Perhepäivähoitajaksi?

Itse aloitin aikanaan lähes kouluttamattomana hoitajana kahden oman lapseni kanssa. Olin käynyt jotain Ohjaavan kasvatuksen -kursseja tms. Tein työtä yksityisenä perhepäivähoitajana vuosia ja työ neuvoi tekijäänsä ja vanhemmat olivat tyytyväisiä. Myöhemmin kouluttauduin perhepäivähoitajaksi ja huomasin oppineeni itsekseni kaikenlaista, mutta kasvatus asiat ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Hankkimani koulutus syvensi jo omaksuttuja tietoja ja taitoja antaen varmuutta tekemälleni työlle.

Tärkeintä ovat: turvallisuus, päivärytmi ruokailut, ulkoilu ja leikki. Lasten kanssa on tultava toimeen, he ovat "työkavereitasi". Yllätyin sitä, että kaikkien lasten kanssa eivät kemiat kohdanneet, mutta niitä on tullut vastaani vain kourallinen. Silloin pitää osata kohdata tilanne aikuisen lailla ja ilmoittaa reilusti, ettei tästä tule mitään. Mutta pitää myös muistaa, että alku voi olla hankalaa, joten ihan ensimmäiseksi ei kannata luovuttaa. Hyvä se on olla haasteitakin hoitajalla, kunhan ryhmä ei kärsi osaltaan. Yksityisellä tämä on mahdollista, kunnallisessa ei välttämättä voi tehdä näin.

Perhepäivähoitajan työ on raskasta ja vaativaa. Siinä on yksi ihminen monessa virassa yhtäaikaa. Muista tehdä selkeä sopimus hoidosta jos teet yksityisenä (yrittäjä/toiminimi), jossa sovitaan kaikki tarpeellinen eli korvaus työstä ja sen maksupäivä, viivästysmaksut, hoitoaika ja ylityökorvaus, loma-aika, poissaolot ja irtisanomisajat. Eli kaikki tärkeät asiat, jotta turhat asiat eivät sotke työn suorittamista. Sopimusta tulee tarkistaa, jos kaikkea ei ole huomattu sopia kerralla ja vuosittain ihan varmuuden vuoksi on syytä kerrata ja keskustella miten jatketaan. Lisäksi yksityisenä joudut hankkimaan vastuuvakuutuksen itsellesi ja ja ilmoittautumaan verottajalle, siksi joudut hankkimaan Y-tunnuksen. Jos aloitat kunnallisena, kysele kunnalta perhepäivähoitajan vaatimuksista ja muista asioista. Mutta työ on mukavaa ja antoisaa, sitä ei käy kieltäminen.