Olen 25 v ja raskaana. Itseasiassa viikkoja on pian jo 42. Vauvakuume vain ei ota tullakseen. Itse asiassa, vihaan lapsia ja vauvoja!
Tulin raskaaksi laakista ekalla yrittämällä, ehkä siis liian helposti. Se oli minun ideani kokeilla muutama kuukausi häidemme jälkeen. Aluksi kaikki tuntui uskomattoman hienolta. Päätimme olla aluksi kertomatta uutisesta kenellekään, sittemmin minä kielsin puhumasta asiasta. Vieläkään kaikki lähimmät ihmiset eivät tiedä asiasta.
Onko ehdotuksia vauvakuumeen saamiseen? Olen vastuullinen ihminen, joten adoptioon antaminen ei tule kysymykseenkään. Hoidan tenavaa vaikka väkisin. Mieheni on haltioissaan uudesta tulokkaasta ja silmin nähden huolissaan minusta tuntemuksineni. Haluaisin vain innostua lapsesta vielä ennen synnytystä. Luulen etten halua lasta rinnalleni heti syntymän jälkeen, vaan sysään sen isälleen pienokaiseen edes katsomatta. Silmät ovat kaksi turvonnutta tomaattia kaikesta itseinhosta, mitä nämä ajatukset minussa herättävät. Miksi en voi olla onnellinen siitä, mistä jotkut voivat vain haaveilla?
Tulin raskaaksi laakista ekalla yrittämällä, ehkä siis liian helposti. Se oli minun ideani kokeilla muutama kuukausi häidemme jälkeen. Aluksi kaikki tuntui uskomattoman hienolta. Päätimme olla aluksi kertomatta uutisesta kenellekään, sittemmin minä kielsin puhumasta asiasta. Vieläkään kaikki lähimmät ihmiset eivät tiedä asiasta.
Onko ehdotuksia vauvakuumeen saamiseen? Olen vastuullinen ihminen, joten adoptioon antaminen ei tule kysymykseenkään. Hoidan tenavaa vaikka väkisin. Mieheni on haltioissaan uudesta tulokkaasta ja silmin nähden huolissaan minusta tuntemuksineni. Haluaisin vain innostua lapsesta vielä ennen synnytystä. Luulen etten halua lasta rinnalleni heti syntymän jälkeen, vaan sysään sen isälleen pienokaiseen edes katsomatta. Silmät ovat kaksi turvonnutta tomaattia kaikesta itseinhosta, mitä nämä ajatukset minussa herättävät. Miksi en voi olla onnellinen siitä, mistä jotkut voivat vain haaveilla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
En halua tuomita ajatuksiasi, mutta täällä on paljon ihmisiä, jotka toivotat saavansa lapsen..(minä mukaan luettuna) .. mutta eivät ole vielä jostain syystä tulleet raskaaksi. Onhan noi aika itsekkäitä ajatuksia, mutta jotenkin tuntuu, että olisiko sinun hormonisi voineet tehdät temppuja ja saaneet sinut jollain tapaa masentumaan..on tosi ikävää lapselle, että tämä ei ole tervetullut maailmaan..
Tosta kannattaa puhua todella pian jonkun ammattiauttajan kanssa..
Oletko onnellinen muuten?? Kandee miettiä..
tule koskaan sitä "varsinaista" vauvakuumetta, jossa hössötetään ja puhutaan lapsesta lakkaamatta. Jotkut tekevät lapsetkin ihan järkisyistä ja ostavat lapselle tarvittavat tavarat sitten kun sen aika on, ilman turhia hössötyksiä. Kyllä se rakkaus siihen lapseen tulee vaikkei sitä vauvakuumetta varsinaisesti olekaan.
Mielestäni aika outoa kyllä, että noilla viikoilla tänne kirjoittelet tällaisesta, havahduitko yhtäkkiä raskauteesi ja siihen, että lapsi on kohta ihan oikeasti syntynyt? Kyllähän se tilanne jännittää aina jokaista ensimmäistä lastaan odottavaa, kun elämä tulee muuttumaan niin radikaalisti ja se muuttuu loppuelämäksi. Yleensä se käännekohta tulee siinä kun synnytyksen jälkeen sen pienokaisen saa syliinsä ja tajuaa että se on elämän onnellisin hetki :)
Mulle tuli kanssa mieleen tuo, että ehkä se on vain jännitystä, kun H-hetki lähestyy. Ja hormonien myllerrystä. Sitä alkaa panikoimaan ja miettimään kaikenlaista. Ja nythän se on vähän myöhäistä alkaa katumaan. Kyse on isosta asiasta joka muuttaa elämää paljon, ei ole ihme, että hermostuttaa ja jännittää. Ehkä se menee ohi, kun lapsi on syntynyt, näet lapsen ja asiat alkaa lutviutuun "itsekseen". Toisaalta se voi olla myös jonkinlaista raskaudenaikaista masennusta (sellaistakin on, eikä vaan synnytyksen jälkeistä). Josta voisit puhua ammattiauttajan kanssa. Mutta vähintään kannattaisi puhua ajatuksistaan miehen kanssa, kuten ilmeisesti olet tehnytkin.
