Mitä on hurmahenkisyys?
1 Yleispiirteet
Hurmahenkisyys on hurskaana esiintyvää kristillisyyttä, joka ei pidä tärkeänä yhteyttä Jumalan sanaan.
Se puhuu Hengen ilmotuksista ja armolahjoista, mutta se ei halua perustella näkemyksiään raittiilla
Jumalan sanalla.
Se voi kertoa, että "Henki ilmoittaa seurakunnalle sitä ja sitä", mutta se ei perustele näitä ilmoituksia Jumalan sanalla. Päinvastoin, se suuttuu moisesta julkeudesta tulla "koetelluksi" apostolisen neuvon mukaan.
Hurmahenkisyydessä tärkeintä ovat "Musta Tuntuu". Siitä tulee uskon ja opetuksen määre.
Sisäiset mieltymykset ja tunteet ja kokemukset uskosta ja Jumalasta astuvat Sanan tilalle normiksi,
tuomioiden perustaksi ja ohjeeksi.
2 Sukulaishenki
Liberaaliteologian Kantilaisesta filosofiasta rakentama uskonsoppa on hurmahenkisyyden sukulainen.
Molemmat perustavat uskon normin ja elämän sisäiseen Jumalakokemukseen, eivätkä Jumalan sanaan, jonka pitäisi olla normien normi.
Nämä molemmat sanasta irtioton tehneet uskonnollisuudet vierastavat sen vuoksi kaikkea opillisuutta. Ennen muuta suureksi vihan kohteeksi nousee Luther ja luterilaisuus, koska ne periaatteessa edustavat Sanan kristillisyyttä.
Lutheria toki voivat kumpikin käyttää väittelyssään, mutta se tehdään lähinnä Laukaan-Sika-Vatukossa-Menetelmällä; asiaan perehtyvä huomaa pian ristiriitaisuuksia, jotka saavat koko olkihimmelin kaatumaan.
1 Yleispiirteet
Hurmahenkisyys on hurskaana esiintyvää kristillisyyttä, joka ei pidä tärkeänä yhteyttä Jumalan sanaan.
Se puhuu Hengen ilmotuksista ja armolahjoista, mutta se ei halua perustella näkemyksiään raittiilla
Jumalan sanalla.
Se voi kertoa, että "Henki ilmoittaa seurakunnalle sitä ja sitä", mutta se ei perustele näitä ilmoituksia Jumalan sanalla. Päinvastoin, se suuttuu moisesta julkeudesta tulla "koetelluksi" apostolisen neuvon mukaan.
Hurmahenkisyydessä tärkeintä ovat "Musta Tuntuu". Siitä tulee uskon ja opetuksen määre.
Sisäiset mieltymykset ja tunteet ja kokemukset uskosta ja Jumalasta astuvat Sanan tilalle normiksi,
tuomioiden perustaksi ja ohjeeksi.
2 Sukulaishenki
Liberaaliteologian Kantilaisesta filosofiasta rakentama uskonsoppa on hurmahenkisyyden sukulainen.
Molemmat perustavat uskon normin ja elämän sisäiseen Jumalakokemukseen, eivätkä Jumalan sanaan, jonka pitäisi olla normien normi.
Nämä molemmat sanasta irtioton tehneet uskonnollisuudet vierastavat sen vuoksi kaikkea opillisuutta. Ennen muuta suureksi vihan kohteeksi nousee Luther ja luterilaisuus, koska ne periaatteessa edustavat Sanan kristillisyyttä.
Lutheria toki voivat kumpikin käyttää väittelyssään, mutta se tehdään lähinnä Laukaan-Sika-Vatukossa-Menetelmällä; asiaan perehtyvä huomaa pian ristiriitaisuuksia, jotka saavat koko olkihimmelin kaatumaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hurmahenkisyys huutaa siis "Henki, Henki". Se ei kuitenkaan kärsi puhetta siitä, että Pyhä Henki on
sidotttu aina Jumalan sanaan.
Siksi hurmehenkinen tekee omista päätelmistään hengen ilmoituksen eli Hengen.
Missä taas Henki kirkastaa Jumalan sanaa, siinä he eivät halua nähdä Pyhää Henkeä.
Muutamia esimerkkejä:
Herran Pyhä Ehtoollinen ja Pyhä Kasteen Sakramentti.
Useimmat hurmahenkiset ja lahkolaiset irrottavat sakramentista Sanan. He eivät näe, että
sakramentin uskossa usko t a r t t u u Jumalan s a n a a n.
Sen sijaan he tekevät ulkonaisista asioista itselleen Hengen ja Sanan, jolle he osoittavat
kuuliaisuutta:
- pitää olla "oikea kaava" ehtoollisella
- pitää olla oikeanlainen pappi jakamassa
- pitää olla upotuskaste
- pitää osata itse kävellä kasteelle
- kasteen suorittaminen on kuuliausuusteko
Näin heidän kuuliaisuutensa kohdistuu Sanan sijasta omaan tekemiseen, eivätkä he lainkaan kuuntele sitä, mitä Jumala palvelijansa kautta sanoo: "sinun edestäsi annettu". Eivätkä he kuuntele minkä tähden annettu: "syntien anteeksisaamiseksi".
Hurmahenkinen ei edes usko, että Kristus itse on ehtoollisessa läsnä todellisena (reaalipreesens).
Hurmahenkisen uskon rakentuu siihen, että ehtoollinen tai kaste tehdään oikealla tavalla ulkonaisesti,
oikeanlaisessa paikassa (hirsimökissä, eikä katerdraalissa).
Sama koskee kastetta: Hurmahenkinen kohdistaa siinäkin uskonsa S a n a n s i j a s t a ihmisen omaan tekemiseen: veden määrään, järjestykseen ja kastettavan kävelytaitoon.
Koska uskon kohteena ei ole Jumalan sana, vaan ihmisen omat teot, he näkevät Raamatusta vain
käytännön matkimisesimerkin; aikuisia kastettiin. Uskonkastaja ei ota huomioon, että lähetystyön alkaessa kohteena olivat ensisijaisesti aikuiset. Eivät he itsekään tee lähetystyötä missään päiväkodissa unohtaen aikuiset.
Mitä kirjoitin Vähäkatekismumksesta , HERRAN PYHÄN EHTOOLLISEN teksteissä .laitan sen lähelle .
Mä jättäsin tilaa myös henkilökohtaislle kokemuksille, kunhan ne tosiaan tulevat SANAN USKOMISEN KAUTTA.
Mutta jos "uskon kilvoitus" menee sillen linjallen että kaikkíen on käyttäydyttävä samoin, pukeuduttava samoin, kieltäydyttävä tiedotusvälineistä, kieltäydyttävä ylistämästä kuorossa Jumalaa, kieltäydyttävä itselle mieliusista vaatteista, kampauksista ja niin edelleen, eristäydyttävä liikkeen ulkopuolisita Jumalan lapsista, sekä palvoen kumarrettava samoja liikkeen johtoon asetettuja henkilöitä Jumalan veroisina, niin siinä kulkee ehdoton Raja. Itse saa toki palvoa kenet kokee jumalakseen, mutta muilta ei sellaista saa vaatia. Ainoa johon kristityn pitää luottaa on Jumalan sana, eivät minkään liikkeen johtajat.
Mutta en ymmärrä Liberaaliteoloogian Kantitilaista filosoviaa , enkä sitä Uskon soppaa .Vaikka sanot
että ne on huhrmahenkisyyden sukulaisia , Molemmat perustuvat normeihin , eikä kumpikaan Juamalan sanaan paitsi teko opin puolta .