Kaveri on kateellinen??

Et kerro miesystävästäsi mitään. Olisiko naisystävälläsi syytä olla kateellinen sinulle?
Eiköhän vain ole kyllästynyt hyvään, mutta ikävään mieheensä ja yrittää päästä osille sinun ystävästäsi. Hänellä saattaa olla muitakin "syrjähyppyjä".
Vähän ihmetyttää se seikka, ettet näytä tietävän mitään naisystäväsi aikeista. Otapa ystävällisesti puheeksi tuo miesasia. Selviää tai ei selviä tai saat harhaanjohtavaa informaatiota, mutta ainakin on yritettävä. Kunhan pidät varasi, ettei juttelu pääse kehittymään riidaksi. Paitsi jos haluat päästä hänestä jo eroon. Mutta et pääse niin kauan kuin molemmat havittelette samaa miestä.

miesystäväsi sanoo tuohon?
Kai olet jutellut hänen kanssaan tilanteesta?
Mieti voitko luottaa mieheesi ja jos et niin älä ole sellaisen kanssa, älä myöskään tuollaisen kaverin kanssa jos sinusta noin vähän välittää. Turhaan hukkaat elämääsi sellaisiin.

Mietinpä tässä vain että taitaa kaverisi olla ihastunut mieheesi, kannattaa keskustella miehesikin kanssa asiasta että mitä mieltä se on.

käännä selkäsi jollei tahti muutu KOKO KAVERI KÄSITE uusiksi !

Vai täällä sinä minusta rupeat avautumaan.kiitti vitusti

Itsellä semmonen kaveri, "ystävä", jonka olen tuntenut ala-asteelta asti ja kun olen tapaillut joitain miehiä joskus, tästä "ystävästä" on ilmennyt uusia piirteitä.
Hän on hyvin ulkonäkötietoinen ja tiedän, että hän pitää itseään paremman näköisenä kuin esimerkiks mua. Olemme erilailla kauniita ja ulkonäköihanteemme poikkeavat täysin, mutta hänen mielestään yksi ja ainoa tapa näyttää hyvältä on käydä solariumissa ja käyttää itseruskettavia, pidentää hiuksia kuiduilla ja värjäillä niitä jatkuvasti sekä liiallinen meikkaaminen ja laittautuminen jo aamusta. Hän on pitkä ja hoikka, minä taas keskipitkä ja normaalipainoinen, "luonnonkaunis" ja hillitty.
Saan siis itsekin hyvännäköisiä miehiä, ettei tarvi tyytyä mihinkään "keskivertoon" ja kaverini on myös huomannut tämän. Hän alkaa keikistelemään poikaystävieni edessä ja "haukkumaan" itseään kehujen toivossa; "vähä mun tissit on pienet, hyi" jne.
Yhden kerran oltiin kaverini luona uuden poikaystäväehdokkaani ja parin hänen kaverinsa kanssa ajatuksena lähteä terassilla käymään, mutta suunnitelmat muuttuivatkin sen verran, että päätimmekin lähteä baariin asti. Kaverini: "No en mä näillä vaatteilla voi lähtee!" ja menee huoneeseensa vaihtamaan vaatteita ja tulee meidän kaikkien eteen "vaatimattomasti" VAIN peilailemaan metallinhohtopinkkistretch-kankaiseen kotelominariin pukeutuneena, hyvin vartaloa nuolevaan makkarankuoreen, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Pojat siinä kieli pitkällä tottakai. "Äh, ei tää oo hyvä..."
Hohhoijaa... Sillon ärsytti, nyt toisaalta naurattaa, kuinka tyhmä kaverini oli ja kuinka tyhmiä miehet on, kun lankee tommoseen... :)
Mutta onneks ne miehet oon jätetty ja unohdettu, varmasti hekin salaa himoitsivat kaveriani eikä ihme; ne on MIEHIÄ. Nyt on semmonen helmi kainalossa, ettei sitä vie (eikä se lähde) kukaan muovinen paris hilton kopio :)
Kai kaverini yritti toiminnallaan todistaa koko maailmalle, että saa kenet (ja kenen) miehen tahansa lyömättömän kauniin ulkonäkönsä ansiosta. Myös parhaan kaverinsa miehet.
Täytyy kyllä myös todeta, että mikä meitä naisia välillä vaivaa?? Eikö mikään tosiaan riitä (oma poikaystävä) vaan täytyy saada niitä riisuvia katseita muualtakin.
Olen kyllä huomannut, että kaverini ei ole harvinainen tapaus. Naisilla on taipumus tulla jotenkin mustasukkaiseksi ja kateelliseksi miehistä, joista eivät ole edes kiinnostuneita.
Kai se vaan kertoo jotain meidän suomalaisten naisten itsevarmuudesta ja ulkonäköepävarmuudesta...
Mitä mieltä olette?

