Tämä kaikki vuosien alkoholinkäytön seurauksena, välillä selviä kausia oli, mutta nyt lopua kohti ei enää juurikaan. Myös sairaalassa käyntejä, mutta ei mitään näin vakavaa ennen.
On tää rankkaa...
Usein muistutettiin että kuinka rakas isä (52v) on meille lapsille(4 ) ja 9 lapsenlapselle, unohtamatta äitiä. Mutta se pirullinen viina vaan vei.
Sain tällaisen puhelun tänään ja kävin katsomassa. Isällä maksakirroosi, virtsaa ei tule, verenpaineet olemattomat. Aivan keltainen. Istuu vaipoissa ja letkuissa. Ollut katetrissa lauantaista asti ja virtsan eritys vähentynyt...vaikka pitäisi olla toisin päin. Saa erittäin runsaasti nesteitä.
Tämä viikko aikaa hyvästellä ellei virtsa ala taas juoksemaan.
Nyt odotetaan ihmeitä ja elätellään toiveita.
Ahdistavaa odotella ja pelätä jokaista puhelinsoittoa.
Isälle pitää pyytää oma huone, jos vielä huomenna asiat menee alamäkeen.
Jotta saa jättää rauhassa hyvästit.
Voimia kohtalotovereille
On tää rankkaa...
Usein muistutettiin että kuinka rakas isä (52v) on meille lapsille(4 ) ja 9 lapsenlapselle, unohtamatta äitiä. Mutta se pirullinen viina vaan vei.
Sain tällaisen puhelun tänään ja kävin katsomassa. Isällä maksakirroosi, virtsaa ei tule, verenpaineet olemattomat. Aivan keltainen. Istuu vaipoissa ja letkuissa. Ollut katetrissa lauantaista asti ja virtsan eritys vähentynyt...vaikka pitäisi olla toisin päin. Saa erittäin runsaasti nesteitä.
Tämä viikko aikaa hyvästellä ellei virtsa ala taas juoksemaan.
Nyt odotetaan ihmeitä ja elätellään toiveita.
Ahdistavaa odotella ja pelätä jokaista puhelinsoittoa.
Isälle pitää pyytää oma huone, jos vielä huomenna asiat menee alamäkeen.
Jotta saa jättää rauhassa hyvästit.
Voimia kohtalotovereille
Vastaukset 9
Vanhimmat
Noin siinä käy, vaikka moni alkoholisti ei sitä uskokkaan. He kuvittelevat ikään kuin, että tämä ei koske heitä, tai satu heidän kohdalleen. Ja vaikka heille kuinka yrittäisi kertoa realiteetit. Ummistavat silmät ja korvat tosiasioilta. Itsekkäästi vain hokevat, että se on minun oma asia. Empatia kyvyttöminä juomareina he, eivät ymmärrä minkälaisen tuskan tuottavat läheisilleen.
Osanottoni.
Asuu etenkin nuorissa ihmisissä ja myös jo alkoholisoituvissa.
Ei minusta voi tulla alkoholistia, narkomaania, pilleristiä, työtöntä...jne.
Vain niistä muista.
eikä kenenkään muunkaan isäsi läheisen tai hoitajan tai lääkärin.
hän on saanut päättää juodako vai ei. hän päätti noin.
hänen elämänsä on lopullisesti helpottamassa, sulle toivon samaa.
toistan vielä, tapahtuma ei ole sinun vikasi.et olisi voinut tehdä hänen hyväkseen muuta kuin paapomalla saada hänet juomaan vielä enemmän.
Olen kokenut saman kun oma isäni liukui pois alkoholin käytön seurauksena. Ei ollut maksakirroosia, mutta sairastui alkoholidementiaan. Loppuaikoina oli kuin elävä ruumis, silmät vain liikkuivat päässä. Rankkaa aikaa nuo sairaalassa käynnit. Ja kyllä se kirpaisi, kun se odotettu soitto sairaalasta tuli. Kun hautajaiset ja muut asiaankuuluvat velvollisuudet oli hoidettu, alkoi helpottamaan. Ikään kuin taakka olisi pudonnut pois harteilta. Minulla ei ole jäänyt mitään kaunan tunnetta isääni kohtaan, enkä ole millään lailla katkera hänelle. Se oli hänen elämänsä ja hyvällä häntä muistelen. Hän ei ollut koskaan väkivaltainen ja auttoi lapsiaan (myös rahallisesti) aina kun oli sellaiseen tarve.
