Haluaisin alkaa vaihtamaan ajatuksia ihmisten kanssa, jotka kärsivät mustasukkaisuudesta, joka häiritsee normaalia elämää.
En ole löytänyt syytä siihen, miksi olen niin tuskallisen mustasukkainen, vaikka olen yrittänyt mennä syvälle sydämeeni ja etsiä.
Toivoisin, että voisin alkaa ystävän avulla selvittämään mieltäni.
Hyvä esimerkki mustasukkaisuudestani oli eilinen ilta, kun olin baarissa.
Huomasin, että eräs nainen katseli poikaystävääni. Tunteeni menivät masennuksen kautta raivoon. Ensin lensi baarijakkara, jonka jälkeen uhkasin käydä hyppäämässä sillalta alas.
Olen luonteeltani ujo ja hiljainen. En olisi uskonut minusta löytyvän niin paljon tempperamenttia, että alkaisin riehumaan.
Onko kukaan kokenut samanlaista? Osaisiko kukaan selkeyttää ajatuksiani? Osaako kukaan auttaa? :(
[email protected]
En ole löytänyt syytä siihen, miksi olen niin tuskallisen mustasukkainen, vaikka olen yrittänyt mennä syvälle sydämeeni ja etsiä.
Toivoisin, että voisin alkaa ystävän avulla selvittämään mieltäni.
Hyvä esimerkki mustasukkaisuudestani oli eilinen ilta, kun olin baarissa.
Huomasin, että eräs nainen katseli poikaystävääni. Tunteeni menivät masennuksen kautta raivoon. Ensin lensi baarijakkara, jonka jälkeen uhkasin käydä hyppäämässä sillalta alas.
Olen luonteeltani ujo ja hiljainen. En olisi uskonut minusta löytyvän niin paljon tempperamenttia, että alkaisin riehumaan.
Onko kukaan kokenut samanlaista? Osaisiko kukaan selkeyttää ajatuksiani? Osaako kukaan auttaa? :(
[email protected]
Vastaukset 22
Vanhimmat
Te mustasukkaset ootte säälittäviä pellejä, jotka onnistutte pilaamaan oman suhteenne ja puolison suhteen!!!
Kuinka mukavaa elämä olisikaan ilman teitä ja teidän raivo- ja suuttumiskohtauksianne.
Mulla on yksi tosi ihana ja kiva kundi kaverina, jota en todellakaan katsele sillä silmällä vaan tykkään vaan kovasti kaverina. Sen muija on onnistunu erottaa meidän kaveruuden säröiksi. Kyllä me nähdään muiden kavereiden kanssa ku ollaan, mutta koko ajan saa olla varuillaan! Tosi ankeeta!
Koittakaa unohtaa se sairas mustasukkasuus, ni kumpikin voisi suhteessa paljon paremmin!!!
Jopas olikin varsin rakentava vastaus, tästä oli kysyjälle taatusti todella paljon hyötyä.
taitaa hannalla olla oma korsi ojassa=)ja harmittaa kun ei saa miestä itselleen...
alkuperäiselle, mustasukkaisuus on sairasta! Eli mitä teit menee kyllä jo aika pahalle puolelle. Kyseessä on oma huono itsetuntosi ja voin taata, että miehesi ei katsele tuollaista peliä enää kauan! ota järki käteen, eli luotatko häneen ja onko hän ollut uskoton?
Jos ekaan vastaus on kyllä ja toiseen ei niin voit mennä itseesi, katsoa peiliin!Itse olin ennen tosi mustis, mutta se meni ohi kun aloin luottaa itseeni!
tsemppiä
Kiitos viestistäsi, koska se todella auttoi minua selviytymään ongelmastani.
Taidat itse olla hieman mustis ystäväpoikasi tyttöystävälle ;)
Toivoisin siis, että saisin asiallisia vastauksia.
Tiedän tekeväni väärin, enkä haluaisi olla näin mustasukkainen.
Olen valmis tekemään töitä päästäkseni ongelmastani irti. En vain tiedä, mistä aloittaisin.
Siksi toivoisin teiltä neuvoja, rakkaat ystävät :) En kirjoittanut tänne tullakseni haukutuksi.
[email protected]
No, minä tuossa jo aikaisemmin kirjoittelin, että miten on tuon teidän parisuhteenne laita, eli onko siihen sisältynyt pettämistä esim. poikaystäväsi puolelta. Se kyllä selittäisi osittain mustasukkaisuuden - kun toiseen ei pysty luottamaan.