Itse kovasti toivon raskautta, mutta kuitenkin se jännittääkin. Että miten sitten lapsen kanssa pärjää jne. Mulla ei ole oikeastaan yhtään kokemusta lapsista. En ole kuin kerran pitänyt ihan pikkuista sylissäkään. Mulla on vähän eri juttu kun sulla, en ole ikinä vihannut tai inhonnut lapsia. Mutta en nyt erityisesti lapsia rakastakaan. Eikä ole sellaista hirmuista vauvakuumetta, kun kavereilla on ollut. Tai en tiedä mikä vauvakuumeeksi lasketaan. Suurimmalla osalla lasta yrittävistä tuntuu olevan polttava vauvakuume. Ehkä sitä sen takia ajattelee, että jossakin on jotain vikaa, jos sellaista ei ole. Mutta ei sitä tarvitse olla, ei kaikilla ole ja silti lapsi on haluttu.
Tuo, että vihaat lapsia vähän pistää mietityttämään. "Viha" on niin voimakas sana. Toisaalta on sellaisia, jotka vihaavat tai oikeastaan inhoavat muiden lapsia, mutta ei omaansa. Vai onko vihasi tullut vasta nyt raskaana ollessasi? Sitä on niin erilaisia mielipiteitä, itse kun olen maininnut aikoinani epäröinnistäni jotkut oli sitä mieltä, että kannattaa unohtaa lapset kokonaan tai odottaa. Toiset taas on sitä mieltä, että siitä vaan, että ei tarvitse olla täysin valmis saamaan lapsen (harva tietää etukäteen, että onko vai ei), eikä löydy täydellistä hetkeä. Eikä tarvitsekaan löytyä.
Jos miehesi on kuitenkin halukas saamaan lapsen, en adobtio tietysti luulisi tulevan kysymykseenkään. Yritä olla miettimättä liikaa asiaa ja jos ajatuksesi ei millään jätä sinua rauhaan niin keskustele ammattiauttajan kanssa, se voisi auttaa.
Kaikilla ei ole vauvakuumetta, eikä ole hirmuisen innoissaan raskausaikana. Mutta lapsen syntyessä ovat innoissaan ja onnellisia. Varsinainen masennus silti kannattaa ottaa vakavasti ja hakea apua, jos siltä tuntuu.
Ehkä kaikki tosiaan tapahtui tiellä niin nopeasti, etkä ole ehtinyt kypsyä ajatukseen. Meillä yritystä jo yli vuosi ja se masentaa...
Mun oma äiti ei ikinä oo ollu sellanen "voi mun tytteliä ihana"-hössöttäjä ja lässyttäjä ja ihan hyvin mut on kasvatettu siltikin tähän maailmaan ja oon kunnon ihminen.
oli esikoista odottaessa todella kova vauvakuume raskaana olessa ja olin todella onnellinen joka johtui varmaan hormooneista mutta kun lapsi syntyi minussa ei herännyt minkäänlaista tunnetta,enkä silloin myös imettänyt.Toki hoidin vauvan mutta vain rutiinin omaisesti kun raasu oli todella allerginen kaikelle joten maitokin piti tehdä itse joka päivä ja riittävästi.Toista odotteassa oli vauvakuume kanssa ja kun se syntyi niin se myös pysyi mutta uskon että tähän kertaan vaikutti se imetys ainakin omalla kohdallani se äidin rakkaus vain syveni sitä kautta ja sain paljon paremman kontaktin lapseeni joten suosittelen että imetät jos ei kerran tunteita meinaa herätä lasta kohtaan.Ekalla kerralla minulta meni kokonaan imetyksen mahdollisuus pois koska en saanut olla edes lapseni kanssa vuodeosastolla vain makasin sairaalassa monta päivää "turhaa" ja odotin että pääsen katsomaan pikkustani joka vietiin heti synnyttyään pois luotani.
Ystäväälläni oli aikalailla samanlaisia tunteita. Olivat päättäneet miehensä kanssa että eivät tee koskaan lapsia koska eivät pidä lapsista. Kuitenkin joku aika sitten niin vain kävi että lapsi ilmoitti tulostaan. Molemmille asia oli suurenmoinen kriisi.. Aborttia ei enää voinut tehdä koska raskaus oli jo pitkällä. Olis iis vain esennoiduttava että lapsi tulee. Varsinkin äiti kävi juuri samantapaisia tunne myllerryksiä läpi kuin sinä. Koska ei todellakaan halunnut lasta eikä pitänyt lapsista... sillä hetkellä hänestä tuntui että heidän elämä on pilalle sekä lapsen, koska hän ei ollut toivottu, ja syntyisi sellaiseen perheeseen. Lapsen vauva aika oli vaikeaa ja äiti vain ajatteli pitkään että haluaa huutavan omituiosen otuksen pois kodistaan. Ja huolehti vain että vauvan perustarpeet olivat kunnossa. Mutta lapsen kasvettu isommaksi.. ystäväni on sanonut ettei silti vaihtaisi päivääkään pois. Hän on vain erilainen äiti ja hyvä sellaisena. Rakastaa omaa lastaan paljon ja on hänelle kaikki kaikessa. Muiden lapset taas ovat hänelle kuin punainen vaate. Uskon että sinunkin ajatuksen ajankuluessa muuttuvat varmasti ja jos ei niin sinä olet sellainen. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia äitejä. Ihanaa että sinulla on mies joka pitää lapsista. Ja sinäkin VARMASTI pidät omastasi. Kaikkea hyvää teille!!