MInua vaivaa kamalasti gynekologipelko. Pelkään ja ahdistun vähän muissakin lääkäriasioissa ja hammalääkäriäkin jännitän aika paljon. Tuon gynekologipalon vuoksi en ole voinut käydä tarkastuksissa ja nyt pitäisi kuitenkin mennä, koska olen raskaana. Pelkään eniten sitä, että toimenpiteet sattuvat. Esimerkiksi raskausajan ensimmäistä ultraa ei saatu tehtyä alapään kautta, koska laite ei yksinkertaisesti mennyt sisään. Heti "huulella" alkoi jo sattua kauheasti ja paikat kiristyivät vaikka kuinka rentona sitä sitten koitti olla.
Myös yhdyntä sattuu lähes aina sisäänmenovaiheessa, ellei sitä tee todella hellästi. Muu hyväily kyllä tuntuu ihan kivalta. Olen etsinyt netistäkin tietoa aiheesta ja siellä olen törmännyt vaginismiin ym. sairauksiin. Nyt minua pelottaa, että mitähän sanovat neuvolassa ja tarkastuksissa ongelmastani? Eniten pelottaa, että rupeavat huutamaan ja valittamaan tms. Ultrassakaan ei se hoitaja mitenkän ystävällinen ollut, sanoi vain, ettei pidä sitten lapsia hannkia, jos pelkää niin kovasti. Ihan normaalisti kyllä vauveli alkunsa sai ja on erittäin toivottu lapsi.
Sitten pelottaa, että määräävät johonkin psykoille ja seksiterapiaan. Ja sitten, että siellä tapahtuu kauheita ja minusta paljastuukin vaikka mitä epänormaaliuksia. Olen aikaisemmin (ja osittain vieläkin) pelännyt olevani jotenkin poikkeava, esim. liian vähäiset halut, aina ei kiihotu jne. Lisäksi minulla on ollut pelkoja mm. erilaisista sairauksista, mielisairauksista ja siitä, että olisin esim. pedofiili tai väkivaltainen. Nuo Äsken luetellut liittyvät ehkä enemmänkin tuonne pakko-oireisiin pelkoihin. Nyt pelottaa siis, että jos joudunkin johonkin terapiaan ja siellä tosiaan kaivellaan esiin kaikkea mahdollista. Entäs jos olenkin esim. joku pedo? Ja sitten lapseni otetaan heti snnyttyään minulta pois?
En ole koskaan aikaisemmin kyllä tehnyt mitään pahaa lapsille (enkä muillekaan), mutta pelkään jotenkin, että olen varmaan jotenkin niin kieroutunut, että jotenkin sekoan ja sitten rupean esim. pedofiiliksi.
Myös yhdyntä sattuu lähes aina sisäänmenovaiheessa, ellei sitä tee todella hellästi. Muu hyväily kyllä tuntuu ihan kivalta. Olen etsinyt netistäkin tietoa aiheesta ja siellä olen törmännyt vaginismiin ym. sairauksiin. Nyt minua pelottaa, että mitähän sanovat neuvolassa ja tarkastuksissa ongelmastani? Eniten pelottaa, että rupeavat huutamaan ja valittamaan tms. Ultrassakaan ei se hoitaja mitenkän ystävällinen ollut, sanoi vain, ettei pidä sitten lapsia hannkia, jos pelkää niin kovasti. Ihan normaalisti kyllä vauveli alkunsa sai ja on erittäin toivottu lapsi.
Sitten pelottaa, että määräävät johonkin psykoille ja seksiterapiaan. Ja sitten, että siellä tapahtuu kauheita ja minusta paljastuukin vaikka mitä epänormaaliuksia. Olen aikaisemmin (ja osittain vieläkin) pelännyt olevani jotenkin poikkeava, esim. liian vähäiset halut, aina ei kiihotu jne. Lisäksi minulla on ollut pelkoja mm. erilaisista sairauksista, mielisairauksista ja siitä, että olisin esim. pedofiili tai väkivaltainen. Nuo Äsken luetellut liittyvät ehkä enemmänkin tuonne pakko-oireisiin pelkoihin. Nyt pelottaa siis, että jos joudunkin johonkin terapiaan ja siellä tosiaan kaivellaan esiin kaikkea mahdollista. Entäs jos olenkin esim. joku pedo? Ja sitten lapseni otetaan heti snnyttyään minulta pois?
En ole koskaan aikaisemmin kyllä tehnyt mitään pahaa lapsille (enkä muillekaan), mutta pelkään jotenkin, että olen varmaan jotenkin niin kieroutunut, että jotenkin sekoan ja sitten rupean esim. pedofiiliksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Ultrassakaan ei se hoitaja mitenkän ystävällinen ollut, sanoi vain, ettei pidä sitten lapsia hannkia, jos pelkää niin kovasti. "
Olipa tosi törkeä hoitsu! Miksi terveydenhoitoalalle päätyvät aian ne jotka sinne vähiten sopivat...
