JR 7:n komentaja kannusti

Eiköhän kyseessä ole kuitenkin ihan aidot haastattelupoiminnat.

Et sitten lukenutkaan sen johdantoa, jossa kerrotaan johdannoksi mm. näin:

Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, 1967, romaani

Esipuheeksi -nimellä kerrotaan kuinka "Rauhan ääniä varten keräsimme työryhmänä äänitteitä kylmien tilojen raivaamisesta, suon perkaamisesta, toivosta ja toivottomuudesta, maaseudun autioitumisesta sekä työttömyydestä (Työryhmä Heikki Ritavuori, Hannu Karpo ja minä). Koska kuitenkin olennaisin keräämästämme materiaalista esitetään toisessa yhteydessä: Sodan ja rauhan äänet nimisessä televisioesityksessä, en halua toistaa sitä uudemman kerran tässä, pelkästään kirjallisessa esityksessä, joten rauhan äänet supistuvat lyhyehköön viittaukseen nykyhetkeen sekä työttömyystöissä Kemijoen jäällä olevien miesten ääniin. Tässä esityksessä esiintyvät sodan äänet eivät sensijaan ole mukana televisioesityksessä, koska sellainen asettaa tiukat aikarajoitukset ääni- ja kuvakerronnan pituudelle. Kirkkonummella elokuun 21 pnä 1967 Paavo Rintala"

280 sotajuttua eri rintamilta kirjoitti:

Eiköhän kyseessä ole kuitenkin ihan aidot haastattelupoiminnat.

Et sitten lukenutkaan sen johdantoa, jossa kerrotaan johdannoksi mm. näin:

Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, 1967, romaani

Esipuheeksi -nimellä kerrotaan kuinka "Rauhan ääniä varten keräsimme työryhmänä äänitteitä kylmien tilojen raivaamisesta, suon perkaamisesta, toivosta ja toivottomuudesta, maaseudun autioitumisesta sekä työttömyydestä (Työryhmä Heikki Ritavuori, Hannu Karpo ja minä). Koska kuitenkin olennaisin keräämästämme materiaalista esitetään toisessa yhteydessä: Sodan ja rauhan äänet nimisessä televisioesityksessä, en halua toistaa sitä uudemman kerran tässä, pelkästään kirjallisessa esityksessä, joten rauhan äänet supistuvat lyhyehköön viittaukseen nykyhetkeen sekä työttömyystöissä Kemijoen jäällä olevien miesten ääniin. Tässä esityksessä esiintyvät sodan äänet eivät sensijaan ole mukana televisioesityksessä, koska sellainen asettaa tiukat aikarajoitukset ääni- ja kuvakerronnan pituudelle. Kirkkonummella elokuun 21 pnä 1967 Paavo Rintala"

Lue lisää

"Et sitten lukenutkaan sen johdantoa, jossa kerrotaan johdannoksi mm. näin:"

Et sitten lukenutkaan tuota Otavan sivua. Kirjan kustantajan mukaan kyseessä on romaani.

7-päivää lehden toimittajat haastattalevat myös ihmisiä, silti kyseinen lehti on hyvin harvinainen lähdeviite historiantutkimuksessa.

lehti kirjoitti:

"Et sitten lukenutkaan sen johdantoa, jossa kerrotaan johdannoksi mm. näin:"

Et sitten lukenutkaan tuota Otavan sivua. Kirjan kustantajan mukaan kyseessä on romaani.

7-päivää lehden toimittajat haastattalevat myös ihmisiä, silti kyseinen lehti on hyvin harvinainen lähdeviite historiantutkimuksessa.

Lue lisää

>Et sitten lukenutkaan tuota Otavan sivua. Kirjan kustantajan mukaan kyseessä on romaani.<

Paavo Rintala Sodan ja rauhan äänet, 1967, romaani

Kirjan lopussa on hakemisto ja loppusanat. Loppusanoissa käydään läpi noiden haastatteluiden tekoa yhtymittäin ja hakemistossakin on minkä yksikön mies oli asialla kulloinkin.

"oliko kyseisen divisioonan komentajan ensisijainen tehtävä voidella Matti Möttösen peräpukamia"

Ottaen huomioon AE:n myöhäisen avioitumisiän, hän olisi hyvinkin voinut olla sovelias siihenkin hommaan...

Rektaalirasvaa kirjoitti:

"oliko kyseisen divisioonan komentajan ensisijainen tehtävä voidella Matti Möttösen peräpukamia"

Ottaen huomioon AE:n myöhäisen avioitumisiän, hän olisi hyvinkin voinut olla sovelias siihenkin hommaan...

Lue lisää

Radiohaastattelu 1987 joulukuu A.E.

