Tiesinhän minä
ei näillä eväillä
pitkälle pötkitä
rakkauden suloisilla
poluilla
en ollut niin kaunis
kuin se ensimmäinen
en ollut niin ihana
kuin se toinen
en ollut niin unohtumaton
kuin ne monet, monet muut
joille kuiskuttelit
suloisia sanoja
rakkaudesta
minä olen vain minä
omana itsenäni
eikä se sinulle
riittänyt
ei se riittänyt
tämän risusavotan
olen jo selvittänyt
poltin koko kasan
hetken se lämmitti
vain ikävä jäi
pienenä pallona
taskunpohjalle
poltti reiän, putosi pois
eikä sitä enää ole
näin huojentunut
en ole ollut aikoihin
olen kuin uudestisyntynyt
sydämessäni puhaltavat
syksyn raikkaat tuulet.
ei näillä eväillä
pitkälle pötkitä
rakkauden suloisilla
poluilla
en ollut niin kaunis
kuin se ensimmäinen
en ollut niin ihana
kuin se toinen
en ollut niin unohtumaton
kuin ne monet, monet muut
joille kuiskuttelit
suloisia sanoja
rakkaudesta
minä olen vain minä
omana itsenäni
eikä se sinulle
riittänyt
ei se riittänyt
tämän risusavotan
olen jo selvittänyt
poltin koko kasan
hetken se lämmitti
vain ikävä jäi
pienenä pallona
taskunpohjalle
poltti reiän, putosi pois
eikä sitä enää ole
näin huojentunut
en ole ollut aikoihin
olen kuin uudestisyntynyt
sydämessäni puhaltavat
syksyn raikkaat tuulet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Elämän monisärmäisyydestä.
Rakkaudesta.
Kiitos kun sain lukea
Kiitos palautteesta. Joskus vain on riittämätön, omana itsenään.
Sille ei vain voi mitään. Tulee joskus, ehkä, joku toinen, jolle kelpaa.
Mukavaa, jos jotakin sait tekeleestäni , :)
Jos aina onnistuisi, olisiko se oikeaa Rakkautta,
vuode aina sijattuna, sekö Rakastamista, minä
valmis, sinä valmis, aina samaan aikaan,
aitoa Rakastelua. Luoja! Ei.
Ei tämä mennyt kuin piti, mutta elämässä
käy näin. Rakastimme, muistako öitämme ja
hikisiä lakanoita, vereslihaa, kirvelyä, lupauksia,
miten pesäsi on vain minulle.
Ajauduimme erillee, kasvoimme kuin puut eri
suuntiin ja väliimme tuli liikaa, mitä emme hallinneet,
lupauksia, joihin emme edes itse uskoneet, huomasin
vain sinut aamulla vuoteella kuin vieraan.
Ensin minä tunsin sinuun ikävää, sitten se tuntui
enään reisieni välissä, lopulta se oli muisto, käheä
kuiskaus, joka sekin vaimeni. Aina joskus kuitenkin,
kun uusi Rakkauteni suo levon, muistan...
El Amor es Trieste
http://www.youtube.com/watch?v=d8YgsH7BDqg&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkaudessa voi mennä puolitiehen
toista, ei kokonaan.
Pitää olla jotain omaa ja sellaisena,
kokonaisena, hyväksytty, Rakastettu.
Muuten ei koksaan ole sees,
hengityksessä ei vapauden ääntä.
Rakkaudessa huokauksia, huutoja.
Rakkausrunossasi on särmää
ja todellisuutta.
Uni katoaa silmistä tekstisi
myötä ja todellisuus tulee
esiin.
Hienoa tekstiä ja säkeitä juuri realismin kautta ja
eletyn elämän..ja Rakkauden.
Hieno Runosi josta nautti.
Iloa syksyn päivääsi ja
raikasta tuulta.
Hyvä, että et lukenut illalla, jos " uni katoaa silmistä " tätä lukiessa. Hauskasti ilmaistu.
Realismia, realismia . Kiitos runosta, musiikista ja kommentistasi !
Iloa ja raikkaita tuulia Sinunkin päivääsi !
Sinut kaikkine virheinesi ja puutteinesi,
se ei tuomitse. Ei se myöskään nojaa ulko-
kuoreen vaan siihen mitä ihmisen sisin on.
Varmaankin koettua, niin aito vuodatus ja
tunteiden kirjo on runossasi. Siltikin, lopussa
olet kuin uudestisyntynyt, eli kaiken jälkeen
luotat elämään ja ehkä vielä rakkauteenkin.
Pidin lukemastani, sen suruvoittoisuudesta huolimatta
tai ehkä juuri sen vuoksi.
Koettua todellisuutta. Luotan vielä elämään ja rakkauteenkin !
Kiitos palautteestasi ! Iloa ja raikkaita syystuulia Sinulle !
Samansuuntaiset ovat ajatukseni.
En riittänyt...tuskin jatkossakaan riitän.
Ei masennuta. Jos ei riitä yhdelle, voi riittää toiselle. Uskokaamme näin.
Kiitos palautteestasi . Iloa ja raikkaita tuulia, sinne jonnekin !
ja vaatimattomuus kaunistaa... tai joku on ollut sokea.
No enpä tiedä, onko sana niin hallussa. Tuli vain tällaisia ajatuksia mieleen ja naputtelin näiden
upeiden rakkausrunojen joukkoon .
On oltava vaatimaton, koska ei ole mitään, millä rehvastella.
Kiitos palautteestasi, iloa ja raikkaita syystuulia Sinullekin !