Ahdistus

Ihmismieli on niin kimurantti että varmasti ahdistus voi iskeä ilman mitään akuuttia syytä. Minulla mielestäni ahdistus on nimenomaan iskenyt kun kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Lääkkeiden syöntiä kannattaa välttää viimeiseen asti, mutta jos ahdistus liikaa rajoittaa elämää, niin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Itselläni ei ole pakkoajatuksia tai pelkoja, vain voimakas fyysinen ahdistuksen tunne. Siihen syön nyt kolmatta cipramil kuuria koska ahdistus estää liikunnan ja töihin keskittymisen. Toivottavasti auttaa. Ja toivottavasti sinä löydät avun. Älä odota liian pitkään. Jos on ollut jo 9kk, alkaisi ehkä olla aika jutella ainakin lääkärin kanssa. Mutta siis mielestäni riippuu tosiaan siitä miten voimakkaita oireet ovat, kannattaako lääkitystä aloittaa.

Kyllä voi.

Olin kirjoittamassa kaverille kirjettä, ja olin vastaamassa aivan viattoman tuntuiseen kohtaan, jossa kaveri oli kertonut juuri jotain periaatteita miten aikoo lapsensa kasvattaa jne. Rupesin kirjoittamaan yhdestä omasta hiukkasen karvaan oloisesta lapsuuden kokemuksesta mikä liittyi aiheeseen, ja sain aivan älyttömän ahdistuskohtauksen. Asiat joille äitini minut altisti ei tosiaan kuulu 10-vuotiaan elämään ja tajusin että äiti oli silloin järkyttänyt perusturvallisuuttani todella pahasti. Se miksi yllätyin reaktiosta johtui siitä, etten todellakaan ollut aikonut muistella mitään rankkoja lapsuuskokemuksia, mutta yhtäkkiä tajusin kirjoittavani sellaisesta. Näin ollen päättelen, että olen lapsena onnistunut tukahduttamaan kauhun tunteet jotenkin, ja nyt kun 30 vuotta myöhemmin muistin episodin, silloin tukahdetut tunteet vyöryivät päälle.