On kova arvostelemaan aina kun löydän uuden naisen. Itse asuu avoliitossa ja kaiken pitäisi olla suht' ok.. Aina jotain vikaa naisissani. Kateellinen näiden kauneudelle, vaikkei itsekään mikään ruma ole. Ihmeellisiä kysymyksiä jne.
Naiset ovat joskus masentavia...

ja minulla kävi aivan samalla tavalla mutta nyt oli kyseessä nainen josta "ns." kiisteltiin..
laitoin kaverin menemään , eli katkaisin täydellisesti suhteen. vaikka oltiin ala-asteelta asti hyviä kavereita.

sillosen muijan kans seurustelin 3 vuotta sen jälkeen, mutta suhde kariutui.

tämä ex- alkoi sitten seurustelemaan yhen minun ja ex-kaverin kaverin kanssa ja täämä ex- kaveri oli nainut ex-tyttöystävääni , kun tämä seurusteli kaverini kanssa. että siinä näkee millanen jätkä...

sanon vaa et kannattaa olla varpaillaan kaverit ne on jotka pettää ei ystävät....

Annappa samalla tapaa takaisin,ellei hyväksy niin ei se olekaan kunnon kaveri.Romusko.

Tuntuupa todella siltä, että kaverisi ei ole onnellinen omassa suhteessaan ja nyt on änkäämässä teidän väliin... yrittää varmaan jopa saada teidät eron partaalle.

Itselleni kävi vähän samoin... ja en voi ymmärtää kaverini käytöstä muuten kuin että hän ei ole enää onnellinen omassa suhteessaan.

Harmi, että teillä(kin) meni noin.

se on paha juttu ja jos ei kommentoi, sekin on paha juttu...

Seurustelun pitäis olla kahden ihmisen välinen asia, muut voi sit olla mitä mieltä tahansa, ei sen pitäis sua liikuttaa...

kaverisi kanssa, vaikka yhdessä uuden miehesi kanssa. Ota suoraan asia puheeksi sillä ei kannata tässä kohtaa olla liian kiltti koska todennäköisesti tilanne vain pahenee. Ja jos ei suostu niin sitten varmaankin ainoa vaihtoehto on pitää taukoa siitä ystävyyssuhteesta, sillä et voi antaa toisen ihmisen kontrolloida elämääsi. Sellainen ystävyys ei enää palvele ketään, ei sinua eikä häntä. Ja jos hänellä on mukava mies niin kestää sitten kyllä tämän rajanvedonkin.

Ole rohkea, ja pyydä uutta miesystävääsi tueksesi tässä asiassa.

Omituinen nainen se sun kaveri.. On muuten etusivulla tämän topicin kuvalinkin kuvassa vasemmalla veemäisen näköinen blondi :D

itselläni oli saman tyylinen tilanne..mies oli facebookissa ja tämä nainen kävi laittamassa kaveriksi..tietenkin mieheni olisi voinut olla hyväksymättä pyyntöä..menimme kihloihin ja minä onnellisena kerroin suurimmalle osalle kavereistani tapahtuman myös tälle naiselle..yhteyden otot loppuivat kuin seinään..sitten alkoi rumba..paskan puhumista toisen perään.jatkuvasti..meillä alkoi riidat tätä myötä.otimme aikalisän pariksi päiväksi että saamme riitoihin etäisyyttä.mieheni dokas ja minä lasten kanssa kotona.niinpä siinä kävi niin että tämä nainen iski mieheni kun tämä oli tuhannen päissään(ei selite)ja he viettivät yhdenillan jutun.minä olen tosi loukkaantunut enkä tiä kumpaa vihata enempi..mieheni tekoa vai tämän naisen kaksinaamaisuutta ja laskelmointia..nyt edessä pähkäily pystynkö unohtamaan teon ja antamaan anteeksi vai jatkanko elämääni yksi..koska pahalta tuntuu!pidä miehestäsi kiinni ja karsi tämmöiset pois..onko kaveri alkuunkaan...