"Kun toiset nuorrena kasarrrmilla puhui rrrakkaudrrsta, niin minä rrakastin kiväärrriäni! Muut nuuhi sodrrassa kirrjeitä kotoa ja minä aserrrasvaaa vain....perrrkele nni se rryssä sitten rryömi.."

Rektaalirasvaa kirjoitti:

"oliko kyseisen divisioonan komentajan ensisijainen tehtävä voidella Matti Möttösen peräpukamia"

Ottaen huomioon AE:n myöhäisen avioitumisiän, hän olisi hyvinkin voinut olla sovelias siihenkin hommaan...

Lue lisää

Muistan ja se on dokumentoitua, että isäni ja muut joutuivat sotaan lähtiessään marssimaan yli 20 km rautatieasemalle. Syy oli kun TALVISODASSA olivat päässeet kovin vähäisin tappioin.
Pian rintamalle päästyään päällikkö laittoi epätoivoiseen ja tarpeettomaan hyökkäykseen jolloin tietoni mukaan 69 saman pitäjän nuorta sotilasta kaatui. Tämä tuli esiin mm. keskusteluissa
tutun Mannerheimristin ritarin kanssa.

"Loput antautuvat rippeet koetettiin ammuttaa tykistöllä sinne Äyräpään kirkon harjulle. Olikohan kyseessä Aatun kosto uimareille? JR7:n miehet oli jo aiemmin vaihdettu sieltä pois."


http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39536288

Minulla on vielä muutama versio kirjoittamatta nettiin, mutta tässä on aluksi muutama kirjoista poimittu.
Kaikki on tarkkoja lainauksia lähteineen ja sivunumeroineen.

TykistöKESTITYS kirjoitti:

"Loput antautuvat rippeet koetettiin ammuttaa tykistöllä sinne Äyräpään kirkon harjulle. Olikohan kyseessä Aatun kosto uimareille? JR7:n miehet oli jo aiemmin vaihdettu sieltä pois."


http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39536288

Minulla on vielä muutama versio kirjoittamatta nettiin, mutta tässä on aluksi muutama kirjoista poimittu.
Kaikki on tarkkoja lainauksia lähteineen ja sivunumeroineen.

Lue lisää

Hmm. Ei minulla mitään omaa versiota ole asiasta. Totuus tässä vain kiinnostaa, että miten asiat oikeasti olivat. Suomen sotien historiaa on aika paljon kaunisteltu ja saattaa olla, että tälläkin kohtaa on niin tehty.

Esko V kirjoitti:

Hmm. Ei minulla mitään omaa versiota ole asiasta. Totuus tässä vain kiinnostaa, että miten asiat oikeasti olivat. Suomen sotien historiaa on aika paljon kaunisteltu ja saattaa olla, että tälläkin kohtaa on niin tehty.

Lue lisää

"Totuus tässä vain kiinnostaa, että miten asiat oikeasti olivat."

Minulla on omakustannekirja, Aarre Ilmari Markkula, Rintapielessä tammenlehvä, jossa kerrotaan tykistön tulen johtamisesta käytännön tilanteissa. Markkula kertoo tuoreena tulenjohtoupserina, vänrikkinä, olleensa Vuosalmella ja ammuttaneensa vetäytymisvaiheen aikana hetki ennen Vuoksen taakse menoa, tulipeitteen ns. "lihavaan maaliin". Hän korosti kuinka helpolla sai muistaakseni peräti 6-7 patteriston ampuman tulipeitteen, jossa noin 200 kranaattia tuli muutamassa sekunissa haluttuun kohteeseen. Hän kertoo kuinka jokainen tykki ampui 2-3 laukausta niin nopeaan kuin pystyi. Hiljaista kuulemma tuli.

Katso erikoisesti sivut 5-7

http://suvut.genealogia.fi/markkula/public_files/markkula_viesti/pdf/markkulan_viesti_29.pdf

Aarre Ilmari Markkula (7.5.1922 – 23.6.2007) Rintapielessä tammenlehvä

Näin vaikeaako oli tykistön ammattimiehen toimesta tuon tykistötulen tilaaminen? Uskokoon ken haluaa!

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944. tähän malliin:

"Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan."

Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön
taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään
kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta
seuraavasti:

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.

>> Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä
enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva
tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli
kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä,
jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti
Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella
puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä
rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin
urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen
mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli
saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa
ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin
komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä.
Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen
on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta
tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi
divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston
päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen
tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on
"ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan
ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa
asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen
etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä
kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut
asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään
viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua
hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan
ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä
apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen
tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on
kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin
omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen
etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.

Esko V kirjoitti:

Hmm. Ei minulla mitään omaa versiota ole asiasta. Totuus tässä vain kiinnostaa, että miten asiat oikeasti olivat. Suomen sotien historiaa on aika paljon kaunisteltu ja saattaa olla, että tälläkin kohtaa on niin tehty.

