Olin korjauskäynnillä talossa jossa Fergusonin jarrut eivät enään pitäneet.
-Oli ukostanut, helle jatkui ja parhaillaankin musta ukkospilviröykkiö alkoi nousta seudun päälle.
Fergusonissa oli kaksi jarrupoljinta vierekkäin joilla saatoi esim. hankmotessa jarruttaa vasenta tai oikeaa takapyörää poljinta painaessaan.
-Toiminto oli erittäin tärkeä saran päässä vauhdissa tai esim. suurta maakiveä kiertäessä, ja nopeutti muutenkin kaikkea traktorin kääntämistä.
-Maantieajoa varten polkimet lukittiin yhteen jousivarmisteisella kääntösalvalla , joten jarrutusvoiman pitäisi teoreettisesti silloin olla yhtäsuuret molempiin takapyöriin.
-Irroitin ruuvitunkkien varassa takapyörät isännän ollessa apuna ja vieritimme ne hallin seinustoille pystyasennossa.
-Jarruliinat olivat todellakin loppuunkuluneet niittejä myöden ja uudet keskusvarastolta mukaanottamani osat pitäisi laittaa paikoilleen.(Hmm…jarrurummutkin olisivat tarvinneet sorvausta, mutta isännän mielestä konepajalla käyttöön ei ollut nyt aikaa, kun heinäntekokin oli kesken.)
-Samassa välähti ja räjähti niin että melkein kaaduimme. Korvat olivat menneet “lukkoon” ja vähäänaikaan emme kuulleet mitään, mitä toinen sanoi.
-Salama oli iskenyt jonnekin aivan lähellemme ja jotenkin olimme olleet olleet pökertynenä muutaman sekunnin. -Virta oli katkennut myös roikkalampusta.
-Samalla hetkellä alkoi mieletön kaatosade ja myrskynpuuska työnsi vettä
sisään avonaisista ovista. Sitten sade muuttui herneenkokoisiksi jäärakeiksi ja konehallin piha oli kohta talvisen valkoinen.
-Muutaman minuutin kuluttua sääilmiö oli ohi ja häikäisevä aurinko tuli esiin pilven takaa. Maanpinta höyrysi äskeisen sateen ja raekuuron vaikutuksesta.
-Menimme ulos katselemaan ja isäntä totesi että salama oli iskenyt konehallin vieressä kasvaneeseen parisatavuotiseen yksinäiseen mäntyyn josta puuttui nyt latvaosa ja runko oli kuoriutunut toiselta puoleltaan juurakkoon asti.
Tällaistakin se “kirottu rasvakoura” taas muisteli
-Oli ukostanut, helle jatkui ja parhaillaankin musta ukkospilviröykkiö alkoi nousta seudun päälle.
Fergusonissa oli kaksi jarrupoljinta vierekkäin joilla saatoi esim. hankmotessa jarruttaa vasenta tai oikeaa takapyörää poljinta painaessaan.
-Toiminto oli erittäin tärkeä saran päässä vauhdissa tai esim. suurta maakiveä kiertäessä, ja nopeutti muutenkin kaikkea traktorin kääntämistä.
-Maantieajoa varten polkimet lukittiin yhteen jousivarmisteisella kääntösalvalla , joten jarrutusvoiman pitäisi teoreettisesti silloin olla yhtäsuuret molempiin takapyöriin.
-Irroitin ruuvitunkkien varassa takapyörät isännän ollessa apuna ja vieritimme ne hallin seinustoille pystyasennossa.
-Jarruliinat olivat todellakin loppuunkuluneet niittejä myöden ja uudet keskusvarastolta mukaanottamani osat pitäisi laittaa paikoilleen.(Hmm…jarrurummutkin olisivat tarvinneet sorvausta, mutta isännän mielestä konepajalla käyttöön ei ollut nyt aikaa, kun heinäntekokin oli kesken.)
-Samassa välähti ja räjähti niin että melkein kaaduimme. Korvat olivat menneet “lukkoon” ja vähäänaikaan emme kuulleet mitään, mitä toinen sanoi.
-Salama oli iskenyt jonnekin aivan lähellemme ja jotenkin olimme olleet olleet pökertynenä muutaman sekunnin. -Virta oli katkennut myös roikkalampusta.
-Samalla hetkellä alkoi mieletön kaatosade ja myrskynpuuska työnsi vettä
sisään avonaisista ovista. Sitten sade muuttui herneenkokoisiksi jäärakeiksi ja konehallin piha oli kohta talvisen valkoinen.
-Muutaman minuutin kuluttua sääilmiö oli ohi ja häikäisevä aurinko tuli esiin pilven takaa. Maanpinta höyrysi äskeisen sateen ja raekuuron vaikutuksesta.
-Menimme ulos katselemaan ja isäntä totesi että salama oli iskenyt konehallin vieressä kasvaneeseen parisatavuotiseen yksinäiseen mäntyyn josta puuttui nyt latvaosa ja runko oli kuoriutunut toiselta puoleltaan juurakkoon asti.
Tällaistakin se “kirottu rasvakoura” taas muisteli
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä tuohon oo muuta sanomista
Kaikissa vanhoissa? traktoreissa oli sama systeemi, erillinen jarrupoljin molemmille takapyörille, ja salpa jolla polkimet yhdistettiin.
Ajelen -69 DBllä, ja siinä on sama systeemi.
Porshessa oli 3 jarrupoljinta. Yksi kummallekin pyörälle ja kolmas molemmille pyörille yhtäaikaa. Tosin olisi pärjännyt ilman ainuttakaan, porshen jarrut kun eivät koskaan pitäneet kunnolla. Paitsi käsijarru nyt vähän laahasi.
Kaikki joiden lähelle salama on joskus iskenyt tietävät että siitä ei kummempaa ääntä lähde.Sama ilmiö kuin isossa helikopterissa,joka pitää pahaa lätkytystä,mutta suoraan koneen alla kuuluu vaan suhina.
olin kotona lapsuudenkodissani noin 1978 kun salama iski katolla tv-antennia kannatelleeseen n 5m vesijohtoputkeen ja pamaus oli kova
putki oli maadotettu paksulla kaapelilla vessan valurautaiseen viemäriputkeen
vähän aikaa haisi palaneelta ja juostiin ympäri huoneita missä palaa muttei kuitenkaan
isä sanoi että tulee otsonin hajua
miltä se otsoni haisee?
Omaakin kokemusta on - kuin tykillä ampuis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salama
Kun purkauskanava kuumenee yhtäkkiä tuhansiin asteisiin, se laajenee räjähtäen ja lähettää paineaallon...
Riippuu paljon tapauksesta.
Eräänä kesäiltana vuosia sitten, olin jäänyt yksikseni erästä työmaata viimeistelemään jotta se olisi valmiina seuraavalle päivälle kun seuraava urakoitsija tulisi siitä jatkamaan. Meni sitten hieman myöhempään kun oli kuvitellut ja alkoi ukostaa. Olin jotain noin 3 metrin päässä halkaisijaltaan 600 millisestä teräsputkipilarista, joka oli upotettu valtavaan betoniarkkuun noin 3 metriä syvälle maahan. Ääni oli melkoisen kova pamaus, lähinnä kuin olisi läimäisty ovi kovaa kiinni aivan vierestä, ei kuitenkaan tykin pamauksen luokkaa. Itse tunsin sellaisen (nykyistä) paimenpoikaa vastaavan sähköiskun. Kuulemma jos tolppa olisi ollut puuta, esim sähkötolppa, en olis enää välttämättä hengissä.