Voihan se toki olla niinkin, että ystävättäresi tuntee vetoa mieheesi ja kokee saavansa jotain vastakaikua. Toisaalta oletko varma, ettet itse nää "härkästä" kärpäsen sijaan. Joskus käy nimittäin niinkin päin, että itse tuntee onnen potkaisseen oikeen kunnolla, ja alkaa epäileen omia kykyjä pitää kaveria ittellä - niin kuvittelee / näkee asiat niin, että omasta mielestään se kauniimpi ystävätär vikittelee sitä omaa lottovoittoa, vaikka kyseessä olisikin viatonta kommunikointia ystävän miehen kanssa. Ehkä ystäväsi ei koe polkeneensa sinun varpaillesi tai hän ei välttämättä ole ymmärtänyt että on loukannut sinua. Ei kaikki kauniit naiset ole vamppeja eikä kaikilla ole tarkoituksena viedä toisen omaa - tosin joskus voi käydä niinkin että ne kuuluisat kemiat vetääkin toisaalle enemmän ja syntyy noita syrjäytyksiä josko myös joillekin syrjähyppyjä.
Syytä on kuitenkin muistaa se tosi asia, ettei ketään voi väkisin pitää, jos joku on mennäkseen, se menee vaikka kuinka lyhyessä juoksunarussa pitäis. Paremminkin päin vastoin! Kun annat vapautta ja näytät että luotat niin mieheesi kun ystävääsikin, saatat yllättyä että mitään ei tapahdukkaan - ja epäilyn sijasta sulla on sekä mies että ystävä, ja jos ei niin et sinä mitään ole menettänytkään - kumpaakaan ei siinä tapauksessa kannattanut pitääkään.

Joo, en ymmärrä minäkään aina noita muita naikkosia.. Itsellä samankaltainen tapaus, ollaan oltu sällin kanssa yhdessä toista vuotta ja tän entinen koulukaveri kuolaa sällin perään minkä kerkii. Jännä juttu että kiinnostusta ilmeni ensimmäisen kerran vasta kun sälli oli varattu. Aikaisemmin ei mitään! No pakithan se sälli tytölle antoi ja tällöin tyttö "ymmärsi" hyvin meitä. "teillä on vahva suhde" jne..
Mutta janottaapa vanha suola yhä edelleen, nyt, jotain puoli vuotta myöhemmin tyttö yrittää jälleen sälliä. Itkee galleriassa että "en vaan voi olla ajattelematta sua" blablaaa... Taas antoi sälli pakit ja kertoi ihan selvästi että heistä ei koskaan voi tulla muutakun kavereita, että hän haluaa olla minun kanssa.
Vähän aikaa oltiin rauhassa, kunnes tyttö oli pyytäny sälliä "hakemaan hänet koulusta".. ei tuottanut pyyntö tulosta.
Luotan sälliin kyllä, varsinkin näitten jatkuvien pakkien antojen jälkeen, mutta mikä ihme ajaa jotkut naiset/tytöt varattujen kimppuun?! Mitä iloa? Saako naiset siitä jotain kiksejä jos varattu mies lankeaa heihin oman akkansa sijasta? Joku "saan kenet haluan"- juttu tässä varmaan on takana.. Kannattaisi varmaa välillä kokeilla vapaita niin vois tulla jotain tulostakin..
Sama meno näkyy jatkuvan edelleen, nyt tyttö on kommaillut kahdelle pojalle galleriassa...molemmat varattuja... :/ mutta tämän johdosta me ILMEISESTI saadaan nyt olla rauhassa.:)

minulla kävi samoin kaverini kanssa kun itse rupesin seurustelemaan. olin avioeron jälkeen n.6 vuotta sinkkuna ja yh äitinä. sitten kun tapasin itselleni ihanan miehen jonka kanssa mentiin kihloihin vuoden seurustelun jälkeen niin tämä minun ns.hyvä ystäväni alkoi jo heti vikittelemään minun miestäni. milloin halusi hänet kutsua parvekkeelleen juomaan olutta ja halusi mieheni sinne saunomaan.kun mieheni ei sinne ikinä lähtenyt niin alkoi ilkeät puhelut humalapäissään ja haukkui meidät sitten tekstiviesteillä miten tyhmiä ja ollaan joten ajattelin että kyllä vaan voi kaveritkin olla niin kateelleisia ja mustasukkaisia olla toisten onnesta että en vain ymmärrä enkä tule ymmärtämään.tämä kaveri on kyllä histosriaa tänä päivänä.