Lue lisää

Äyräpään kirkonmäen "Kirkonmenot 7.7.1944" oli karua kuunneltavaa!

Vedä sinne koko voimallasi! Vieläpä oikein toisen upseerin kirjoittamana!

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan
sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä
mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi
siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset
saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin
hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät
ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat
sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa
sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset
tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme?
Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa
vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on
myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja
jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten
vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi
taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa
muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät
tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan
sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman
tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä
räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."


Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön
taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään
kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta
seuraavasti:

Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään
kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen
antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista
pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n
tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun
vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin
joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon
raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa
sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli
vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville
miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion
luona.

Matti Kuusen silminnäkijätodistuksen mukaan tapahtumien kulku oli aika
pitkälti tällainen:

Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali
Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen
torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti,
että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin
piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa
unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein
herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin
vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun,
kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi
(1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään
kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme
tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html

Pentti Syrjän kirja Raskas Jotos kertoo saman tapauksen.

Tässä on eräs kertomus:

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Sotavanki

Tapio Skog, Erkki Aukion haastattelu:

..Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli
tuolloin siinä joukossa parikymmentä...



Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut,
sivulla 439:

"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset
ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin
patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan
voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen
alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."

M.O.T. kirjoitti:

"Totuus tässä vain kiinnostaa, että miten asiat oikeasti olivat."

Minulla on omakustannekirja, Aarre Ilmari Markkula, Rintapielessä tammenlehvä, jossa kerrotaan tykistön tulen johtamisesta käytännön tilanteissa. Markkula kertoo tuoreena tulenjohtoupserina, vänrikkinä, olleensa Vuosalmella ja ammuttaneensa vetäytymisvaiheen aikana hetki ennen Vuoksen taakse menoa, tulipeitteen ns. "lihavaan maaliin". Hän korosti kuinka helpolla sai muistaakseni peräti 6-7 patteriston ampuman tulipeitteen, jossa noin 200 kranaattia tuli muutamassa sekunissa haluttuun kohteeseen. Hän kertoo kuinka jokainen tykki ampui 2-3 laukausta niin nopeaan kuin pystyi. Hiljaista kuulemma tuli.

Katso erikoisesti sivut 5-7

http://suvut.genealogia.fi/markkula/public_files/markkula_viesti/pdf/markkulan_viesti_29.pdf

Aarre Ilmari Markkula (7.5.1922 – 23.6.2007) Rintapielessä tammenlehvä

Näin vaikeaako oli tykistön ammattimiehen toimesta tuon tykistötulen tilaaminen? Uskokoon ken haluaa!

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944. tähän malliin:

"Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan."

Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön
taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään
kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta
seuraavasti:

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.

>> Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä
enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva
tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli
kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä,
jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti
Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella
puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä
rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin
urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen
mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli
saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa
ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin
komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä.
Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen
on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta
tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi
divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston
päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen
tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on
"ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan
ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa
asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen
etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä
kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut
asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään
viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua
hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan
ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä
apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen
tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on
kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin
omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen
etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.

Lue lisää

Tarkistin jutun kirjasta ja tykistön määrä oli ainakin 5 patteristoa.

Aarre Ilmari Markkula (7.5.1922 – 23.6.2007) Rintapielessä tammenlehvä

Sivulla 257 kerrotaan näin:

"Totesin kartalta, että määrittämäni maali Markkula 2 olisi tilanteeseen sopiva, joten ammutin siihen tulipeitteen. Torjuntaan osallistui ainakin koko Panssaridivisioonaa tukeva tykistöryhmä M eli viisi patteristoa, noin kuusikymmentä tykkiä. Jos kukin ampui ainakin 3 laukausta, viiden hehtaarin alueelle osui parisataa kranaattia, yksi viidentoista metrin välein. Maaliin saatettiin ampua moninkertainen määrä laukauksia. Ammuttamani tuli-isku erottui selvästi muusta räiskeestä ja uraa-huuto lakkasi. Taisi tulla selvää jälekä vihollisesta, ja sen joukkojen hyökkäilyt päättyivät siihen!"




Tämä esimerkki on kirjoitettu siksi, että ei kait se useamman patteriston tulen tilaaminen voinut niin vaikeaa ja monimutkaista olla kuten tuo majuri Olavi Arimo kertoo. Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä.

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944. tähän malliin:

"Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan."

M.O.T. kirjoitti:

Tarkistin jutun kirjasta ja tykistön määrä oli ainakin 5 patteristoa.