Et sä mikään pedo ole, tietäisit kyllä tuohon ikään mennessä jos olisit.
en nyt osaa muuta lohduttavaa sanoa. Itsekin pelkään gyneä ja synnytystä (tai oikeastaan synnärin henkilökuntaa) aivan sairaasti vaikken koskaan ole ollut raskaana (olen 33v). Onko sulla jotain tarumoja taustalla ? Itselläni on.
"tarumoja"=traumoja :-)
Saattaa olla, että jotain alitajuista pelkoa on. Ainakaan lapsuudenkodissa ei koskaan puhuttu gynekologeista tms ja kaikki alapääjutut olivat jotenkin hävettäviä. Sitten kun sitä herkkänä ihmisenä lukee netistä kaikenmaailman häiriöistä, niin alkaa pelkäämään vaikka mitä. Pedopelko tuli mulle siitä kun yksi vuosi taannoin näin naapurin lapsia juoksemassa pihalla ja tuli siitä jotenkin hyvä olo. Säikähdin, että olikohan se "sellainen" hyvä olo, vaikka ei todellakaan ole tehnyt mieli tehdä kyseisille lapsille mitään. Toinen pelkoni on, että olen jotenkin sekoamassa ja sitten teen jotain esim. väkivaltaista vahingossa, en pysty hallitsemaan itseäni jne.
Eli kaava on tämä, kuten varmaan monilla pelkääjillä, pakko-oireisilla ja panikoivilla.
1. Pelkää jotain (esim. että ei tunne tarpeeksi voimakasta kiihottumista tms.)
2. SÄikähtää ajatustaan.
3. Ajatus pyörii päässä.
4. Pelkääminen sitten aiheuttaa juuri itsessään jo oireita, ahdistusta jne.
5. Pelko ruokkii itse itseään.
pidä hyväksyä, vaan huomauttaa hoitajalle ja kysyä vastaanotosta, minne voi esittää valituksen. Kyllä toivomuksia on oikeus esittää, tuollainen on vain alalle sopimattoman käytöstä. Inhottaa, että hakeutuvat näin herkille aloille, toivottavasti eivät tahallaan, päästäkseen käyttämään valtaa avuttomassa tilassa oleviin. Ota mielellään joku aina mukaan, myös synnytykseen, ja valista että pitää puoliasi. Olen käynyt hyvällä yksityisgynellä, ja heillä oli sellainen pienikokoisempi sisäultra. Sitäkin voi puhelimessa tiedustella, että onko teillä. Mielestäni sinun kannattaisi ihan itse hakeutua synnytyspelkoryhmään. Siellä tulisit ymmärretyksi toisten samanlaisten joukossa. Ehkä haluat jo tässä vaiheessa esittää pyynnön keisarinleikkauksesta? Kannattaa pitää puolensa ja ottaa selvää oikeuksistaan eikä antaa periksi heti ensimmäisille vastusteluille eikä toisillekaan. Ota myös selvää, mikä synnytyssairaala on hyvämaineinen asiakkaiden parissa ja tiedustele ajoissa, voisiko sinne saada paikan. Itse en tietysti tiedä mitään, kun olen synnyttämätön.
http://www.vau.fi/Teemat/Teemakategoriat/Synnytys/Synnytyspaikan-valinta/
Katso myös ihan googlella synnytyspaikan/-sairaalan valinta. Mahdollisimman paljon varmaan kannattaa ottaa selvää etukäteen mieltä askarruttavista kysymyksistä. Meillä on oikeus kysyä ihan niin paljon kuin oma sielu sietää.
olisi paikallaan sanoa, että ei olisi pitänyt hakeutua tällaiselle alalle, jos erilaisten asiakkaiden kohtaaminen ja empaattisuus ottavat niin koville. Tuollaiset ajattelevat lähinnä itseään. Pysykööt aloilla, joilla käsitellään elotonta materiaalia.
ovat kyllä tosi höveleitä, jos paikalla on joku ulkopuolinen tarkkailija, jota he kunnioittavat (sekin kertoo ihan tarpeeksi heidän luonteestaan). Kaikkia omaan henkilökuntaan kuuluvia, esim. apuhoitajia, he eivät tietenkään kunnioita, vaan käyttäytyvät vielä tavallistakin huonommin korostaakseen asemaansa ja jotta asiakas ei vain kyseenalaistaisi mitään apulaisen kuullen. On hyvä, jos saa vaikka miehen mukaan. Nämä ovat itse kovan kurin tarpeessa.
toki gynekologiakin ja esitä samalla valitus. On se hyvä työnantajankin kuulla. Kysele muilta asiakkailta, kuka on sekä kiva tyyppi että hyvä, varovainen gyne. Netissä on aikanaan kehuttu juuri yhtä, jonka luona olen itsekin käynyt hyvin kokemuksin. Puskaradio soikoon.