Tuttua tuo kertomuksesi. Minulla oli hyvä ystävätär. Kun löysin kaverin treffipalstalta (olemme asuneet yhdessä noin vuoden) ystävätär alkoi nähdä kaikki viat kaverissani ja alkoi kertoa kaverilleni minun entisistä kavereista ja menoistani. Hänellä itsellään on raju menneisyys,, siis kateellinen kun omat suhteet ei onnistu.
Olen kertonut kaverilleni hänestä, hän kyllä tietää mikä tämä ent.ystävätär on. Älä ole missään tekemisissä tälläisen henkilön kanssa,,niin minäkin tein.

mikäs vitun teini-palsta tämä on? eiköhän tuo kuuluisi suosikki-lehden jammu palstalle.. facebook, mese hei tee palvelus hanki vittu elämä. Ota se aasin turvannäköinen naama värkkisi siitä koneen ruudusta ja mene ulos..

Voin uskoa että väärinkäsityksiäkin asiaan mahtunee, mutta kateus on usein pahasta..

Entinen ystäväni uskoutui suhdeongelmissaan minulle ja olin luotettava. Itselläni oli pitkä ja onnellinen suhde, kunnes mieheni sairastui masennukseen. En jaksanut olla useinkaan yhteydessä ystävääni ja sanoin avoimesti, etten katoa mutta en nyt vain jaksa.. Ystäväni liitot kariutuivat ( 3 kpl) pian naimisiin menon jälkeen ja arjen astuttua kuvioihin. Pian hän alkoikin olemaan mieheni "tukena ja turvana".
Miehen sairaus uusi ja tilanne paheni. Olin enemmänkin hoitaja kuin puoliso. Väsyin ja kävin työkavereitteni kanssa tansseissa ja siellä eräs tanssittaja ihastui minuun. Hän otti yhteyttä ja vaikka pyysin heti lopettamaan ja kerroin syyn, hän vain kirjoitteli. Kerroin miehelleni kaiken ja hän yritti ymmärtää.
Pian muutimme rakenteilla olleeseen omakotitaloomme, mieheni osti minulle isomman, uuden auton ja tulin raskaaksi..olimme todella onnellisia!!
Ystäväni käytös muuttui. Hän puhui enemmän miehelleni kuin minulle. Olin ihmeissäni.Ystävni suhde oli juuri katkennut, mutta siitä hän ei minulle halunnut enää puhua.

Kului 3 vuotta ja lähetimme vain joulukortit ja muutaman sähköpostin. Mieheni sairastui neljännen kerran masennukseen ja oli itsetuhoinen. Hän teki itsemurhan lääkkein, oltuaan sairaslomalla vuoden. Poikamme oli tuolloin 4v. Otin häneen yhteyttä ja toivoin tukea. Alkuun tuntuikin että hän olisi halunnut kuulla, mutta pian kuulin monelta luotettavalta taholta, miten hän haukkuu minua ja miten olin syypää mieheni itsemurhaan yms. Soitin välittömästi ja kerroin etten enää koskaan halua nähdä häntä! Ja että olin todella surullinen, kun luottamukseni oli petetty. Häneen ei puheeni edes koskenut, vaan hän huusi minulle että olen todella itsekäs ja kylmä ihminen. Hänkin menetti hyvän ystävän..
Silloin vasta tunsin, että hän oikeastaan nautti tilanteesta, kun sanoi; Et sinä olekaan ihan niin täydellinen ihminen, kun hän on vuosien aikana luullut.. Se siitä. Menneet ovat menneitä, mutta nykyisin olen ystävieni suhteen hyvin valikoiva ja luottamukseni on aika lujassa.
Silti ei pidä katkeroitua! Elämä jatkuu! :o)

Oma kokemukseni on että naiset ovat hyvin kateellisia, varsinkin toisen onnesta.

Tapasin koulunkäytävällä ihanimman pojan ikinä, olin siis itsekin vielä "teini", siis kehittyvä epävarma naisen alku. Seurustelimme vuoden päivät, kasvoimme yhdessä ja mietin jo toiveikkaana että sitä jatkuisi vuosi jos toinenkin. Mutta minullapa olikin "paras kaveri", joka ei sietänyt sitä että seurustelin. Aikaa minulla oli kyllä tälle kaverillekin, ei ollut kyse siitä että olisin jättänyt pojan vuoksi taakseni.
Syystä, jota en täällä ala selittelemään, jouduin muuttamaan väliaikaisesti kauemmas kotoa, seurustelu jatkui kaukosuhteena eikä ongelmia ilmennyt. Vai?
Eräänä kauniina syyspäivänä kaverini ehtii juuri sanoa pojan pettäneen, ennenkuin bussin ovet sulkeutuivat.
Ja kun tilanne alkoi selvitä, kokonaisuudessaan vasta melkein vuosi tapahtuneesta, kävi ilmi että tämä minun kaverini oli vietellyt pojan ja toinen pöljä oli lähtenyt leikkiin mukaan. En tiennyt kummalle olisin vihainen, ystävälle joka tiesi kyllä mitä oli tekemässä vai kokemattomalle pojalle, jolle minä olin ensimmäinen tyttöystävä. Kaveri lähti oma-aloitteisesti, annoin pojalle anteeksi. Kunnes toisen seurusteluvuoden jälkeen petti sitten silloisen hyvän ystäväni kanssa.