Aarre Ilmari Markkula (7.5.1922 – 23.6.2007) Rintapielessä tammenlehvä

Sivulla 257 kerrotaan näin:

"Totesin kartalta, että määrittämäni maali Markkula 2 olisi tilanteeseen sopiva, joten ammutin siihen tulipeitteen. Torjuntaan osallistui ainakin koko Panssaridivisioonaa tukeva tykistöryhmä M eli viisi patteristoa, noin kuusikymmentä tykkiä. Jos kukin ampui ainakin 3 laukausta, viiden hehtaarin alueelle osui parisataa kranaattia, yksi viidentoista metrin välein. Maaliin saatettiin ampua moninkertainen määrä laukauksia. Ammuttamani tuli-isku erottui selvästi muusta räiskeestä ja uraa-huuto lakkasi. Taisi tulla selvää jälekä vihollisesta, ja sen joukkojen hyökkäilyt päättyivät siihen!"




Tämä esimerkki on kirjoitettu siksi, että ei kait se useamman patteriston tulen tilaaminen voinut niin vaikeaa ja monimutkaista olla kuten tuo majuri Olavi Arimo kertoo. Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä.

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944. tähän malliin:

"Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan."

Lue lisää

on jälleen siunannut meitä näppärillä ja kaukokatseisilla kirjoittajilla. Jos Äyräpään sillanpään vasen lohko menetettiin 7.heinäkuuta niin se paljon puhuttu peite/ isku ammuttiin samana päivänä. Toisaalta koska Panssaridivisioonan / Jääkäriprikaatin ensimmäiset osat saapuivat Vuosalmelle 10.heinäkuuta illalla, niin Panssaridivisioonan tykistöryhmän on täytynyt suorittaa ammunta jostain Ihantalan seudulta. Jos käytössä olleilla kenttätykeillä suurin kantama oli 16km luokkaan ja matka Ihantalasta Äyräpään kirkkoon noin 45 km , niin käsittämätön ihme on tapahtunut.

”Torjuntaan osallistui ainakin koko Panssaridivisioonaa tukeva tykistöryhmä M eli viisi patteristoa, noin kuusikymmentä tykkiä. Jos kukin ampui ainakin 3 laukausta, viiden hehtaarin alueelle osui parisataa kranaattia, yksi viidentoista metrin välein.”

Taivaanisä kirjoitti:

on jälleen siunannut meitä näppärillä ja kaukokatseisilla kirjoittajilla. Jos Äyräpään sillanpään vasen lohko menetettiin 7.heinäkuuta niin se paljon puhuttu peite/ isku ammuttiin samana päivänä. Toisaalta koska Panssaridivisioonan / Jääkäriprikaatin ensimmäiset osat saapuivat Vuosalmelle 10.heinäkuuta illalla, niin Panssaridivisioonan tykistöryhmän on täytynyt suorittaa ammunta jostain Ihantalan seudulta. Jos käytössä olleilla kenttätykeillä suurin kantama oli 16km luokkaan ja matka Ihantalasta Äyräpään kirkkoon noin 45 km , niin käsittämätön ihme on tapahtunut.

”Torjuntaan osallistui ainakin koko Panssaridivisioonaa tukeva tykistöryhmä M eli viisi patteristoa, noin kuusikymmentä tykkiä. Jos kukin ampui ainakin 3 laukausta, viiden hehtaarin alueelle osui parisataa kranaattia, yksi viidentoista metrin välein.”

Lue lisää

"Kylläpä se Taivaanisä on jälleen siunannut meitä näppärillä ja kaukokatseisilla kirjoittajilla"

Kyllä minä jo arvasin lainausta kirjoittaessani että kohta tulee palautetta. Tuon tapauksen aikaan eli 12.7 oli tilanne juuri noin. Tuolla aiemmin kirjoitin ulkomuistista hieman virheellisesti, eli Vuoksen taka jo tietenkin oltiin. Kirjassa on Matti Koskimaan kirjasta, Murtajan tykistö, otettu kronologinen aikajärjestys ja karttakuvatkin. Tämä esimerkki on kirjoitettu siksi, että ei kait se useamman patteriston tulen tilaaminen voinut niin vaikeaa ja monimutkaista kuin mitä majuri Olavi Arimo kertoo Koskimaan kirjassa 7.7.1944 tapahtumista. Tapaus EI siis liity mitenkään 7.7.1944 Äyräpääm kirkonmäelle annettuun "kestitykseen" niille ErP25:n antautuville uimataidottomille ja haavoittuneille...