Eniten pelkään oikeastaan sitä, että hoitohenkiökunta pitää täys kahelina tai nauraa selän takana, valittaa tms. Olen siis nyt raskaana (täysin normaalisti), mutta en uskalla mennä sinne lääkärintarkastukseen, koska siellä joudun täysin tuntemattoman henkilön ronkittavaksi. En ole aikasemminkaan uskaltanut mennä kellekään gynelle, mutta nyt on pakko. Siis mulla on kertakaikkinen palko alapään tutkimuksia kohtaan. Pelkään jos ne ei onnistukaan ja sitten rupeavat valittamaan kuten ultran täti teki. Muutenkaan kun itsetunto ei ole oikein vahva.
Mulle ovat myös labrahenkilöt "nauraneet" koska pelkään kipua ja pistämistä. Samoin eräs kunnallinen hammaslääkäri on hermostunut. Ehkä juuri tosta saakin kaikenlaisia kammoja, kun ainakin minua ovat juuri tuollaiset empatiakyvyttömät hoitaneet.
Käsittääkseni kaikki eivät ole samasta muotista, mutta monelle hoitsulle ja lääkärille kait pitäsi olla, ettei tulisi mitään ihmettelyjä, että mikä hullu toi nyt on. Psykalle ovat aina sitten heti passittamassa ja mulla on myös hieman terapian pelko, tai pelkään lähinnä sitä, että siellä sitten paljastuukin musta ties mitä outouksia.
Sulla saattais olla pakko-neuroosin, eli ocd:n oireita. Varsinkin nuo pelot joista puhut ensimmäisessä viestissä ovat oikein tyypillisiä ocd:ssa, samoin pelko "hulluksi paljastumisesta". Eli ei ole mitään hätää, hyvin yleinen vaiva.
Koska tunnet ahdistusta tutkimuksista (ja kyllä ihan syystä jos hoitohenkilökunta tollasia asioita laukoo) , niin olisi varmaan hyvä kertoa peloista jo etukäteen ja pyytää erityisen mukavaa ja ymmärtävää lääkäriä/hoitajaa. Onhan se ihan ymmärrettävää että raskaus ja sen ajan tutkimukset tuntuvat pelottavilta. Rentoutusharjoitukset voisivat myös helpottaa tilannetta. Samoin keskustelu jonkun muun raskaana olevan tai olleen kanssa, hänellä voisi olla hyviä neuvoja ja tietoa siitä mitä tuleman pitää.
Ei muuta kuin tsemppiä!
tasan tarkkaan varma, että noissa tapauksissa vika on yksinomaan "hoitavassa" henkilössä. Jos juoruaa, niin sekin on epäammattimaista käytöstä, eikä hän ole missään tapauksessa oikeassakaan. Koeta valita tyypit mahdollisuuksien mukaan ja pitäytyä hyviksi kokemissasi. Ehkä jo ajanvaraustilanteessa voisit kysyä sellaista mukavaa ja kärsivällistä lääkäriä. Jos joku rupeaa kesken kaiken kenkkumaiseksi, sanokin itse, että pitäisiköhän käydä valittamassa epäasiallisesta palvelusta. Tilanteesta voi myös poistua kesken kaiken, jos oikein pahaksi menee.
Pystytkö ottamaan mukaan lapsen isän, oman äitisi tai ystäväsi, kun tutkitaan seuraavan kerran? (Tueksi, höpöttämään niitä näitä, kun aletaan tutkia, pitämään sanallisesti puoliasi, jos vielä kohtaat epäammatillisia henkilöitä.)
Pelkäät suotta, että olisit erilainen ja sinusta löytyisi jotain outoa. Korkeintaan se "outous" mikä voisi ammatti-ihmisen avulla löytyä olisi syy siihen, miksi pelkäät. Ja silloin se olisi valtava helpotus, mahdollisuus alkaa toipua peloista, saada lisää iloa omaan elämääsi, kun tulee vapaampi olo. Tiedän itse mitä on elää eri pelkojen kanssa, en vähättele kokemaasi mitenkään.
Voisitko jutella neuvolan terkkarille vaikka kumppanisi tai muun läheisesi kanssa tästä? Heidän perustyöhönsä kuuluu synnytyspelosta kärsivien äitien tukeminen, joten sinun tutkimuksiin liittyvä pelkosikin on heille varmasti tuttu asia. (Terkkari voisi toimia linkkinä tuonne sairaalaan/ tutkimuksia tekevään henkilöstöön.) Et todellakaan ole ainoa pelkääjä! Muistan miten monta henkilöä vuorojen vaihtuessa ja synnytyksen kestäessä kävi ronkkimassa paikkojani ja miten kireältä olo tuntui. Ja sitten tuli se viimeinen gynekolgi, joka laittoi rauhallisesti kätensä reiteni päälle ja sanoi: "rentoutapa tästä". Tajusin, että sieltä jaloista (ja pakaroista) se kiristys ja jännitys tosiaan lähtee. Samainen gynekologi oli jo tutkimassa sisältä, kun vielä keskityin kuuntelemaan, kun kehotti rentoutumaan jaloista. Ovela ja kunniottava lähestymistapa :) Hyviä kokemuksia jatkoosi toivon,