Kahdesti petetty, kaksi ystävää menettänyt.

Ota etäisyyttä kaveriisi. Iskee sun miehesi muuten kun silmäsi välttää.
Älä soita, älä kirjoita, älä kommentoi Facebook juttuja. Anna hänen olla pelkkää ilmaa sulle. Voit kertoa miehellesi että on yroittänyt ennenkin iskeä sun miehiä.

Zemppiä sulle. Ysääväsi ei ansaitse sinua

Itse olen seurustellut yhden naisen kanssa puolesta kesästä ja kohdannut samanlaisen tilanteen, kumppanini kaveri kun huomasi että meillä tosiaan 'skulaa' keskenämme niin siitä alko semmonen 'ihmeellinen' kateuden osoitus kun juuri kaverilta pitäisi kait saada sitä onnentoivotusta
hienosti alkaneesta suhteesta ..... näyttää nää naiset taas olevan 'one of a human kind' ....

..Ettet vaan itse ole nyt mustasukkainen turhasta? Entä jos kaverisi koittaa vain olla ystävällinen miehellesi SINUN takiasi,koska sinä olet hänelle tärkeä ja hän haluaa osoittaa sinulle ja miehellesi että hän on nimenomaan onnellinen teidän puolestanne ja koittaa olla KAVERI myös miehellesi. Miksi ihmeessä haluat omia miehesi kokonaan, eikä hän saisi tutustua myös ystäviisi? Minun mielipiteeni on, että olet vain itse epävarma itsestäsi. Jos kaverisi koittaisi iskeä miestäsi, hän tekisi sen kyllä salassa, eikä sinun silmiesi alla menisi ottamaan käsikynkkään. Jos hän on oikea ystävä sinulle, sano että olet epävarma ja et pidä jos hän liikaa koittaa mieheesi tutustua. Minä ainakin olen ystävieni poikaystäville ystävällinen ihan vaan koska olen kohtelias. Tosin en ihan liian lähelle mene. :) Kaikki ei tuollaista itse ees tajua/huomaa.

Asia voi olla myös niin päin, että seurusteleva ja rakastunut pari on niin käpertynyt omaan onneensa (joka heille suotakoon) että näkee asiat vain yhdestä vinkkelistä. Minä olen vuosien saatossa huomannut, että kun ystävä alkaa seurustella, tämä ensin kääntyy täysin parisuhteeseen. Ystävän pitäisi olla mukana hehkuttamassa "voi kun se on ihana" kaverin miehestä ja ihastella ja ihmetellä kaikkea mitä mies tekee tai mitä pariskunta tekee yhdessä. Itse olen välillä kyllästynyt kuulemaan vaan mitä he ovat pesäänsä ostaneet tai mitä matkoja on suunnitteilla. Noissa keskusteluissa kukaan ei ollut enää kiinnostunut mitä minun elämässäni tapahtuu - paitsi ehkä neuvoja antaen kuinka löytäisin miehen tms. Olen itse ottanut vähän välimatkaa näihin pariskuntiin, koska ystävyys ei ole enää sitä mitä se joskus oli - molemminpuolista asioiden jakamista. Useimmilta tuo vaihe menee tosin aikanaan ohi, ja ehkä vuoden parin päästä voidaan taas vaalia ystävyyssuhteitakin, kun halutaankin omaa aikaa. Joissakin tapauksissa suhde ystävän mieheen voi olla väkinäinen - joko ei ole tämän kanssa ollenkaan samalla aaltopituudella, mutta yrittää "tulla toimeen" ystävän vuoksi, tai sitten mies saattaa heittäytyä liiankin tuttavalliseksi, varsinkin jos pariskunnalla on ollut jotain erimielisyyksiä... hohhoijaa! Olen päätynytkin näkemään ystäviäni enemmän kahdenkesken - "tyttöjen ilta" leffaan, saunomaan, syömään tai vaikka sienimetsään. Nämä tosin ovat mahdollisia vasta sitten kun ystävä on päässyt pahimman rakastumis-vaiheen ohi.
Sinun kannattaa siis miettiä sitä, miten itse olet ystäväsi kanssa alettuasi seurustella....