M.O.T. kirjoitti:

"Kylläpä se Taivaanisä on jälleen siunannut meitä näppärillä ja kaukokatseisilla kirjoittajilla"

Kyllä minä jo arvasin lainausta kirjoittaessani että kohta tulee palautetta. Tuon tapauksen aikaan eli 12.7 oli tilanne juuri noin. Tuolla aiemmin kirjoitin ulkomuistista hieman virheellisesti, eli Vuoksen taka jo tietenkin oltiin. Kirjassa on Matti Koskimaan kirjasta, Murtajan tykistö, otettu kronologinen aikajärjestys ja karttakuvatkin. Tämä esimerkki on kirjoitettu siksi, että ei kait se useamman patteriston tulen tilaaminen voinut niin vaikeaa ja monimutkaista kuin mitä majuri Olavi Arimo kertoo Koskimaan kirjassa 7.7.1944 tapahtumista. Tapaus EI siis liity mitenkään 7.7.1944 Äyräpääm kirkonmäelle annettuun "kestitykseen" niille ErP25:n antautuville uimataidottomille ja haavoittuneille...

Lue lisää

Kuten tuolla Ihantala keskusteluissa on jo käynyt ilmi , niin samaan maaliin saatettiin ampua jopa 16-18 patteristolla. Kuitenkin se tarkoitti 5-6 tykistöryhmää ja niin suuren patteristo ja ryhmämäärän keskittäminen otti viesti yms seikkojen vuoksi aikaa. Oli huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa ampua yhdellä ryhmällä heti kuin aikaa vievästi koota kaikki samaan maaliin. Vuosalmella AE:n tykistökomentajana toimineen Arimon oma patteristo oli R12 ja kaiketi heti saatavissa käyttöön.

M.O.T. kirjoitti:

Tarkistin jutun kirjasta ja tykistön määrä oli ainakin 5 patteristoa.

Aarre Ilmari Markkula (7.5.1922 – 23.6.2007) Rintapielessä tammenlehvä

Sivulla 257 kerrotaan näin:

"Totesin kartalta, että määrittämäni maali Markkula 2 olisi tilanteeseen sopiva, joten ammutin siihen tulipeitteen. Torjuntaan osallistui ainakin koko Panssaridivisioonaa tukeva tykistöryhmä M eli viisi patteristoa, noin kuusikymmentä tykkiä. Jos kukin ampui ainakin 3 laukausta, viiden hehtaarin alueelle osui parisataa kranaattia, yksi viidentoista metrin välein. Maaliin saatettiin ampua moninkertainen määrä laukauksia. Ammuttamani tuli-isku erottui selvästi muusta räiskeestä ja uraa-huuto lakkasi. Taisi tulla selvää jälekä vihollisesta, ja sen joukkojen hyökkäilyt päättyivät siihen!"




Tämä esimerkki on kirjoitettu siksi, että ei kait se useamman patteriston tulen tilaaminen voinut niin vaikeaa ja monimutkaista olla kuten tuo majuri Olavi Arimo kertoo. Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä.

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944. tähän malliin:

"Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan."

Lue lisää

Tulenjohtopaikka Onni Vuosalmella Sintolanniemessä tarjoili luultavasti sekin melkoisia herkkumaaleja.


Tulenjohtopaikka Onni oli oiva esimerkki, kuinka tärkeä yksikin oikein sijoitettu tulenjohtopaikka voi olla, kun sen käytössä on voimakas tykistö. Tulen johtaminen vihollisen pahimman tuliryöpyn ulkopuolelta on tehokasta. Onni oli todellinen unelmatulenjohtopaikka. Tulenjohtopaikka sai käyttöönsä jopa kymmenen patteriston tulen.



http://www.tampereentykistokilta.fi/vuosalmi1944.html


Edellä olevasta Vuosalmen ratkaisutaistelusta heinäkuussa 1944 on julkaistu Ossian Peltolan toimittama omakustanteinen kirjanen ONNI (15 sivua). Kiltaveli Ossian Peltola perusti oma-aloitteisesti Onni -nimisen tulenjohtopaikan, josta johdetulla tykistön ja heittimistön tulella oli ratkaiseva merkitys Vuosalmen taisteluissa. Kirjanen on saatavilla Tampereen Seudun Tykistökillasta.

Vedä sinne koko voimallasi! kirjoitti:

Äyräpään kirkonmäen "Kirkonmenot 7.7.1944" oli karua kuunneltavaa!

Vedä sinne koko voimallasi! Vieläpä oikein toisen upseerin kirjoittamana!

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan
sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä
mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi
siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset
saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin
hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät
ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat
sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa
sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset
tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme?
Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa
vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on
myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja
jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten
vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi
taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa
muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät
tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan
sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman
tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä
räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."


Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön
taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään
kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta
seuraavasti:

Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään
kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen
antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista
pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n
tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun
vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin
joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon
raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa
sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli
vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville
miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion
luona.

