Siis mistä aloittaa jos sukututkimuksesta ei ole mitään "kokemusta", mutta haluaisin oikein tosissani alkaa tutkimaan omaa sukuani?
MISTÄ ALOITTAA???
maria
72789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
saat alkajaisiksi vaikkapa täältä:
www.genealogia.fi
Kirjastoissa on runsaasti sukututkimusoppaita, jos et halua ikiomaksi itsellesi ostaa.
Kansalaisopistoissa on sukututkimuskursseja ja niiltä saa hyvän perusopin.
Tämä sama kysymys toistuu ja toistuu ...
on kysellä kaikilta sukulaisilta, etenkin vanhemmasta päästä, tietoja sukulaisista. Kirjaa kaikki ylös mitä kuulet ja merkkaa myös lähteet. Osta vielä mielellään sanelulaite, jonne saat tallennettua haastatteluja. Kirkonkirjat ja netti pysyy, mutta entäpä ne vanhukset, joilla on vielä muistitietoa. Ite ryssin tässä ja kaduttaa niin hemmetisti. Tutkin noin 500 vuotta taaksepäin kirjoista ja kansista, tarkemmat haastattelut jäi....
että kerää myös mahdollisista jäljelläolevista valokuvista kopiot ja haastattele myös. lähinaapurien vanhukset. saat tod. näk. samoista asioista hieman eri versionkin ;)
hyvä huomio!
Vanhoja valokuvia kannattaa metsästellä jok'ikisessä mahdollisessa tilanteessa, kysellä, ketä kuvasta tunnistetaan, mahdollinen kuvausajankohta ja -paikka, ja sitten tiedot kaikki talteen välittömästi!
Kuvien tietojen tallentaminen koskee myös meitä kaikkia. Sitä aina kuvittelee, että kyllähän minä nyt tämän ajankohdan ja paikan muistan, mutta hahhaa ...
Esimerkkinä kerron, että tätini kuolinpesästä (hän oli 91-vuotias kuollessaan)löytyi vanha valokuva-albumi, täynnänsä vuosisadan alun hienoja muotokuvia, yksittäisiä, ryhmiä jne. Käänsin kuvat albumissa moneen kertaan, ei nimen nimeä! Yhdessä 1940-luvun kuvan taustassa oli terveisiä kummisedälle! Tätini oli naimaton. Yhden suuren löydön sieltä tein, löysin äidistäni varhaisimman nuoruudenkuvan tyttökaverinsa kera! Eräs sisaruksista elää vielä, on yli 90-kymppinen. On tarkoitus lähteä käymään hänen luonaan valokuvien kera. Jospa ehtisin ajoissa!
Ei ole mitään ainutta oikeaa tapaa. Jos ei ole ketään, jolta kysyä, niin ei sukututkimusta siihen kannata jättää. Eräs tapa on käydä kurssi. Niitä järjesteään työv.opistoissa. Kysy omasta kirjastosta kirjoja. Esim Sirkka Karskela on kirjoittanut useita hyviä sukututkimusoppaita. Myös on olemassa mm. Luttinen/Hyppönen:Sukututkimuksen käsikirja, jota voisit tiedustella, ja monia muita. Pyydä kirkkoherranvirastosta vanhempiesi tai isovanhempiesi sukuselvitykset sukututkimusta varten. Ja sitten vaan maakunta-arkistoon.
>Ja sitten vaan
>maakunta-arkistoon.
Niin jos sattuu onnekseen asumaan sellaisessa kaupungissa, jossa on MA.
Me muut kaukolainailemme omiin kirjastoihimme mikrofilmirullia ja -kortteja.