Valmistautuminen synnytykseen

..meni tuo 3 viikkoa sitten tapahtunut ensisynnytys oikein kivasti. Luulen, että siihen vaikuttivat ainakin se, että olin hyvässä kunnossa ennen raskautta, vaikken sitten raskausaikana juuri kuntoliikuntaa harrastanutkaan. Perustoimeliaisuus töissä ja arkiaskareissa piti riittävästi kuntoa yllä ja pienet kävelylenkit. Muutimme reilu 3 viikkoa ennen synnytystä... Ja pullaakin leivoin vielä pari päivää ennen. Onni oli, etten joutunut makailemaan syystä tai toisesta eikä mitään kremppoja ollut raskausaikana.

Ehdin muutaman kerran ennen synnytystä kuunnella sellaista synnytysrentoutus-cd-levyä, josta koin kyllä olevan apua ainakin supistuksien alkuvaiheessa. Rentouttavat mielikuvat helpottivat oloa. Hengitys on tosi tärkeää, eli syvään sisään ja hitaasti ulos. Rentoutuminen liikkumisen, lantion keinuttelun ja hengittelyn avulla piti kivun siedettävänä suurimman osan avautumisvaiheesta. Ei kannata pistää vastaan supistuksille vaan antaa niiden tulla ja koittaa rentouttaa itsensä niin hyvin kuin mahdollista. Näin synnytys etenee hyvin. Ja pystyssä jos jaksaa olla ja supistusten välillä vaikka vähän puuhailla, niin aina parempi. Olin ekat 9 h säännöllisten supistusten alusta kotona, mikä oli oikea ratkaisu: oli turvallinen olo omissa oloissa ollessa. tein kotiaskareita, kävin suihkussa ja söin suppareiden välissä. Pientä verensekaista vuotoa oli, ja soittelin synnärille. Vuodon takia ei kuitenkaan tarvinnut kiirehtiä. Kun kipu alkoi olla niin kovaa, etten voinut supistuksen hetkellä keskittyä muuhun, lähdimme sairaalaan. (Kipu oli muuten ihan erilaista kuin luulin, ei läheskään niin hirveää kuin olin kuvitellut: kuin kovaa kuukautiskipua, ei sen pahempaa ;)) Tunnin automatka oli ikävä, kun en päässyt liikkumaan, ja supistuksia tuli 3 min välein, mutta asia helpottui heti, kun päästiin perille ja sain taas kävellä. Olinkin jo 5 cm auki! Sain paracervikaalipuudutuksen ja hujauksessa senttejä oli jo 8, jolloin pyysin pudendaalipuudutusta. Sairaalassa ehdin olla 3 h 20 min ennenkuin tyttö syntyi. Puudutukset auttoivat hyvin, vaikkeivat painontunnetta pois vieneetkään ja lopussa ponnistusvaiheeseen tultaessa alkoi taas alamahaa jomottaa aikalailla (puudutus alkoi kaikota). Miehen antama kova hieronta ristiluun tienoille auttoi tähän. Totta muuten on, että kun pääsee ponnistamaan, se auttaa kipuun. Lapsen ulostulo ei sattunut sinänsä yhtään noilla pudendaalipuudutuksen ansiosta. Voisin uudestaankin synnyttää, ei jäänyt mitään henkisiä eikä fyysisiäkään traumoja.

Juu, ei tuota synnytystä kauheasti voi suunnitella, mutta valmistautua voi. Meillä ei ollut edes synnytysvalmennusta saati tutustumiskäyntiä sairaalaan, mutta niin vaan kaikki meni hyvin. Minulla on kyllä koulutuspohjaa terveysalalta, mikä kyllää antoi turvaa, ja tietoahan löytyi esim. netistä ja kirjoista, jos sitä kaipasi.

Minä olin ajatellut ottavani kaikki mahdolliset kipulääkkeet, ainakin epiduraalin, mutten sitä tarvinnutkaan. Ilokaasuakaan en päässyt haistelemaan, kun olin selvinnyt avautumisvaiheesta ihan omin nokkineni pc-puudutukseen asti. Koskaan ei voi tietää, miten homma omalla kohdalla ja juuri sen raskauden kohdalla etenee, joten parempi mennä vaan avoimin mielin synnyttämään ja ottaa tilanne sellaisena kun se tulee. Tukihenkilö on hyvä olla mukana. Mies toi minulle kovasti turvaa, enkä missään vaiheessa kokenut mitään hallinnan menettämisen tunnetta tai pelkoa. Olo oli levollinen henkisesti ja annoin synnytyksen viedä minua sitä estelemättä. Kätilöiden asenne ja varma olemus myös auttoivat ja se, että sain itse vaikuttaa asioiden kulkuun (kivunlievitys, asennot jne.).

Alapäätä kannattaa muuten rasvata säännöllisesti esim. Ceridal-öljyllä. Itse aloitin pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Kohdallani se varmasti edesauttoi sitä, että selivisin vähin vaurioin: 3 tikkiä, ja nyt on paikat olleet ihan ok jo pitkään. Eikä muuten tullut yhtään raskausarpeakaan, kun rasvailin em. öljyllä massua ja kylkiä raskauden puolivälistä lähtien.

Tämmöisiä kokemuksia ja vinkkejä täältä! Onnea raskauteen ja hyvää synnytyskokemusta sinulle toivoen!