Matti Kuusen silminnäkijätodistuksen mukaan tapahtumien kulku oli aika
pitkälti tällainen:

Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali
Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen
torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti,
että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin
piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa
unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein
herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin
vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun,
kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi
(1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään
kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme
tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html

Pentti Syrjän kirja Raskas Jotos kertoo saman tapauksen.

Tässä on eräs kertomus:

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Sotavanki

Tapio Skog, Erkki Aukion haastattelu:

..Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli
tuolloin siinä joukossa parikymmentä...



Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut,
sivulla 439:

"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset
ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin
patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan
voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen
alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."

Lue lisää

HAAVOITUNUT. rYSSÄT KYLLÄ AMPUIVAT JOUKON AIEMMIN HAAVOITTUNEITA. kAS, KUN SE EI NÄITÄ TOUUDEN TORVIA KIINNOTsta..

Vedä sinne koko voimallasi! kirjoitti:

Äyräpään kirkonmäen "Kirkonmenot 7.7.1944" oli karua kuunneltavaa!

Vedä sinne koko voimallasi! Vieläpä oikein toisen upseerin kirjoittamana!

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan
sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä
mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi
siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset
saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin
hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät
ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat
sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa
sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset
tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme?
Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa
vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on
myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja
jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten
vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Kun KYMMENEN patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi
taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli eversti kääntänyt katseensa
muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät
tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan
sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman
tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä
räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."


Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön
taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään
kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta
seuraavasti:

Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään
kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen
antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista
pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n
tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun
vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin
joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon
raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa
sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli
vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville
miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion
luona.

Matti Kuusen silminnäkijätodistuksen mukaan tapahtumien kulku oli aika
pitkälti tällainen:

Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali
Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen
torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti,
että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin
piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa
unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein
herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin
vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun,
kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi
(1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään
kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme
tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."

http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html

Pentti Syrjän kirja Raskas Jotos kertoo saman tapauksen.

Tässä on eräs kertomus:

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Sotavanki

Tapio Skog, Erkki Aukion haastattelu:

..Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli
tuolloin siinä joukossa parikymmentä...



Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut,
sivulla 439:

"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset
ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin
patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan
voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen
alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."

Lue lisää

Matti Koskimaa Tyrjän rykmentti -kirjassa s. 300

Matti Kuusen haastattelu menee näin:

"Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"

M.O.T. kirjoitti:

"Totuus tässä vain kiinnostaa, että miten asiat oikeasti olivat."

Minulla on omakustannekirja, Aarre Ilmari Markkula, Rintapielessä tammenlehvä, jossa kerrotaan tykistön tulen johtamisesta käytännön tilanteissa. Markkula kertoo tuoreena tulenjohtoupserina, vänrikkinä, olleensa Vuosalmella ja ammuttaneensa vetäytymisvaiheen aikana hetki ennen Vuoksen taakse menoa, tulipeitteen ns. "lihavaan maaliin". Hän korosti kuinka helpolla sai muistaakseni peräti 6-7 patteriston ampuman tulipeitteen, jossa noin 200 kranaattia tuli muutamassa sekunissa haluttuun kohteeseen. Hän kertoo kuinka jokainen tykki ampui 2-3 laukausta niin nopeaan kuin pystyi. Hiljaista kuulemma tuli.

Katso erikoisesti sivut 5-7

http://suvut.genealogia.fi/markkula/public_files/markkula_viesti/pdf/markkulan_viesti_29.pdf

Aarre Ilmari Markkula (7.5.1922 – 23.6.2007) Rintapielessä tammenlehvä

Näin vaikeaako oli tykistön ammattimiehen toimesta tuon tykistötulen tilaaminen? Uskokoon ken haluaa!

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944. tähän malliin:

"Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan."

Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön
taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään
kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta
seuraavasti:

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.

>> Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä
enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva
tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli
kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä,
jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti
Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella
puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä
rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin
urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen
mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli
saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa
ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin
komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä.
Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen
on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta
tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi
divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston
päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen
tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on
"ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan
ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa
asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen
etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä
kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut
asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään
viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua
hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan
ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä
apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen
tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on
kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin
omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen
etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.

Lue lisää

Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!


Tässä kirjassa Sinerma kertoo sivulla 245-246:

Kello 15.33 tykistön tulenjohtaja ilmoitti, että kirkonmäellä on parikymmentä miestä antautumispuuhissa; jotakin valkoista heiluteltiin siellä seipäännenässä. Tieto kulki nopeasti komentopaikalle. Jos kirkonmäki menetettäisiin, olisi koko JR 7:n lohkon vastaranta vihollisen hallussa. Nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Komentajan asema ei sillä hetkellä ollut mitenkään herkullinen, mutta mäki kuhisi vihollisia. Lihavampaa maalia tuskin olisi löytynyt. Kello 15.40 kohdistettiin sillanpäähän kaikkien raskaiden aseiden voimakas tulitus. Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä. Oli kysymyksessä pakkotilanne; ammuttiin jotta voitaisiin pelastaa enemmän. Sodan vaihtoedhdot ovat usein: paha ja vielä pahempi. Tämä tapaus on kuitenkin sellainen, jonka Ehnrooth haluaisi saada pois mielestään."