MInua harmittaa kirjoitukset, joissa kaikki alkoholistit leimataan omahyväisiksi ja muista piittaamattomiksi ihmisiksi. Tässäkin ketjussa niitä kirjoituksia on. Alkoholistikin on ihminen ja voi olla rakas läheisilleen. Kuivajuopoista saarnaajista en samaa sanoisi.
Juopon tytär: Meidän isä ihan samanlainen. Auttoi todella paljon meitä lapsia monella tavalla ja oli/on rakastava perheen isä. Vaikka kuulostaaki todella hassulle, paras isä joka olisi voinut olla mulle.
Omainen: Se totta että ummistetaan korvat totuuksilta ja uskotaan että ei viina henkeä minulta vie. Mutta niin se viina muuttaa ihmistä lopulta, se laittaa myöskin valehtelemaan kirkkain silmin (niin "kirkkaina" kuin ne alkoholistilla voi olla :) ja omaisissa kun se toivo elää, niin haluaa usein myös uskoa ja sen takia itse ainakin jouduin pettymään usein.
Minultakin tyhmää, mutta minkäs teet.
Kohta lähtö sairaalaan lääkärin juttusille, mitä isälle kuuluu. Toiveikkaana.
Ja kiitos kommenteista.
Menetin aikoinaan puolison vastaavalla tavalla. Hyvä ja lämmin ihminen hän oli. Mutta viina vei hänet mennessään. Asialle ei voinut mitään. Lapsille tämä *luopuminen* tuotti kovaa tuskaa ja kärsimystä.
Olen myös >omainen< pahasti alkoholisoituneelle naissukulaiselle. Jonka aikuinen elämä on jotenkin *keskenkasvuista* ja vastuuntunnotonta. Hänen juomistaan on todella hirveä seurata. Juomaputket saattavat kestää useita viikkoja. Ja jälleen häneltä meni työpaikka alta.
Alkoholin- ja lääkkeiden todellisena suurkuluttajana, hän on tuttu vieras Hangonkadulla. Mutta *katko* kuntouttaa hänet ainoastaan siihen kuntoon, että sama juominen voi taas jatkua. Muutaman viikon kärvistelyn jälkeen. Olen tämän *näytelmän* nähnyt aikaisemminkin. Tiedän, mitä lopussa tulee tapahtumaan.
Edelleen elimet toimivat ainoastaan lääkkeiden turvin... Ja kuume nousi eilen.... sekä delirium-tila jonkin asteinen päällä.... jouduttu rauhottamaan tämän vuoksi.
Onkohan tosta mahdollista enää selvitä kotiin? ennalleen ei kyllä varmasti koskaan palaa, mutta ehkä lääkkeiden turvin...jos saadaan tilanne normalisoitumaan tarpeeksi.
Töihin pakko mennä huomenna, ei ole varaa olla koko palkattomallakaan.. pakko mennä hymyilemään ja olemaan kuin ei mitään olis vikana. Ja miten mä pysyn skarppina ku ihmisiä pitäs hoitaa??
Täytyy myöntää että jos ja kun isä nukkuu pois, ei pari palkatonta riitä... siinä vaiheessa luulis saavan ihan palkallista sairaslomaa...
Kuume ja sekavuustila saattaa olla merkki elimistön "alasajosta", jolloin ennuste on aika huono.
Kyllä ne hänet siellä sairaalassa hoitaa. Hoida sinä nyt vain itseäsi, että jaksat jatkossakin. Ja kun et tilanteelle kuitenkaan mitään voi. Kävi niin, tai näin.Tila kyllä kuulostaa tosi vakavalta. Yritä pärjätä.