kyllä on merkki vähintäänkin ahdistuneisuudesta. Jos haluat henkilökohtaisesti auttaa ystävääsi, kerro hänelle vaikkapa hieman epäsuorasti, että sinulle voi kertoa murheitaan ( olettaen, että olet luotettava ). Jos hän ei vaikuta halukkaalta asiaan, kannattaa sinun kertoa hänelle, että puhuminen usein auttaa henkisissä ongelmissa ja että hänen on mahdollista saada objektiivista ja asiantuntevaa apua myös.
Suosittelisin sinun suosittelevan hänelle käyntiä kouluterkkarilla tai melkeinpä missä tahansa terveydenhuoltotoimipisteessä (ei välttämättä apteekissa kuitenkaan), jotta ystäväsi löytää apua tuskaansa eikä aiheuta itselleen suurempia henkisiä eikä fyysisiä vaurioita pitkittämällä avun luokse hakeutumista.