Sinerma Martti Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä
WSOY, 1981, 454 s., 1. painos

Tulta, tulta tulta! kirjoitti:

Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!


Tässä kirjassa Sinerma kertoo sivulla 245-246:

Kello 15.33 tykistön tulenjohtaja ilmoitti, että kirkonmäellä on parikymmentä miestä antautumispuuhissa; jotakin valkoista heiluteltiin siellä seipäännenässä. Tieto kulki nopeasti komentopaikalle. Jos kirkonmäki menetettäisiin, olisi koko JR 7:n lohkon vastaranta vihollisen hallussa. Nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!
Komentajan asema ei sillä hetkellä ollut mitenkään herkullinen, mutta mäki kuhisi vihollisia. Lihavampaa maalia tuskin olisi löytynyt. Kello 15.40 kohdistettiin sillanpäähän kaikkien raskaiden aseiden voimakas tulitus. Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä. Oli kysymyksessä pakkotilanne; ammuttiin jotta voitaisiin pelastaa enemmän. Sodan vaihtoedhdot ovat usein: paha ja vielä pahempi. Tämä tapaus on kuitenkin sellainen, jonka Ehnrooth haluaisi saada pois mielestään."


Sinerma Martti Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä
WSOY, 1981, 454 s., 1. painos

Lue lisää

palanneiden ( mm. luutnantti Erkki Aukio) mukaan tulituksessa ei kaatunut omia miehiä.

"Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä"

Sinermän kertomus on muutenkin epätarkka kahden tapauksen yhdistelmä. Kirkonmäelle tulitettaessa oli omat jo pois alueelta. He jäivät kyllä sitä ennen osittain yhden patteriston peitteen alle, jonka tulenjohtokomentaja Arimo ammutti ennen tätä tapausta.

Sotavankeudesta kirjoitti:

palanneiden ( mm. luutnantti Erkki Aukio) mukaan tulituksessa ei kaatunut omia miehiä.

"Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä"

Sinermän kertomus on muutenkin epätarkka kahden tapauksen yhdistelmä. Kirkonmäelle tulitettaessa oli omat jo pois alueelta. He jäivät kyllä sitä ennen osittain yhden patteriston peitteen alle, jonka tulenjohtokomentaja Arimo ammutti ennen tätä tapausta.

Lue lisää

>>Sinermän kertomus on muutenkin epätarkka kahden tapauksen yhdistelmä

Sotavankeudesta kirjoitti:

palanneiden ( mm. luutnantti Erkki Aukio) mukaan tulituksessa ei kaatunut omia miehiä.

"Vihollisia kaatui kymmenittäin mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä"

Sinermän kertomus on muutenkin epätarkka kahden tapauksen yhdistelmä. Kirkonmäelle tulitettaessa oli omat jo pois alueelta. He jäivät kyllä sitä ennen osittain yhden patteriston peitteen alle, jonka tulenjohtokomentaja Arimo ammutti ennen tätä tapausta.

Lue lisää

Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan - tulta!

>>Sinermän kertomus on muutenkin epätarkka kahden tapauksen yhdistelmä

kuten aina. Pelkureista ei tosin vapauduttu, mutta onneksi rohkeita miehiä oli 20 kertaa enemmän.

olet itse.

"Vetelän, kouluttamattoman ja lahjoiltaan keskinkertaisen suomalaiskomentajan suussa moiset terhistelyt kuulostavat kylläkin heikolta vitsiltä"

AE oli 39-vuotiaana rykmentinkomentajien nuorinta päätä. Hän oli kahden sodan rintamaupseeri ja vaikeasta haavoittumisesta huolimatta hyväkuntoinen.

Koulutusta oli yo, Kadettikoulu, kuutnanttikurssi ja sotakorkea. Hän oli keskimääräistä rykmentinkomentajaa nuorempi ja paremmin koulutettu. Hän oli erittäin päättäväinen,rohkea ja tarvittaessa kovaotteinen.
Niillä eväillä nousee legendaksi jo eläessään.

Palstalla levitetyt valeet eivät totuutta miksikään muuta.