Itselläni ainakin oli mustasukkaisuudesta kyse huonon itsetuntoni takia, eli kuvittelin, että toiset naiset ovat haluttavampia kuin minä, siksi en sietänyt jos he katsoivat miestäni jne. Olin myös julmetun mustasukkainen hänen exästään, jonka hän tavallaan jätti lopullisesti tavattuaan minut. Pelkäsin aina, että myös minä tulisin jätetyksi samalla tavoin ja pahinta olisi jos hän siis palaisi tuon exänsä luo. No mitäpä niistä turhista raivokohtauksista seurasi, hän jätti minut, kun ei jaksanut enää katsella, lopulta tapahtui juuri niinkuin pelkäsinkin, hän löysi toisen naisen ja petti!Koska ei kestänyt enää sitä, että häntä syytettiin jatkuvasti jostakin, mitä ei ollut edes tehnyt ja että hänen rakkauttaan epäiltiin. Että hänestä syytettiin petollisuudesta jo valmiiksi!Osasin olla hänelle todellinen sika.
Palasimme 1/2 vuotta myöhemmin yhteen, sinä aikana tapailin muita, sain kokea, että sain myös muilta miehiltä huomiota osakseni, yhtäkkiä minuakin katsottiin tai huomasin sen. Se nosti itsetuntoani suunnattomasti, muutuin kuin seinästä. Olen nykyään aivan eri ihminen kuin olin silloin, nyt luotan häneen ja siihen, että hän rakastaa minua. Ajattelen myös, että katsoa saa mutta ei koskea.
Sinun pitäisi olla imarreltu siitä, että joku nainen katsoo poikaystävääsi. Tottakai useat naiset tykkäävät katsella miehiä, valitettavan usein myös varattuja. Varatuissa on kai joku sanelematon sääntö, että jos kelpaa tuollekin niin kyllä minullekin, varatut on myös joillekin naisille helpompia, kun nämä miehet eivät esitä mitään vaatimuksia jatkosta.
Sinun täytyy ruveta etsimään syitä jo menneisyydestäsi, itselläni on esim. todella huono isäsuhde, en koskaan saanut häneltä minkäänlaista arvostusta, siitä tuo jätetyksi tulemisen pelko. Jos tunnistat itsessäsi sellaisia piirteitä ettet ole tyytyväinen ulkonäköösi ja koet, että muut ovat parempia, on itsetunto silloin rempallaan.
Mieti nyt hieman, hän on sinun kanssasi, koska rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, eikö niin? Miksi haluat ajaa hänet pois luotasi? Annat muille naisille oivan mahdollisuuuden napata hänet nenäsi edestä olemalla ylettömän mustasukkainen ja tökerö hänelle julkisilla paikoilla/privaatissa. Mies tarvitsee yhtälailla kunnioitusta kuin sinä itsekin. Kohtele häntä niinkuin itseäsi tulisi kohdella, niinhän siinä laulussakin sanotaan:"Sitä saa mitä tilaa"-Sinä tilaat kyllä nyt eroa poikaystävästäsi. Toivon todella, että jos rakastat häntä ja haluat olla hänen elämässään, niin alat miettimään todella mistä kenkä puristaa. Syyn löytäminen itsestään voi olla todella kivuliasta, mutta taarpeen. Eli jos ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Voisit aloittaa keskustelemalla poikaystäväsi kanssa, pyydä anteeksi käytöstäsi ja kerro suoraan mitä tunnet kun olet mustasukkainen. Puhumalla voi selvitä asioita joita et tullut ajatelleeksi. Aiheesta on olemassa myös runsaasti kirjallisuutta, eli siihenkin voi tutustua.
Jos kaikki keinot on käytetty, eikä mikään auta, vaikka kuinka yrittäisit hillitä itseäsi niin sitten ehdotan ihan hyväntahtoisesti ammattiauttajan mielipidettä asiaan. Tai sitten yksinkertaisesti koet niin suurta turvattomuutta parisuhteessanne, ettei se ole sinulle hyväksi, sitten kannattaa antaa uusien tuulien puhaltaa.
Älä rakenna elämääsi poikaystäväsi varaan, aina pitää olla varasuunnitelma. Sinun pitää itsenäistyä ja rakentaa myös omaa elämää, silloin huomaat, että pärjäät myös ilman häntä ja et enää pelkää niin paljoa, että joku vie hänet sinulta.
En tiedä oliko tästä apua, mutta toivottavasti=)
ettet nyt olis hanna vähän turhan kiinnostunut siitä "kaveristas". On tainnu olla vähän muutakin peliä teillä...
