Lapseni ollut sijaisperheessä 3 vuotta,ja jostain kumman syystä sostoimisto ei hyväksy sitä,että lapsi tulisi viikonloppuisin luokseni tai edes käymään luonani,vaikka kovasti sitä itse haluaisi.....sijaisvanhemmatkin olisivat sitä mieltä,ettei estettä asialle olisi.....tilanne joka silloin elämässäni vallitsi,on poistunut,että senkään puolesta asialle ei ole estettä......eli mikä mättää.....tapaamiset ovat puoleltani onnistuneet ja olen yhteydessä lapseeni viikottain,soitan sovittuna aikana,että omalta osaltani olen asiat hoitanut....tämä sostantta vaan jankuttaa aikaisemmasta elämästäni,eli asiat junnaa hänen puoleltaan paikoillaan...neuvokaa viisaat,kenen puoleen kääntyä????
mistä johtuu??
bioäiti
193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tekisin niin, että lähettäisin kirjallisen pyynnön sosiaalivirkailijalle lapsen kotilomista. Samoin lapsi voisi lähettää omalta osaltaan samanlaisen (jos ikänsä puolesta pystyy). Mikäli sossutantta ei reagoi tai kieltäytyy edelleen, niin sitten yhteys hänen esimieheensä tyyliin, "olen lähettänyt sosiaalivirkailijalle seuraavan pyynnön saamatta mitään vastausta" tai " kieltävässä vastauksessa koskien kotilomia on paikkansapitämättömät arvailut perusteluina, ja siksi uudistan kotilomapyynnön". Yleensä viranomaiselta menee sormi suuhun aiheettomista ja perusteettomista päätöksistä siinä vaiheessa, kun pitäisi jotain perusteluita pistää oikein paperille ja omalla allekirjoituksella varustettuna. Siihen kun pitää myös lisätä valitusosoitus, kuten aina viranomaispäätöksiin. Se on paljon vaikeempaa kuin suullisesti kieltäminen. Naurettavaa, että huostaanottoa vielä jatketaan vaikka huostaanoton syyt ovat poistuneet, vielä naurettavampaa on, että edes kotilomia ei sallita. Laitokset ovat pullollaan kaltoinkohdeltuja lapsia, ja jollekin lapseltasi vapautuva sijoituspaikka on oikeasti tarpeen.
Vaadi kirjaamaan asiakassuunnitelmaan kotilomat nyt ensalkuun ja sitten kotiutussuunnitelma. Jos sosiaaliviranomainen ei ala suunnittelemaan kotiutusta, hänen pitää kirjata sekin asiakassuunnitelmaan, että aikoo pitää lapsen huostassa edelleen. Sitten sen voi riitauttaa. Jos mitään ei ole paperilla, ei sitä pysty kiistämään, siksi kannattaa vaatia kaikki päätökset ja rajoitukset kirjallsieti perusteluineen ja valitusosoituksineen.