A.E kuului niihin upseereihin joka ampui omia mm.äyräpäässä.
Sotarikoksista olisi pitänyt tuomita näitten tapausten vuoksi.
Ei ne rantaruotsalaiset muutenkan suuria sotasankareita ollut.
Suuresta isänmaallisuudesta kertoo sekin,ettei niitten alueille saanut asuttaa karjalan siirtolaisia,kai ne olis ampunut nekin jos sinne olis asutettu.

selkään ampuja kirjoitti:

A.E kuului niihin upseereihin joka ampui omia mm.äyräpäässä.
Sotarikoksista olisi pitänyt tuomita näitten tapausten vuoksi.
Ei ne rantaruotsalaiset muutenkan suuria sotasankareita ollut.
Suuresta isänmaallisuudesta kertoo sekin,ettei niitten alueille saanut asuttaa karjalan siirtolaisia,kai ne olis ampunut nekin jos sinne olis asutettu.

Lue lisää

"Ei ne rantaruotsalaiset muutenkan suuria sotasankareita ollut."

Aatun kaltaisilla komentajilla oli erityisen suuret ansiot torjuntavoittojen saavuttamiseen.
Siirtolaisia asutettiin ruotsalaisalueille mm. Uudellamaalla monin paikoin.

Äyräpäässä vihollinen kärsi erityisen suuret tappiot tykistötulessamme. Omille ei siitä tullut tappioita.

Pötypöty kirjoitti:

"Ei ne rantaruotsalaiset muutenkan suuria sotasankareita ollut."

Aatun kaltaisilla komentajilla oli erityisen suuret ansiot torjuntavoittojen saavuttamiseen.
Siirtolaisia asutettiin ruotsalaisalueille mm. Uudellamaalla monin paikoin.

Äyräpäässä vihollinen kärsi erityisen suuret tappiot tykistötulessamme. Omille ei siitä tullut tappioita.

Lue lisää

aatu ampu omia äyräpäässä,sitä tosiasiaa ei mitkään aatun p-nuolijat voi muuttaa.
Historia kertoo totta.

historiaaa kirjoitti:

aatu ampu omia äyräpäässä,sitä tosiasiaa ei mitkään aatun p-nuolijat voi muuttaa.
Historia kertoo totta.

vihollisia. Yhden patteriston peitteen alle jäi omia. Sen ammutti tykistöpäällikkö Arimo. Ketään ei kaatunut.

Aatu johti onnistuneet torjuntataistelut Siiranmäessä ja Vuosalmella. Siinä on riittävästi syytä sotasankarin mustamaalaukseen.

Aatu ammutti kirjoitti:

vihollisia. Yhden patteriston peitteen alle jäi omia. Sen ammutti tykistöpäällikkö Arimo. Ketään ei kaatunut.

Aatu johti onnistuneet torjuntataistelut Siiranmäessä ja Vuosalmella. Siinä on riittävästi syytä sotasankarin mustamaalaukseen.

Lue lisää

Kyseessä on tietenkin upseeriversio tapahtumasta myöskin Arimon osalta.

On muistettava oliko esim. tämä sotavangiksi jäänyt Aukio itse näkemässä mitä kranaatit saivat toisaalla aikaan. Hänelläkin taisi olla muuta mietittävää kuten kaikilla muillakin siinä antautumistilanteessa.

Suomalainen tykistö on erinomaisen SELEKTIIVISTÄ aina kun ammutaan omien niskaan. Muutoin se kyllä on tunnetusti erittäin tarkkaa ja tuhoisaa kun vihollista ammutaan.

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Sotavanki

Selektiivinen tykki? kirjoitti:

Kyseessä on tietenkin upseeriversio tapahtumasta myöskin Arimon osalta.

On muistettava oliko esim. tämä sotavangiksi jäänyt Aukio itse näkemässä mitä kranaatit saivat toisaalla aikaan. Hänelläkin taisi olla muuta mietittävää kuten kaikilla muillakin siinä antautumistilanteessa.

Suomalainen tykistö on erinomaisen SELEKTIIVISTÄ aina kun ammutaan omien niskaan. Muutoin se kyllä on tunnetusti erittäin tarkkaa ja tuhoisaa kun vihollista ammutaan.

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Sotavanki

Lue lisää

jääneet pystyivät välittömästi toteamaan omat tappiot. Jos joku olisi siinä kaatunut, se olisi tietysti kerrottu.

Kevyen patteriston peite hajoaa aika laajalle alueelle ja on lähinnä häirintää.

Kun seuraavaksi ammuttiin usealla patteristolla, oli jälki aivan toista.
Toisaalta, jos tykkituli olisi aina niin tehokasta kuin parhaimmillaan, olisi tuskin yhtään suomalaista jäänyt henkiin.

Erilaiset punikkiversiot ovat kaunaisten luuserien juttuja. Toistot eivät tee niistä asiantuntevia eikä tosia.