Niitä aikoja kun emme päässeet ravintolaan ilman miestä.
Vieläkin nolottaa kun muistelen miten tyttöystäväni ja minut vahtimestari pyysi poistumaan Helsingin tanssiravintola pöydästä noin 10 minuutin istumisen jälkeen. Olin silloin 24 vuotias, vuonna 1955 ja olin ollut kolme vuotta Lontoossa Au Pair´nä ja opiskelijana ja jo tottunut käymään ravintoloissa.
Tarjoilija oli juuri tuonut ruusun pöytäämme joltakin ihailijalta mutta heti sen jälkeen vahtimestari kohteliaasti mutta ylväästi käski meidät lähtemään.
Vieläkin nolottaa kun muistelen miten tyttöystäväni ja minut vahtimestari pyysi poistumaan Helsingin tanssiravintola pöydästä noin 10 minuutin istumisen jälkeen. Olin silloin 24 vuotias, vuonna 1955 ja olin ollut kolme vuotta Lontoossa Au Pair´nä ja opiskelijana ja jo tottunut käymään ravintoloissa.
Tarjoilija oli juuri tuonut ruusun pöytäämme joltakin ihailijalta mutta heti sen jälkeen vahtimestari kohteliaasti mutta ylväästi käski meidät lähtemään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Raippoja vaan kintuille ja perseelle ja akkoa 150 euroo!
Ruune voi antaa teille sakkoa ja raippoja, ellei ole jaloissa piikkikorot ja levvee hame!
PELÄTKÄÄT!
Mikä ihmeen älypää onkaan tuo housut hui? Pakonomainen tressi jäänyt päälle, lääkekuuri voisi auttaa.
Muutin perheeb kanssa Helsinkiin v. 1967, ja silloin vielä oli ainakin Ravintola Fennia paikka, joihin ei nainen ilman herraseuraa päässyt. En muista, milloin käytäntö muuttui, mutta kyllä se silloin ihmetytti. Pohjois-Suomessa en sellaisiin kummajaisiin ollut törmännyt.
1950 luvulla oli aivan normaalia että naiset, muodikkaasti ja seksikkäästi pukeutuneina (varsinkin kauniit naiset) kuviteltiin kai katunaisiksi, eikä päästetty sisään ilman miestä.
Kerran yritimme päästä sisään, muistaakseni Kaivohuoneeseen, mutta tuloksetta.
Kyllä se silloin oli loukkaavaa.
Mustat kärsivät vuosikausia tälläisestä rasismista Amerikasta.
pienessä kotikaupungissani tapahtuneen. Kävimme tyttöporukalla siinä yhdessä ainoassa tanssiravintolassa, joka kaupungissamme oli, eikä koskaan meitä pois ajettu.
Ehkä se oli tapana täällä Helsingissä. Olisikohan vaaroja enemmän ollut täällä yksinäisille naisille kuin pienessä maalaiskaupungissa vai mistä moinen kielto?
Samoin Kainuun pääkaupungissa olin usein keikalla ja siellä myös sallittiin naisten tulla keskenään ravintolaan. Minusta tuntui, että jopa tervetulleiksi toivotettiin, koska oli yksinäisiä miehiä paljon. Kaupparatsut yöpyivät hotellissa ja mielellään tanssivat.
Nykyinen mieheni ja silloinen poikaystäväni ei kyllä suhtautunut kovin suopeasti näihin illanviettoihin, mutta eihän siinä mitään kun säädyllisesti elettiin.
Minä muistan, että ravinteliin ei päässyt miehetkään, jollei ollut pikkutakki niskassa ja kravaatti kaulassa.
Kerran mieheni meni autokuskin tehtävässä hakemaan kavereitaan eräästä ravintolasta, (muistelen, että sen nimi oli "Kannu", joka mielestäni antaa hyvän kuvan laadusta). No, joka tap. mieheni seisoi eteisessä ja haettavat istuivat pöydässä juomat edessään. Mieheni halusi mennä odottelemaan pöytään, joten hän sai lainata portsarilta 2 nroa liian pienen pikkutakin ja solmion. Enpä muista millainen paita hänellä sattui olemaan, mutta oli varmaan aika koominen näky niissä vetimissä. Oma villapaita piti jättää narikkaan.
Joskus 60-luvulla lehdistö päivitteli, kuinka ruotsalainen elokuvanäyttelijä Harriet Andersson poistettiin rovaniemeläisestä ravintolasta, koska hän pyrki sinne housupuvussa. Ehdottomasti kielletty naisilta tuolloin.
Puku oli jonkun pariisilaisen muotitalon uniikkiluonus, ja oli varmasti fiineintä ja kalleinta mitä siinä tanssiravintolassa koskaan oli käytetty.
Mutta portsarin sana oli laki.
naisten ruoskimis- ja sakotusuutiseen.
Kyllä naisia on aina ulkoa päin säädelty kuin järjettömiä elikoita tai ainakin kuin alaikäisiä.