Olen seurustellut lapseni isän kanssa nyt 8 vuotta, josta 6 ollaan asuttu yhdessä, avoliitossa. Lapsi on 4 vuotias. Oltiin molemmat todella nuoria kun alettiin seurustella, alaikäisiä.
Olen n. vuoden miettinyt, että rakastanko oikeasti vielä miestäni vai en. Suhteessa ei periaatteessa ole mikään huonosti, mutta en taida ihan täysin onnellinen olla. Jotain kaipaan. Mies rakastaa minua, siitä olen varma, mutta en taida rakastaa häntä samalla tavalla, ainakaan yhtä voimakkaasti. Johtuuko tämä rakkauden "laantuminen" (tai mitä lie onkaan), pitkästä suhteesta? Tiedän että ensihuuma häipyy, mutta nyt en tunne esim. seksuaalista vetovoimaa hänessä, vaikka mies on ihan hyvännäköinen ja tietää mistä pidän. Tunne puuttuu. Vietettiin kesälomalla viikonloppu ihan vain kahdestaan (toisessa kaupungissa, hotellissa), eikä sekään ollut mielestäni erityisen ihanaa, olihan se sinänsä mukavaa pitää lomaa arjenaskareista, mutta ei paljon muuta...
Kannattaisikohan tämä avoliitto päättää tähän, ollaan vieläkin nuoria ja monta mahdollisuutta olisi edessä? Vai pitäisikö pysyä yhdessä, tullaan kuitenkin hyvin toimeen keskenään ja lapsi saisi asua molempien vanhempien kanssa? Pitäisikö edetä järjellä vai tunteella?
Ajatukset niin sekaisin...
Olen n. vuoden miettinyt, että rakastanko oikeasti vielä miestäni vai en. Suhteessa ei periaatteessa ole mikään huonosti, mutta en taida ihan täysin onnellinen olla. Jotain kaipaan. Mies rakastaa minua, siitä olen varma, mutta en taida rakastaa häntä samalla tavalla, ainakaan yhtä voimakkaasti. Johtuuko tämä rakkauden "laantuminen" (tai mitä lie onkaan), pitkästä suhteesta? Tiedän että ensihuuma häipyy, mutta nyt en tunne esim. seksuaalista vetovoimaa hänessä, vaikka mies on ihan hyvännäköinen ja tietää mistä pidän. Tunne puuttuu. Vietettiin kesälomalla viikonloppu ihan vain kahdestaan (toisessa kaupungissa, hotellissa), eikä sekään ollut mielestäni erityisen ihanaa, olihan se sinänsä mukavaa pitää lomaa arjenaskareista, mutta ei paljon muuta...
Kannattaisikohan tämä avoliitto päättää tähän, ollaan vieläkin nuoria ja monta mahdollisuutta olisi edessä? Vai pitäisikö pysyä yhdessä, tullaan kuitenkin hyvin toimeen keskenään ja lapsi saisi asua molempien vanhempien kanssa? Pitäisikö edetä järjellä vai tunteella?
Ajatukset niin sekaisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otatte vapauden toisistanne ja katsot tuntuuko miltään jos mies kulkee vieraan sulottaren kanssa sinua vastaan. Jos miehesi ei ole milläskään kun sinua tulee vieras komistus hakemaan kotoa,
teillä on syytä eroon.