Voiko rakkautta...

voi.

jos määrittelee rakkauden tekoina, teoilla voi yhtälailla rakastaa kuin satuttaa, riippuen keneen teko kohdistuu. Sanoilla voi valehdella, rakastan, rakastan, mutta voiko tehdä toiselle hyvää valeteoilla?
Kerro sinä.

Kysynpä pitäisikö? Ja olisiko se rakkautta? Entä voiko elämään suhtautua musta-valkoisesti??

Vanhemmilla on joskus taipumus jättää kertomatta lapselleen, että joku vanhempien mielestä ei toivottu ystävä on yrittänyt häntä tavoittaa. En tiedä onko se rakkautta vai halua hallita toisen elämää, vai kenties suojelunhalua ja sitä kautta rakkautta. Vaikeata on miettiä onko sellainen oikea ratkaisu, kun pitäisi tuntea lapsikin. Onko hänellä taipumusta hankkiutua vaikeuksiin, vai onko omin aivoin ajatteleva yksilö. Onko tämä lapsen ystävä todella niin ei toivottu, onko hänestä saatu tieto "musta tuntuu"- tietoa, vai onko faktoja mukana. Aina joutuu punnitsemaan asioiden kaikkia puolia, ennenkuin päättää mikä on se ns. paras ratkaisu. Oleellista lienee seistä ratkaisunsa takana ja perustella toimintansa, olipa sitten kyse millaisesta ihmissuhteesta tahansa. Asiat selviävät yleensä neuvottelemalla, ja ihmisiä oppii tuntemaan tutustumalla ja viettämällä aikaa ihmisten kanssa.