Mikähän mulla on, kun koko odotusaika 12 5 on ollut yhtä pahoinvointia fyysisesti ja henkisestikin. Ensin oli fyysinen p voimakkaampi, mutta nyt jun se alkaa tästä pikkuhiljaa helpottua, niin olen kokoajan huolissani ja surullinen.
Ymmärrän, että pahoinvointi kuuluu raskauteen, mutta minulla on yleensä iltaisin kaikkein huonoin olo. Yököttää koko ajan. Kotitöiden töistä ei tule mitään, saati että nauttisin niistä (kuten joskus olen jopa tehnyt). Vaikka kko ajan ei olisikaan yök olo niin siitä huolimatta on masentunut jatkuvasti. Mikään isompi tai pienempikään asia ei haluta. Pakolliset asiat tulee hoidettua työt ym. väkisin. Syöminenkin on etupäässä itsensä pakottamista. MIes ja kaverit on kokopäivätöissä ja itselläni on vain 3 pv viikossa töitä. Nämä yksinäiset päivät ovat pahimpia. Ei jaksa edes lukea mitään tai töllöä tuijottaa... Levon kannalta olen ottanut, mutta ei koko ajan viitsisi makoillakaan.
Tuntuu jotenkin epänormaalilta. Ihan kuin olisi jossain sumussa koko ajan. Tämä on eka raskaus, en uskonut, että tekee näin kovia koko vartalon oireita ( mielen). Nyt pelottaa, että miten jaksan sitten vauvan kanssa. Ja toisikseen pelkään, että ei tule edes mitään vauvaa, koska neuvolassa ei viime viikon pe kuultu sikiön sydänääniä, vaikka yli 12 viikon olenkin jo. Saman viikon ti (eli tasan viikko sitten) oli kyllä ultra, jossa sydämen syke näkyi ja liikkeitäkin oli kovasti.
Nyt tyhmä kysymys, voiko omilla murehtimisillaan aiheuttaa keskenmenon ja miten sikiön kuolemisen voi huomata? Tätä en tietenkään toivo, vaan pelkään. Onko neuvoja?
Ymmärrän, että pahoinvointi kuuluu raskauteen, mutta minulla on yleensä iltaisin kaikkein huonoin olo. Yököttää koko ajan. Kotitöiden töistä ei tule mitään, saati että nauttisin niistä (kuten joskus olen jopa tehnyt). Vaikka kko ajan ei olisikaan yök olo niin siitä huolimatta on masentunut jatkuvasti. Mikään isompi tai pienempikään asia ei haluta. Pakolliset asiat tulee hoidettua työt ym. väkisin. Syöminenkin on etupäässä itsensä pakottamista. MIes ja kaverit on kokopäivätöissä ja itselläni on vain 3 pv viikossa töitä. Nämä yksinäiset päivät ovat pahimpia. Ei jaksa edes lukea mitään tai töllöä tuijottaa... Levon kannalta olen ottanut, mutta ei koko ajan viitsisi makoillakaan.
Tuntuu jotenkin epänormaalilta. Ihan kuin olisi jossain sumussa koko ajan. Tämä on eka raskaus, en uskonut, että tekee näin kovia koko vartalon oireita ( mielen). Nyt pelottaa, että miten jaksan sitten vauvan kanssa. Ja toisikseen pelkään, että ei tule edes mitään vauvaa, koska neuvolassa ei viime viikon pe kuultu sikiön sydänääniä, vaikka yli 12 viikon olenkin jo. Saman viikon ti (eli tasan viikko sitten) oli kyllä ultra, jossa sydämen syke näkyi ja liikkeitäkin oli kovasti.
Nyt tyhmä kysymys, voiko omilla murehtimisillaan aiheuttaa keskenmenon ja miten sikiön kuolemisen voi huomata? Tätä en tietenkään toivo, vaan pelkään. Onko neuvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensiksi vastaan viimeiseen kysymykseesi, et voi itse aiheuttaa keskenmenoa. Keskenmeno johtuu aina sikiön jonkinlaisesta kehityshäiriöstä - tietääkseni - ja se on geeneistä johtuva asia, mihin sinun ajatuksesi eivät voi vaikuttaa. Ole huoleti.
Masentuneisuus ja alakuloisuus johtuvat hormoneista, niinkuin pahoinvointikin. Pahoinvoinnin pitäisi helpottaa viikolta 16 eteenpäin. Itselläni alkoi olla tosin parempi olo vasta viikolla 18, riippuu ihan siitä miten oma keho alkaa sopeutua ja koska hormonitaso tasaantuu. Lisää tietoa: http://www.raskausaika.com/raskaus-ja-pahoinvointi.php
Minullakin on ollut masentuneisuutta ja ärtyisä olo koko alku raskauden, vasta nyt toisella kolmanneksella olen saamassa iloisuuttani takaisin. Ulkoilu ja syöminen (vaikka se inhottavalle tuntuukin pahoinvoinnin takia) ovat auttaneet minua. Erityisesti kävelylenkit saavat minut paremmalle tuulelle.
En osaa oikein muuta tässä nyt sanoa.. koita jaksaa ja kerätä voimia pienistä asioista. Tee vain sitä mikä tuntuu hyvältä, kotityöt kyllä odottavat, eikä ne tekemällä lopu :) syö vain sitä mikä menee alas ja mikä maistuu. Itse söis paljon pähkinöitä ja viinirypäleitä.. Sinun kannattaa jutella tuntemuksistasi oman terveydenhoitajasi kanssa, häneltä saat varmasti vielä parempaa tietoa. Pahoinvointiin voit saada lääkäriltä lääkkeitäkin. Raskauden jälkeistä masennusta ei voi kukaan ennustaa sinulle tulevan, voit ottaa siitä tietoa varmuuden varalta, mutta usko pois vaikka masennus iskisikin niin tulet varmasti olemaan vielä onnellinen lapsestasi :) Voimia ja jaksamista!
Sama juttu oli minulla alkuraskaudessa. Viikolla 5 aloin oksentaa ja sitä hirveyttä kesti viikolle 15. Mutta menee siis ohi ja olethan jo voiton puolella. Ja masentuneisuuteen; itselläni hormonit heittivät häränpyllyä jo ennenkuin tein testin. Aivan yhtäkkiä masennuin ja luulin että en iloinnutkaan vauvasta ja se ahdisti ja syyllisti hirveästi. Itkin ja mieli oli todella raskas. Mutta ne on ne hormonit.. mulla helpotti selvästi neljännellä kuulla masennus ja siitä lähtien olen ollut tosi iloinen ja pirteä ja nauttinut raskaudesta paljon. Ja rakastunut vauveliin sisällä:) Nyt olen viikolla 38 2. Jee jee..:) Elämä voittaa!luota vaan!