Siinä on taas yksi naikkonen itsetunto huipussaan, tykkäisitkö itse jos sinun miehessäsi roikkuisi joku menevän näköinen "kaveri"...etkö olisi tippaakaan mustasukkainen vaikka he viettäisivät aikaa yhdessä paljon jne.?Silloinhan sinulla ei pitäisi olla mitään sanomista asiaan vaikka näin tapahtuisikin, kun itsekin pidät asiaa ihan oikeutettuna!Tuskinpa se niin olisi kuitenkaan omalla kohdallasi, et välttämättä ymmärtäisi sinäkään!
Itse laitoin välit poikki tällaiseen ns. tyttökaveriin jonkin aikaa sitten ihan omasta tahdostani, kun huomasin että tämä nainen (jonka nimi muuten on myöskin hanna), alkoi olemaan hieman liian tuttavallinen. Tyttöystäväni, jota rakastan yli kaiken, ei ollut syynä tähän päätökseen.
no, siinähän esimerkillinen tapaus!tuo mies 75 siis..monet miehet eivät ajattelisi tyttökaveriaan oma-aloitteisesti tässä hommassa.10 pistettä ja papukaijamerkki!
Kirjeesi oli täynnä omia ajatuksiani.
Poikaystäväni ei ole koskaan pettänyt minua. Hän ansaitsisi 100% luottamuksen.
Mustasukkaisuudessani on kyse olemattomasta itsetunnostani. Minulla on paha olla itseni kanssa.
Takana on koulukiusaamista ja ihmissuhdeongelmia. Kiusaamisen ansiosta tunnen itseni yhä rumaksi, tyhmäksi ja erilaiseksi, kuin muut.
Sairastan masennusta, enkä pysty opiskelemaan.
Uskon, että kaikki naiset ovat parempia, kuin minä. Poikaystäväni väittää kuitenkin toista. Olen hänen silmissään täydellinen. Hän on vakuuttanut, ettei koskaan jättäisi, eikä pettäisi minua.
Hän on ollut myös kärsivällinen minua kohtaan. Hän ei ole koskaan suuttunut minulle, vaikka olen ollut mustasukkainen. Hänen mielestään se on vain "söpöä". Kyllähän mustasukkaisuus kertoo rakkaudesta ja omistamisen halusta.
Takanani on myös olematon isäsuhde. Isäni on aina käyttänyt liikaa alkoholia. Hän teki perhe-elämästämme helvettiä. En ole koskaan tuntenut olevani hyväksytty hänen silmissään.
[email protected]
Onko se kirjoitettu jonnekin että kaikki miehet on aivottomia idiootteja, eivätkä pysty itsenäiseen ajatteluun saatika sitten toisen ajattelemiseen? Epäilen.
Musta kyynel, alkaa vaikuttamaan jutuistasi päätellen että ongelma onkin tosi syvällä sinussa. Masennus, aggressionpurkaukset, ja muut kuvailemasi oireet (myös mahdollinen perinnöllinen alttius; kerroit isäsi taipumuksesta alkoholismiin!) viittaavat kyllä vahvasti aivojen välittäjäaineiden epätasapainoon, johon on hyvin vaikea vaikuttaa ilman sopivaa psyykelääkitystä. Sen sijaan on kunnioitettavaa että tuossa tilanteessa osaat suhtautua omiin tunteisiisi ja käytökseesi kriittisesti!
Jos pelkkä puhe ei auta niin kehottaisin käymäänkin psykiatrin puheilla. Kylmä totuus on valitettavasti että joskus nämä asiat voi korjata vain kemiallisin menetelmin!
Itse koen mustasukkaisuuden, myös omani, lähinnä äärimmäisen surulliseksi ilmiöksi, mutta en todellakaan naurettavaksi.
Itsellänikin on ystäväpoikia, ja hyviä sellaisia, mutta siitä huolimatta avomieheni ystävätyttö oli vähällä onnistua kaatamaan koko suhteen. Yllättäen lisääntyvä yhteydenpito ja liian henkilökohtaisista asioista poikakaverilleni tilittäminen (ts. hieromasauvat, alastonkuvat jne)menivät yli minunj sietokykyni. Mies ei omassa toiminnassaan katsonut olevan mitään vikaa, hän vain tekstaili ystävänsä kanssa, niitä viestejä en ikinä nähnyt. Takaisinpäin tulleista kurkatut mies loppujen lopuksi onnistui selittämään viattomiksi, hirveän riidan jälkeen... Myöhemmin kävin hänen kännyllään uudestaan, silloin viestit olivat ihan viattomia. Siitä huolimatta sen jälkeen, kun yhteys kerran meni sellaiseksi, etten sitä enää voinut hyväksyä, minuun sattuu vieläkin, kun kuulen tämän ystävätytön lähettäneen viestiä...
Mikseivät ystävätytöt voi pitää omaa toimintaansa sellaisena, että siitä ei muiden tarvitse huolestua? Paljoa se ei vaatisi, vähän vain huolenpitoa siitä, ettei oma toiminta toista kiusaa. Ei liian henkilökohtaisia asioita vain miehelle (etenkään seksuaalisesta puutostilasta!), ei liikoja kosketuksia tai liikaa omia kahdenkeskisiä viestejä miehen kanssa. Välttämättä kahdenkeskinen tapaaminen kovin usein ei yleensäkään ole tarpeen, kolminkin voisi olla ihan mukavaa. Itse olen koettanut ottaa ystäväpoikieni tyttöystävätkin huomioon, ja jos siitä huolimatta olemiseni on kiusannut, väistynyt sivuun heidän suhteensa tieltä.
Pahoittelen edellistä, mutta viestisi osui juuri sopivaan kohtaan kun oli kunnon veetutus päällä juuri toisten mustasukkaisuuden takia.
Ja en tod ole mustis tytölle. Olen useampaan kertaan yrittänyt HYVIN ystävällisesti ja vilpittömästi tehdä tuttavuutta tämän tytön kanssa, mutta hänestä yritän vain saada hänet puolelleen jotta ei huomaisi mitään... HAH!
Tämä kundi on tosissaan lapsuuden ystäväni. Olemme tunteneet toisemme 3 vuotiaista lähtien ja myös vanhempamme ovat perhetuttuja...
Pahoitteluni vielä ja toivon todella, että mustat sukkasi vaihtuvat punaisiin!
Juu psyykelääkettä vaan, niillä oma pilleri joka ongelmaan! Eiku jos nyt unohdetaan kaikki lääkkeet. Saa tietty psykologille mennä, ja ne kyllä ohjaa psykiatrille jos jotain lääkitystä tarvitaan.
Mahdatko olla Naantalin Tohtori Sykerö? :D
Se on tosissaan jännää miten suuri osa ihmisistä ei pysty kuvittelemaan naista ja miestä kavereina. Mun kaveri on kaveri ja niiiiin tutuntutuntuttu... että en mitenkään pystyisi ajattelemaan sitä muuna kun kaverina. Kuin veli mulle!!! Vai onko teistä, etenkin mies75 normaalia sukurutsat????? =) =) =)
Mä ehkä oonkin omituinen, mutta oon kaikkien (jopa kolmen) kundikaverini kavereitten kanssa tullu juttuun, olkoot naisia tai miehiä. Itseasiassa yhden ex:n kaverin (tyttö) kanssa ollaan edelleen yhteyksissä kuukausittain. Mulle on monet ihmiset sanonut, että oon helposti lähestyttävä.
Itse asiani tiedän ja oon todella tyytyväinen siihen, että osaan olla kaveri niin naisten kuin miestenkin kanssa.
Toivoisin samaa myös muille!
Kuten jo ensimmäisessä viestissäni sanoin, kannattaa käydä psykiatrin puheilla. Eihän toki kannatakaan aloittaa psyykelääkitystä ennen kuin asiantuntija tutkii ja määrää reseptin!
Tarkoitukseni ei todellakaan ole tuputtaa pilleriä joka vaivaan, mutta tietyissä tapauksissa se on se paras ratkaisu. Väitän että tässä tapauksessa kannattaisi antaa alan asiantuntijan harkita lääkitystä.
Olin / olen ihan hyvänäköinen ja -kokoinen tytteli mutta nuorempana olin muutaman vuoden tosi mustasukkainen esim. joidenkin isommista rinnoista ja vaaleista hiuksista. En kestänyt ajatellakaan kuinka ihana poikaystäväni katsoo heitä -huom vaikka vain tv:ssä tai kuvista !
Parannuin siitä pikkuhiljaa kokemuksen myötä. Huomasin ja ajattelin tietoisesti, että jos hän nyt kumminkin on minun kanssani, niin turha murehtia !
Vaihtoehtoja ei nimittäin ole. Jos mies huomaa, että olet tosi mustasukkainen, hän häipyy ja olet yksin ja seuraava toistuu
Jooh, no kuulostaa vähän siltä, että syy on huono itsetunto. Hyvä asia on, että yrität työstää asiaa ja ymmärrät käyttäytyväsi kypsymättömästi, ikä tuonee siis helpotusta. Mitään valmista reseptiä et täältä saa.
Voisi olla ihan imartelevaakin tuollainen pieni mustasukkaisuus, mutta jatkuvana käyttäytymisenä aiheuttaa pelkkiä ongelmia. Yritäpä vaan hillitä itsesi, juoppa vaikka vähemmän alkomahoolia jos ootte illalla menossa baariin esim.
Voisin kommentoida tähän, etten ollut lainkaan alkoholin vaikutuksen alaisena, kun tämä tapaus sattui baarissa ;)
Olen lopettanut juomisen. Isäni taisi toimia aikoinaan varoittavana esimerkkinä.
Samalla tavoin käyttäydyin minäkin, kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen 18-vuotiaana. Joskus 25-vuotiaana tuollaiset räjähdykset jäivät pois lopullisesti. Kyllä ihminen saa olla mustasukkainen, ja pitääkin olla, hiukan. Omassa avopuolisossani minua hieman ärsyttää se, että hän ei näytä olevan tippaakaan mustasukkainen mistään mitä teen. Ikään kuin hän pitäisi itseään niin yli-ihmisenä ja olisi täysin varma minusta koko ajan. Ikään kuin minä en kelpaisi kellekään muulle.
No mutta tohon sun juttuun vielä; kyllä se ajan kanssa menee. Koeta hillitä itsesi ensin siten että hammasta purren puserrat kitkeryytesi siihen asti, että olette esim bussipysäkillä kahden ja voit alkaa raivoamaan. Siitä sitten kehität hillintäsi pidemmälle.
Tähän täytyy sanoa, ettei tuo ole mikään ratkaisu, että purat raivoasi myöhemmin syyttömään poikaystävääsi! Olettaen, että syy kiukkuun nyt on vain se, että jonkun tuntemattoman naisen katse on sattunut viihtymään poikaystäväsi suunnalla. Eri asia on jos hän on flirttaillut toisten naisten kanssa, sitä ei tarvitse sietää.
Se on hyvä, että olet ottanut asian esille. Minua on tämä keskustelu auttanut. Olen ollut myös koulukiusattu ja koen itseni rumaksi jne. En ole sentään noin mustasukkainen kuin Sinä, mutta saan myös välillä hillittömiä mustasukkaisuuskohtauksia. Saatan täristä raivosta jopa toista tuntia. Mutta tämä johtuu huonosta itsetunnosta ja toivoisin että voisin auttaa sinua tämän asian suhteen. Ole reilusti oma itsesi. Osta ja käytä sellaisia vaatteita, kenkiä, asusteita ynm. kuin mielesti tekee. Älä välitä muiden kummeksuvista katseista, sillä moni voi sisimmässään ihailla sinua, kun "uskallat" kulkea omanlaisissa vaatteissa jne. Torstaina värjäsin hiukseni ensimmäisiä kertojani ja seuraavana päivänä se tuntui oudolta, mutta silti hyvältä kun ihmiset kääntyivät katsomaan. Se kohottaa itsetuntoa jo paljon, ku tulee huomatuksi. Huomatuksi muulla tavalla, kun nolaamalla itsensä.
Tämä ei välttämättää ollut kovin valaiseva vastaus, mutta toivon että se auttaisi edes hitusen. Ole ylpeästi oma itsesi ja toivon että itsetuntosi kasvaa sen myötä. Siunausta!
Olen iloinen, että tämä keskustelu on auttanut edes hiukan selviämään mustasukkaisuudestasi.
Huono itsetunto on usein mustasukkaisuuden syy. Harvoin itse mustasukkaisuus on se itse varsinainen ongelma, vaan se on jonkun muun tunteen sivutuote.
Mustasukkaisuus on tavallaan kehon ja mielen tapa ilmaista, ettei kaikki ole henkisellä puolella hyvin.
Myönnän itsekin purkavani pahaa oloani heittelemällä baarijakkaroita ja raivoamalla poikaystävälleni. Mustasukkaisuuteni johtuu henkisestä pahoinvoinnistani.
Puhuit myös keinoista kohottaa itsetuntoa.
Minä en ole koskaan ollut muodin orja. Nautin siitä, kun saan pukeutua toisin, kuin muut. Nautin siitä, että saan laukoa mielipiteitäni, jotka usein eroavat muiden ihmisten käsityksistä.
Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, ettei sillä ole loppujen lopuksi väliä, mitä muut ajattelevat minusta. Mikäli he eivät hyväksy erilaisuuttani, se on heidän oma ongelmansa. Pääasia, että itse hyväksyn itseni ja nautin siitä, että saan olla sitä, mitä todella olen.
Kerroit värjänneesi hiuksesi. Minäkin värjäsin eilen illalla hiukseni tummansinisiksi ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ;)
[email protected]